Onneksi sentään tekeminen ei lopu kesken, joten siitä ei murehtia tarvii. Sitähän on tekemistä sisälläki kun tekee vaan!Enkä muuten etes muista millonka viimeksi oisin aamupäivällä lämmittäny saunan. En varmaan koskaan. Tosin itselleni en sitä lämmittänytkään kun omalle keittiön matolle lämmitin. :DD Niin, siis kun eilen pesin sen maton niin ajattelin että kuivaa varmaan vähän rivakammin jos pistän saunan lämpimäksi. Pitäis nimittäin tässä lähipäivinä pestä vielä käytävän mattokin ja sen kanssa iskee ressi, että miten mahun pesuhuoneeseen pesemään sitä. :D Eikä olis kyllä pahitteeksi pesasta lapsen huoneen automattoakin ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.
Kesällä minä nuo matot kyllä pesin, mutta ainahan sitä onnistuu tiputtamaan jotaki niille matoille, että jääpi tahroja jne. Meillä ainakin! :D
Niin ja nyt tulee niin älyttömän tärkeä ilmotusluontoinen asia eiliseltä päivältä: tulipa muuten eilen pitkästä aikaa syötyä hernekeittoa! Joo-o, hernaria kuulkaa äpöstin menemään ja olihan se hyvää!!
Varmaan taitaa olla vuosi jos toinenki väliä, millonka oon viimeksi sitä syöny niin voi taivas että oli maullaan! Ja joo, olin sen verran laiska etten tehny sitä ite ku kaupasta vaan purkkihernaria ja siihen paistoin lisää jauhelihaa sekaan. Sitä tuli iso kattilallinen niin on nyt ainaki useammaksi päiväksi syömistä! :)
Eikä tullu tehtyä pannukakkua tai vohveleita kaveriksi ku ei ollu tarvittavia aineksia, mutta aattelin jos tänään leipaseis vohveleita sitten kun kaupassa pääsee käymään. :)
Sitten muihin aiheisiin....
Juttelin tuossa hetki sitten myöskin mun peruskouluaikaisen parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa Kuhmossa asuessa oltiin niinku paita ja pylly. Erottamattomat jos niin voi sanoa. Voi niitä aikoja ja ennenkaikkea muistoja. Niitä maha kippurassa nauramisia saunan lauteilla, iltaseikkailuita keskustaan, yökyläreissuja ja Salatut Elämät - leikki. :D En vaihtais mitään pois, koska meillä oli niiiiiiin muuukaaaavaaaaaa! <3
Harmi vaan kun meidän ystävyytemme erkani sen jälkeen kun muutin Kuhmosta äidin kanssa pois. Meni pitkä aika ennenkuin pidettiin taas yhteyttä ja välillä olenkin miettinyt, mihin kadotin parhaan ystäväni. Enkai minä sitä koskaan kadottanut olekkaan, se vaan jäi sinne mistä minä lähdin. Ainakin minä ajattelen niin.
Mietin myöskin sitä, kuinka oikeasti vuodet vierii ihan liian nopeasti. Tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki kun syötiin ählämissä pitsaa ja naurettiin ihan tyhmille jutuille ja pelättiin, että mun vaatekomerossa on joku joka kuiskutteli meidän nimiä. Mutta nyt kuitenkin todellisuuteen herätessä tajuaa, että jumaliste, me ollaan jo tämän ikäsiä, on lapsia, oma perhe jne. Mihin se lapsuus ja nuoruus meni?? Niin että se oli ja meni.
Pitäisi joku viikonloppu lähteä reissaamaan kotikulmille ja mennä kylään tämän ystäväni luokse, muistelemaan menneitä, juttelemaan nykyhetkestä mitä kuuluu jne. Kunhan vain saisin aikaiseksi lähdettyä. Viimeksikin kun Kuhmossa kävin, niin meidän aikataulut meni niin ristiin, ettei sitten päästykkään toisiamme näkemään. Harmi juttu. :( Siitä on jo liian monta vuotta kun olemme toisemme nähneet.
Monesti hän ajatuksissani on ja monesti mietin, että pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä käymään. Ehkä se vielä tässä jossakin vaiheessa tapahtuukin. Ja sehän tapahtuu heti kun vaan mahdollista on lähteä.Tiedän, että luet tätä: Kaikesta huolimatta, oot mun sydämessä aina <3
Nyt mun on mentävä pesemään pyykkiä ennenkuin juurrun tähän koneelle. Johan tuossa oli jo asiaa ihan riittämiin. Kiitos kun jaksatte lukea tätä! :)))
- Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti