 |
| Kesä 2013 Milla & Ansku |
Kirjoitan tällä kertaa ystävyydestä ja siitä mitä se minulle merkitsee. Se merkitsee nimittäin paljon!
Kaikki me joskus haluamme purkaa tunteita ja huojentaa omaa mieltä. Ihana on se ystävä, joka jaksaa kuunnella ja ennenkaikkea tukea sinua. Niitä ovat aidot ystävät!
Minulla ei kovin paljon ole ystäviä, mutta nekin ystävät ketä minulla on, riittävät minulle ja ovat myöskin erittäin tärkeitä minulle.
Minulla on täällä Kalajoella paras ystävä, joka on minua nuorempi, mutta who cares? Mitä väliä iällä, jos molemminpuolin synkkaa ja ollaan ajatustemme kanssa samalla aaltopituudella. Toisinaan, minulla on hieman hankaluuksia asettua sen ikäisen ihmisen ajatusmaailmaan, sillä siitä on jo tovi kun olen itse ollut samassa iässä, mutta siltikin luotamme toisiimme ja tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. Vaikkei kauan olla tunnetukkaan niin silti olemme onnistuneet saamaan toisistamme parhaimmat ystävykset. Me ollaan vähän niinkuin siskoja. Siltä se välillä tuntuu. Puhutaan tyttöjen juttuja, tehdään kaikkea hauskaa, puhutaan kivoista ja välillä vähän vähemmän kivoista asioista. Mutta niin tekevät parhaat ystävät! Sitäpaitsi en voisi ikäpäivänä uskoa sitä, että paras ystäväni on sen ikäinen kuin on. Johtuen siitä, että hän on nuoresta iästään huolimatta ollut paljon vastuussa kotiasioista, pikkuveljen hoitamisesta ym. Hienosti hän on pärjännyt, täytyy sanoa. Vähän niinkuin minäkin olen tuon ikäisenä ottanut ison harppauksen aikuisuuteen kun poikani syntyi, mutta kyllä sitä pärjää kun on ihmisiä auttamassa ja tukemassa. Vähän niinkuin minun ystävällänikin. Ei hänenkään ole yksin tarvinnut kaikkea tehdä kun on ystäviä ja läheisiä jotka tarpeen vaatiessa auttaa. :)
Puhuin tuossa myöskin hetki sitten puhelimessa poikani kummitädin kanssa, joka on vuosien saatossa tullut minulle myöskin erittäin tärkeäksi ihmiseksi. Ystäväksi, luottohenkilöksi ja tukipilariksi. Puhuttiin paljon asioista, joita nyt viime aikoina on tapahtunut. Oli ihana purkaa ajatusmaailmaa ja sydäntä hänelle. Tuli sellainen olo, että minusta välitetään ja minun kuulumisistani ollaan kiinnostuneita.
Eli siis yksikin puhelinsoitto hyvältä ystävältä voi piristää päivän ihan täysin ja saada hymyn huulille siitä huolimatta vaikka itsellä on huolia ja murheita.
On hienoa nähdä, että minun tukena on edes muutama hyvä ystävä, koska siitä näkee että ystävyys on aitoa, sillä se on ja pysyy vastoinkäymisistä huolimatta. Jyvät niinsanotusti erottuu akanoista.
Arvostan toki sitäkin, että minulta kyselee sellaisetkin ihmiset kuulumisia, jotka harvoin pitää yhteyttä, mutta ovatko he välttämättä hädän hetkellä tarjoamassa tukea ja kannustusta silloin kun sitä tarvitsee? Ei välttämättä. Mutta ne jotka on, voin vain olla ikuisesti kiitollinen heille. <3
Sillä tiedän, että minä voin tehdä samoin heille silloin kun he apua, tukea ja kannustusta tarvitsevat. Puolin ja toisin. Sitä se ystävyys on! :) Unohtamatta niitä tärkeitä asioita, että luottamus, rehellisyys ja kunnioitus ihmistä kohtaan toimii.
Eikä se ystävyys aina ole ruusuillatanssimista. Kyllä minäkin olen saanut isoja riitoja omien ystävien ja kavereiden kanssa aikaiseksi, mutta tiedättekö mitä? Se riitely kuuluu ihan asiaan. Puhdistaa ilmapiiriä ja yhden mutkan kautta voittoon. Aito ystävyys antaa anteeksi toisen tekemät virheet ja sovinnon kautta voi jatkaa. Joku voi olla pitkävihainen, joku taas ei, mutta aika aikaansa kutakin. Kaikki asiat kyllä järjestyy ja kaikki asiat saa sovittua mikäli siihen annetaan mahdollisuus! Aito ystävä pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.
Minulla on itseasiassa muutamia ihmisiä, joilta pitäisi pyytää anteeksi. Niinkuin yhdessä postauksessa kirjoitin, että jäärä kun olen tekemään mitään aloitetta välien selvittelyn kanssa. Niimpä niin. "Aito ystävä pyytää anteeksi ja antaa anteeksi". Tiedän, mutta tässä nyt ei ole siitä kysymys.
Sen verran isoista asioista on kyse, että minun täytyy miettiä tarkkaan, mitä sanon, etten loukkaa ketään. Pelkkä anteeksipyyntökin riittäisi, mutta tunnetusti minä en voi vaan töksäyttää "Hei anteeksi". Niin... Vähän liian lyhyt ja ytimekäs siihen verrattuna, että pitäisi saada ystävyys pelaamaan uudestaan. Kai minulta nyt jonkunnäköistä selitystä kaivataan asioihin.
Eli siinä on siis syy miksi en ole vielä asialle tehnyt mitään.
On inhottavaa kun tietää olevansa riidoissa joidenkin ihmisten kanssa. Minä olen ihminen, joka saa helposti sanomisillaan ja tekemisillään toiset ihmiset vihaiseksi, mutta en siltikään haluaisi riidellä kenenkään kanssa. Enkä tahallani haluaisi kenenkään kanssa välejä katkoakkaan. Mielestäni ne ihmiset, jotka minulle tälläkin hetkellä kaunaa kantavat, olen heiltä anteeksi pyytänytkin jo, mutta ilmeisesti se ei ole auttanut. No, mutta toisaalta ymmärrän. Ei välttämättä pelkkä anteeksi pyyntökään riitä siihen, jos olet tehnyt jotakin todella väärin. Sinulta vaaditaan hyviä tekoja sen jälkeen.
Uskon, että hekin ovat arvostaneet anteeksi pyyntöäni ja sitä, että virheeni myönnän, mutta minulta vaaditaan hyviä tekoja. Niinkuin sanoin aiemmin tuossa ylempänä, että luottamus, rehellisyys ja kunnioitus pitää pelata, niin tekojen kauttahan ne ansaitaan, ei pelkästään sanomisten. Pitää näyttää, että olen kaiken sen arvoinen.
Ja niin aionkin! :))
Mutta nyt on salkkareiden ja Idolssin aika! Kello sen verran pykälässään jo! Kiitos jos jaksoit lukea loppuun saakka, arvostan suuresti! :) <3
- Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti