Hyvä ruoka, parempi mieli!

Hei taas rakkaat lukijat! :)

Lupailin aamulla, että teen tänään vielä toisen blogipostauksen ja että laitan kuvia ja reseptin tämän päiväisestä ruoasta.

Välipala oli sen verran karseen näköstä äpöstystä, että siitä en viittiny kuvia etes ottaa. Jos tiiätte minkä näköistä on riisipuuro niin se mun välipala oli täsmälleen saman näköistä. :D

Eli maitorahkaa, ananasmurskaa ja raejuustoa. Ne kaikki sekasin niin ihan jees. Ei mitään lempparia, muttei ollu mitään inhottavaakaan. En makeuttanut sitä mitenkään niin aika hapanta, mutta ananaksesta tuli ihan snadisti makeutta siihen, joten sillä se varmaan tuli kaikki syötyä happamuudesta huolimatta.

Täytti mahankin yllättävän hyvin ja päiväruokaa jaksoi odottaa ilman mahan murinoita! :)


Tässäpä olisi sitten foto mun päivällisestä:                         

 Eli öljyssä paistettua kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Miniluumutomaatteja semmosenaan lautaselle, keitetyt herne-maissi-paprika sekoitukset n. puoli pussia yhteen annokseen, yksi (10 min) keitetty kananmuna, 1,5 kanafilettä kermaviili-curry kastikkeella.
Kyytipojaksi lasillinen rasvatonta maitoa ja täysjyvä ruis-porkkana leipäviipale tuorekurkun, lehtisalaatin ja juuston kanssa.

Jokainenhan nyt osaa paistaa pannulla kanat ja kasvikset, kananmunia tosiaan keitetään 10 min ja nuo herne-maissi-paprika sekoitukset pari minsaa kiehuvassa vedessä.

Kermaviili-curry kastike on myös helppo juttu. Sekoitetaan kermaviiliin currya ja 1-2 tl suolaa niin kastike on valmis ja on muuten törkeen hyvää! :P


Eli jos innostaa niin ei muutaku kokeilemaan! On erittäin helppo ja nopea valmistaa.

HERKULLISTA, TÄYTTÄVÄÄ JA ENNENKAIKKEA TERVEELLISTÄ! 

Iltapalaksi iltalenkin jälkeen taas sama juttu kun eilenkin eli kulhollinen marjasekoitusta, banaania, kiiviä, viinirypäleitä ja turkkilaista jukurttia. Noms! :P

Lupasin tehdä suht. lyhyen postauksen niin eipä minulla nyt sitten tähän hätään enempää. Pitää mennä sulattelemaan ruokaa ja valmistautumaan henkisesti sekä fyysisesti illan lenkkiin. Kävisköhän sitä tänäänki muutaman kilsan reippailemassa! ;) Se voi olla!


Mukavaa loppuiltaa kaikille! :)


- Milla -















    

Tänään juostaan tuli pyllyn alla

Ihanaista huomenta lukijat! :)

Mikähän minuun on menny??? Tänään jo reilusti ennen kaheksaa aaamulla ylhäällä ja tässä samalla mussutan aamupalaa kun kirjoitan tätä. Tuli tietysti illalla mentyä sen verran hyvissä ajoin nukkumaan, että ei tosin ihmetytä vaikka aikasin aamulla heräsinkin virkkuna ylös tekemään aamupalaa.

Niin, tästä aamusta lähtien onkin aamupalat sitten pakollisia. Mä kun oon ollu niin huono syömään aamuisin heti herättyä niin nyt pitää yrittää tehdä siihen muutos. Tänään mun aamupala näytti tältä:

Elikkä kuppi teetä, kulhollinen punaisia siemenettömiä viinirypäleitä ja raakaa porkkanaa. Kyllä! Raakaa porkkanaa :D tykkään kovasti! ^^ Sitten lisäksi vielä kaksi täysjyvä ruis-porkkana leipäviipaletta jonka päällä on voita, kesäkurpitsaa, keitettyä kananmunaa, miniluumutomaattia ja lehtisalaattia.

Puurohan se olis tietysti kaikista parhain aamupala, koska täyttää kivasti vatsan ja aamupala muutenkin on päivän tärkeimpiä ruokia, mutta empä mä älynny eilen kaupassa käydessä, että pitää kaurahiutaleitakin olla. Olis ollu kyllä aika ihanaa syyä pitkästä aikaa maitoon keitettyä kaurapuuroa. No jospa huomenna aamulla sitten. :P

On muuten ihana seurata hiljaisuudessa auringon nousua ja sitä, miten päivä valkenee muutenkin. Aamut on parhaimpia hetkiä päivässä kun voit vaan olla hiljaa, syödä aamupalaa, nauttia hiljaisuudesta ja seurata auringon nousua. <3

Tänään saa kuitenkin juosta tuli pyllyn alla kun on niin monta asiaa mitä pitää tehdä ja niin monta paikkaa missä pitää käydä. Lounaskin taitaa jäädä sen takia väliin. No ei se nyt oo niin justiin jos yhtenä päivänä vähän luisuu tuo syöminen. :P

Lauantaina olis PartyLite-kutsut mun parhaan kaverin ja hänen äidin luona ja mun pitäis tänään käydä niitä varten keräämässä muutamalta asiakkaalta pari irtotilausta ja sit pitäis hakee mun päälliköltä pari kuvastoa, että saan tänään vietyä niitäkin semmosille, jotka aikovat tehdä irtotilauksen kunhan saavat päätettyä, että mitä tilaavat.

Eli siis hommaa on, mutta en vaihtais sekunttiakaan. PartyLite-konsultin työt ovat tulleet mulle niin tärkeiksi että ei mitään rajaa. Tai no, harrastushan se enemmän on mitä työ, mutta kuitenkin. Ihanaa hommaa ja ihan mulle omiaan. :))
Mutta nuista kynttiläjutuista teen sitten erillisen postauksen jossakin vaiheessa. Ei sekoteta niitä enempää tähän postaukseen.

Illalla voisin sitten kirjoittaa toiseen kertaan jonkun suht. lyhyen postauksen, että voin sitten laitella kuvia mun päiväruoasta kun eilen unohdin ja taisin jo luvatakkin että kuvia tulee. Joten minäpä lopetan kirjoittamisen tältä erää ja palaan kirjoittelemaan sitten iltasella! :)

Ihanaa päivää kaikille tasapuolisesti! <3

-Milla-

Kuntokuuri vol. 1

Lyhyesti tästä päivästä!! Tämän päivän kuntokuuri alkoi ajallisesti hieman hölmösti kun viime yönä tuli valvottua aika myöhään ja nukuttua pitkään. No, mutta pääsin silti alkuun aloittamalla uuden kuntokuuriin sopivan ruokavalion ja treenin vaikka tuo tämän päivän intervalli lenkki siirtyikin iltamyöhälle heti salattujen elämien jälkeen.Tulipas silti tehtyä 2,6km:n rääpäsy! JES!! Ja tuntupa se hyvälle uusien lenkkareiden kanssa!! :) Huomenna voiskin sitten ruveta aikatauluttamaan syömistä ja reenaamista, että sais jonkunnäkösen rytmin tuohonkin kehiteltyä. Sitten ruoka-asioihin!! 

Tänään ruokakaupasta päiväruoalle tarttui mukaan hunajamarinoituja broilerifileitä, kesäkurpitsaa, porkkanoita, miniluumutomaatteja, herne-maissi-paprikasekoitus, Täysjyvä ruis-porkkana leipäviipaleita, lehtisalaattia, kananmunia ja kermaviiliä.

Välipalaksi tarttui mukaan maitorahkaa, raejuustoa ja ananasta,

Iltapalaksi ostin turkkilaista jukurttia, banaania, kiiviä, punaisia viinirypäleitä ja pakastemarja sekoitusta

Vieläköhän oli jotain... hmph O.o




Nuista aineksista saa loihdittua ihan törkeen hienon kombon lautaselle, vaikka luulis että ei yks kanafile lautasella rehujen kanssa täytä mitään, niin tänään tuli huomattua, että kyllä se täyttää. Kuvia en nyt annoksesta muistanut ottaa, muistin vasta sitten kun olin syöny joten voisin huomenna yrittää kuvata kun teen vielä saman satsin huomiselle päivälle. Oli niin armoton nälkä että piti heti päästä ruuan kimppuun kun sen sain valmiiksi. :DD 

Rohmu(ko?)

Btw, kermaviilistä, suolasta ja currystä saa hunajamarinoidulle kanalle ihan sairaan hyvän makusen kastikkeen. Vie taatusti kielen mennessään ja sopii niinkuin nyrkki silmään. :P

Iltapalaksi tänä iltana sitten kulhollinen banaanilohkoja, kiiviä, punaisia viinirypäleitä, pakastemarjoja ja niitten sekaan turkkilaista jukurttia niin avot. Siinä on kokonaisuudessaan täydellinen iltapala ja on hyvää! :P NOMS! Sitä odotellessa.




Nyt en sen kummemmin laittele mitään ruokareseptejä kun ei oo kuviakaan, mitä julkaista siitä ruoasta mitä tein. Jos huomenna sitten kuvat reseptien kanssa niin saa muutkin kokeilla jos innostus herää. Suosittelen ainakin itse lämpimästi. Niukastakin ruokavaliosta saa taatusti hyvää aikaiseksi! ;)

Nyt on mentävä suihkuun. Sen verran hikinen olo lenkkeilyn jälkeen, että vois olla hyvä mennä pesulle. Kiitos jos jaksoitte lukea! :)

- Milla-


 

must on tulluu urheiluhulluuuuuu!!

Heippa lukijat! Ja ihan ensitöikseen suuren suuret pahoittelut siitä, että bloggailussa on ollut pienehkö tauko. Ei ole oikein ollut semmosta kivaa aihetta, että mistä voisin kirjottaa. Nyt sitten onkin inspiraatiota ja ideoita senkin edestä. Otsikko kertoo tämänkertaisen aiheeni! :D

Kävin tänään puntarilla ja huomasin kauhukseni, että mulle on about puolessatoista kuukaudessa tullu 5,6 kg lisää painoa! Siis herran tähen. No en toisaalta ihmettele ku on käyty millon missäkin syömässä pitsaa, kiinalaista ym. roskaruokaa toki unohtamatta normaalia kotiruokaa mutta HYHHYH sanon minä.
Ja mikä kamalinta niin kahdet housut jotka on menny heittämällä jalkaan, saa nyt oikein kaksin käsin kunnolla vetämällä laittaa jalkaan että menee kiinni asti. O.o Ja minä työllä ja vaivalla laihutin sillon että saan pienempi numeroisia vaatteita päälle niin nyt ne ei sitte kohta mahukkaan. Tätä en anna tapahtua!! :D

Nyt loppu roskaruuan, herkkujen ym lihottavien pöperöiden syöminen. Nyt alkaa nimittäin tällä likalla KUNTOKUURI! Tämä pistää vähän mietityttämään kun vuoden alussa liikuin/treenasin itteeni kolme kuukautta niukan ruokavalion kera niin tiputin sinä aikana lähestulkoon tuon saman määrän painoa mikä mulle on tullu nyt reilussa kuukaudessa takasi. APUA!!

Päätin siis aloittaa saman kuntokuurin mitä noudatin vuoden alussa niin lähtee ne kilot karisemaan ja mahtuu ne vaatteet päälle mitkä uhkaa nyt käydä pieneksi.

Siinä mun uuet juoksupopot! :)

Treeniä edistämällä kävin tänään ElmoSportista hommaamassa oikein AIDOT JA OIKEAT Asicsen juoksulenkkarit joissa on pohjissa kunnon tuet, että tukee tämmösiä lättäjalkoja niinku mulla on ja on kuulkaas hyvät popot jalassa."Testilenkkeilin" siellä kaupan käytävillä nuo kengät jalassa ja voi hitsin pimmpulat että teki heti mieli lähtä juoksemaan.

Mulla oli aikasemmin kaverilta lainassa semmoset Puman tavalliset lenkkarit ja kyllähän ne lenkkeilyssä oli ihan ok:t, muttakun juoksemassa niillä kävin niin oli kuulkaas kantapäät niin kipiänä että ei niillä oikein ollu hyvä juosta. Muutenki ku ei ollu omaan jalkaan muotoutuneet kun käytetyt lenkkarit niin ei sinänsä oo ihme vaikkei omaan jalkaan tuntunukkaan hyvältä. Mutta nyt on omat juoksukengät ja on niin hyväntuntoset että voisin nukkua nuo jalassa :D

Huomenna vois lähtä koeajolle niin saa treenit kunnolla käyntiin toki unohtamatta kauppareissua joka tapahtuukin täysin uudistuneen ostoslistan kanssa. Kanaa, kasviksia, hedelmiä jne. Niistä sitten teen erikseen oman blogipostauksen ja mahdollisia reseptejä ja kuviakin voin julkaista mikäli ne julkaisukelpoisia ovat :D Minun ruuan esillepanotaito ei oo ihan priimaa toisinku mun siskolla, joka on tehny upeita annoksia ja kuvannu niitä omaan blogiinsa. Ihan en vielä niin hyvä oo, mutta perässä tullaan. ;) Sieltähän mä voisinkin kattella jotaki kivoja reseptejä ja hakea vähän treenivinkkejä ruokavinkeistä puhumattakaan. ;) TERKKUJA SISKOLLE <3

Eli nyt vastaisuudessa blogipostaukset saattaa painottua hyvin pitkälti treeneihin ja ruokavalioon ja siihen miten mulla ylipäätään sujuu treenaamisen kanssa, mutta toki yritän jotaki muitakin aiheita saada aikaiseksi jos ei kaikkia kiinnosta lukea pelkkää urheiluun ja ruokaan liittyvää juttua. :D

Mutta näillä nyt mennään ja huomenna TREENIPÄIVÄ VOL 1!! Toivotaan, että tämä tuottaa tulosta ja onnistun tiputtamaan painoa ja ennenkaikkea parantamaan kuntoa kropasta puhumattakaan.

Nyt ei minulla muuta tähän hätään! Kiva jos jaksoit lukea! =)

- Milla-

Olipa kerran nuhanenä, joka stressaa painia

 *aaaaatsiuh*  *sniif*

Tervetuloa syysflunssa. Johan tässä kerkesikin toipua kuumeesta ja edellisestä flunssasta niin uutta pukkaa. Ääni painuksissa, yskittää, sata kiloa limaa kurkussa ja nokka vuotaa. Ai että tämä syksy on sitten niin ihanaa aikaa! -.-

Just tossa eilen mietin kun paras kaveria "räkäpeikkoilee" tällä hetkellä, että onneksi olen itse säästynyt moiselta. Niimpä niin. Olisi ehkä kannattanut koputtaa puuta tai olla ajattelematta noin, sillä nyt sitä ollaan itsekin flunssan kourissa.

Viikonloppukin lähestyy ja pitäis lauantaina olla virkkuna ohjaamassa lapsia liikuntakerhossa ja opettamassa niille painia. Tässä on melkosta painimista nyt sitten tämän oman röhän kanssa että pystyy pitämään ittensä sen verran kondiksessa ettei tarvii taas olla töistä poies.Vastuuohjaajan pesti kun mulle lykättiin lauantaiksi niin ei oikein parane olla pois sieltä. Olis vähän muutakin ohjelmaa lauantaille tiedossa, niin olis kiva pysyä virkkuna että saa asiat hoidettua.






Niin tosiaan. Lauantaina pitäis lasten kanssa treenata painia. Ihana juttu kun mulle lykättiin vastuuohjaajan pesti ja mun tehtävä suunnitella tunniksi ohjelmaa jossa voidaan harjotella lapsille sopivaa painitreeniä. Tekniikkaa ja sen semmoista.

Itsehän en ole kyseiseen lajiin perehtynyt koskaan, koska ei oikein ole mun laji muutenkaan niin hieman hankalaa sitten suunnitella lapsille sitä ja kaikenlisäksi vielä opettaa painin tekniikkaa, joka on vielä lapsille sopiva. Nevö hööd jos suoraan sanotaan! :D

Onhan sitä tullu vanehmpien sisarusten kans joskus painittua, mutta siihempä se minun osalta sitten jääkin. Osittain tämä on ihan kivaa ja jännää, mutta samalla stressaan ihan pirusti sitä, että mitenhän onnistun, koska lapset on kuiteski 4-9 vuotiaita niin niille pitäis mahdollisimman helposti selittää lajista ja siitä, että mitä on tarkoitus tehdä ja miten.
No uskoisin, että hyvin menee. Onneksi sain sillon töiden alkaessa semmosen konseptin missä on jokainen laji, mitä lasten kanssa treenataan ja niihin on sisällytetty ne asiat, mitä pitäis treenata ja miten. Tasapainoa, ketteryyttä jne. Loppujenlopuksi se voi olla hyvinkin helppoa kun alkaa vaan opettamaan ja tekemään. Pitää vaan itse perehtyä nuihin paremmin ennen lauantaita niin tietää ainakin itse sitten, mitä on ohjelmassa.

Ainakin lapset ovat odottaneet tuota painia kaikista eniten. Joku taisikin heti enismäisellä liikuntakerho kerralla kysyä, että millon me painitaan. Viime lauantainakin sitä kysyttiin ja nyt ne ovat varmasti ihan intopinkeinä koko viikon odottaneet kun sanoin että seuraavalla kerralla painitaan.

Minulle herääkin kieltämättä sellaisia kauhukuvia kun 12 päinen lapsikatras hyökkää kerralla mun kimppuun ja kaataa mut kenttään. :D Auts! Saa nähä, että tuleeko tämä ohjaaja ehjänä sieltä takaisin. Toivoa ainakin sopii.

Onneksi tässä on vielä muutama yö aikaa valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikkin lauantain painituntiin. Katotaan vaan niin seuraava blogipäivitys onkin sellanen missä kirjoitan, miten kaikki paikat on kipeät, jumissa ja hyvä jos pääsi sängystä ylös. Toivottavasti näin ei käy, mutta saa nähdä.

Eipä minulla ihmeempää tällä kertaa. Ihanaa torstaita kaikille <3

- Milla-

Syksyn loppu, talven alku

Lokakuun puolessa välissä ollaan ja pelko kylmästä ja pitkästä talvesta alkaa hiipiä ihmisen mieleen. Minun mieleeni ainakin! Ulos kun menee ja nuuhkaisee kylmää ilmaa, tuntee tuoksusta, että talvi on pian täällä. Pelottavaa, mutta osittain odotan innolla!


Talvi on kaunis vuodenaika: kimallusta ja lumihuntua joka puolella, mutta se kylmyys on jotakin sellaista mistä en itse pidä. Pelkkä ajatuskin rapsakasta pakkasesta pistelee nenän päätä. Ikuinen kesänlapsi kun olen! Aurinkoa, helle, kukat, hiekkaranta yms. Niitä minä rakastan. <3
Ei tarvitteis pukeutua kymmeneen eri vaatekerrokseen, toppatakkiin, lapasiin, kaulaliinaan ym. Aikaa vievää hommaa pukea niin paljon vaatetta talvella. Ajatelkaa jos olisi ainainen kesä niin kuinka paljon se säästäis aikaa ja vaivaa pukeutumiseen! :D

Harmi vaan kun meille on luotu neljä vuodenaikaa ja se ikävin on pian täällä. Itseasiassa hyvinkin pian sillä lunta sataa jo nyt. Ensilumi on ihana juttu, sitä minäkin odotan aina innolla kun syksy alkaa olla loppumaisillaan ja talven tuoksu valtaa ilmapiirin. Sitä vaan odottaa ja odottaa näkevänsä vuoden ensimäisen lumisateen. Mutta sitten kun sitä lunta alkaa satamaan oikeen urakalla ja pakkasmittari alkaa laskea enemmän ja enemmän miinuksen puolelle, alkaa mielessä pyöriä hetket jolloin hiki hatussa työnnät lumikolaa ympäri pihaa pakkasen puriessa poskipäitä.

No, en halua olla pelkästään negatiivinen talven suhteen. On siinä osittain kivojakin juttuja, mm mäenlasku oman pojan kanssa. <3 Se on huisin hauskaa molemmista. Ja syksyn lopussa talven alkaessa sitä odottaa eniten JOULUA <3 Mitä olisikaan Joulu ilman lunta ja pakkasta. Ei yhtään mitään! Muutama kuukausi enää ja voidaan syyä ihan hirrrrrveesti jouluruokaa ym herkkuja ja olla ähkyssä!

Ensilumi on yleensä minulle se merkki siitä, että pian pitää alkaa suunnittelemaan joulujuttujen tekoa. Joo tiedän, nyt on lokakuu, sataa ensilunta ja mä puhun täällä jo Joulun suunnittelusta. Mutta minkä minä sille voin. Hyvissä ajoin kun alottaa, niin ei tarvii mitään jättää enää viimetippaan kun kaikki on suunniteltu/tehty valmiiksi. :))

No juhlitaan nyt ensin pojan 4-vee synttärit marraskuussa pois alta ennenkuin aletaan puhumaan Joulun suunnittelusta. Mun vaava kun täyttää jo 4 niin pitää järjestää sille kunnon juhlat! :) Hän on ne ansainnut. <3


Nyt ei oikein ajatus kulje enempää kun tuntuu ettei keksi mitään, mistä voisi vielä kirjoittaa. Joten palaamme taas bloggailuun silloin kun on taas aihetta mistä kirjoittaa! :) Kiitos kun jaksatte lukea!

- Milla-

"Ei se miltä se kuulostaa vaan miltä se näyttää"

Hui, jopa muutama päivä taukoa siitä kun oon viimeksi postaillut tänne. No nyt päätin taas kirjotella sillä haluan avautua ja PALJON! >:)

Syy siihen miksi tuollainen otsikko postaukselle on se, että olen tässä viime aikoina miettinyt tuota asiaa, että minkä takia spekuloidaan asioita pelkästään sen perusteella miltä ne näyttää, eikä tulla esim. kysymään ja selvittämään asiaa saadakseen varmuus siihen että mitä se todellisuudessa on. Eli ei siis käytännössä katsoen ole mitään intressejä selvittää, että miltä se asia ns. kuulostaa ennen kuin lähetään tuonne ympäri pitäjää huutelemaan asiasta muille kun ei ole täyttä varmuutta siitä mikä on asian todellinen pohja. Miksi näin?? 

Aikuisia ihmisiä kun tässä ollaan kaikki niin luulis nyt kun ajattelee pitemmän päälle, että jos on suuta huudella asioita sen perusteella miltä ne näyttää, niin kai nyt olis suuta tulla kysymään ja varmistumaan niistä jutuista ennenkuin niistä tiedottaa tuolla muulle kansalle. :o

Käsittämätöntä tämmöinen juttu, että nykypäivänä lähestulkoon joka paikassa vallitsee suoraansanoen se paskanjauhaminen enemmän kun mitä todellisten asioitten puhuminen. Tai no ei niitä todellisiakaan asioita välttämättä tarvii kaikille huudella, mutta että ennemmin olis kiva kuulla että joku puhuis kerrankin totta mikä liittyy johonkin toiseen ihmiseen. Se totuuskin selviää vain ja ainoastaan kysymällä, ei sillä että sää näät jonkun ihmisen jonkun toisen ihmisen kanssa ja ne on automaattisesti tekemässä jotakin sellaista mitä ei pitäisi tehdä. Sitten osotellaan syyttävällä sormella ja haukutaan ja poljetaan suohon vaikka niillä ei ole etes varmaa tietoa niistä asioista. 

Ja toinen asia mikä minua mietityttää on se, että miten ihmiset voi tuomita semmoisia ihmisiä joita ne ei edes tunne???? Miten sää voit haukkua jonkun toisen ihmisen läpi paskaksi jos et oo koskaan kyseistä henkilöä etes tavannu missään. Et oo koskaan nähny, etkä oo koskaan jutellu...Tässäkin asiassa voimme vaan todeta että voihan paskanjauhanta!! Siis jos joku ihminen sanoo vaikka oman mielipiteensä jostakin ihmisestä tai vaikka keksii omassa päässään jonkun jutun ja kertoo sen eteenpäin niin kaikki on sitä mieltä että se ihminen on sitten ihan täysin mitätön ja huonoa seuraa kaikille. Sitten kun yks kertoo jonkun asian jollekkin ja se toinen taas kolmannelle osapuolelle niin soppa on valmis. Väritellään vähän tarinaa ja lisätään siihen omaa juttua kanssa niin ai että siinä onkin sitten mehevä juttu koko kylälle! 

Voi hyvä luoja sanon minä! Jos nykypäivänä ei saa liikkua missään yhtään kenenkään kanssa, oli se sitten mies tai nainen, oli se sitten puoli tuttu, kaveri, hyvä ystävä taikka paras ystävä niin pitääkö sitä herran tähen alkaa spekuloimaan kysymättä, että noniin siellä se menee nyt sen kanssa ja varmasti tekee sitä, tätä ja tuota ja on todellakin niiiiiiin läpeensä paha ja huono ihminen. 

Mää oon niin kyllästyny tuommoseen touhuun ja oon sitä mieltä, että jos ette tunne, älkää tuomitko ennenkuin ootte tutustunu ja tiiätte mistä on oikeesti kyse. Ne asiat varmasti olis pikkasen helpompia selviteltäväksi kun niistä viittis joku kysyä ennenkuin syytellään ja haukutaan. Ja sitten, jos ihmisten keskuudessa on luottamuspula, niin siitäkään huolimatta ei tarvitse heti tehä asiasta isoa numeroa kun ei se niin mee, että jos ihminen tekee jonku asian suhteen virheitä niin se tekee sitä jatkuvasti ihan kaikissa asioissa ja sitten alkaa välit katkeilla itse kenenkin kanssa ihan turhan takia. 7

Meillä jokaisella on suu sitä varten että voidaan puhua, voidaan kysyä niin että niihin asioihin tulis jonkunnäkönen selvyys. Toki jos ihmiset on sitä mieltä, että se paskanpuhuminen on 100% totuus mitä tuolta kylältä kuulee ja se on täsmälleen just niinku kaikki muutki väittää kysymättä asianomaiselta henkilöltä itseltään niin joo, mikäs siinä. "Viime viikolla se poltti tupakkaa kylällä, seuraavalla viikolla se poltti jo pilveä kylällä" ja en enää yllättyis yhtään vaikka kolmannella viikolla se olis maannu sammuneena keskellä autotietä tuolla kylällä.... jnejne -.- Siinä hieman vertauskuvaa siitä, että kannattako uskoa ensimäisenä sitä mitä kuulee kun niinkin monen ihmisen kautta jos asiat kulkeutuvat niin se menee juuri tuohon pisteeseen. 

Tyhmä saa olla, mutta kannattaako se? Ei se kannata. 

Eipä minulla tähän hätään kummempaa. Helpotti! :D

Mennään hiljaa markkinoille

Aurinkoista perjantaita lukijat! :)

Nyt on se aika vuodesta kun toriaukiot täyttyy syksyn markkinakojuista. Täällä Kalajoellakin!

Tänä viikonloppuna on syysmarkkinat ja tunnetusti minulla ei ole ylimärääistä varallisuutta TAASKAAN markkina-aikaan lähteä ostelemaan sieltä yhtään mitään. Tämä on ihan jokavuotista, ei rahaa silloinkun voisi ehkä löytää jotakin tarpeellista.

Mutta ihan mielenkiinnosta aion mennä katsomaan, mitä kaikkea siellä on ja onhan se toki vaihtelua nyt hieman tähän kotona olemiseenkin kun pääsee raittiiseen ulkoilmaan katsomaan markkinahumua.
Ai että kun haistan jo kärkkäreiden tuoksun ja nään silmissäni metrilakuja! NOMS! <3

Viime vuonna kävin nuilla kyseisillä markkinoilla ja olin pakahtua onnesta ja ilosta kun tällä seudulla myytiin Kainuulaista perinne-evästä, lanttukukkoja, muikkukukkoja, karjalanpiirakoita, rönttösiä jnejne. No oli minulla sen verran rahaa, että sain hemmoteltua makunystyröitäni rönttösillä ja lanttukukolla.

Rönttösiä, omnomnom <3

Tiedättekö te lukijat, mitä ovat rönttöset? Muistan aikoinaan kun kysyin eräältä Raahelaiselta tuttavalta, että mitä sillä tulee mieleen sanasta rönttönen. Hän vastasi että kenkä! :DD Noh, ei huono arvaus, mutta ei se ihan sitä ole kuitenkaan. Rönttönen on ohra- ja ruistaikinasta tehty piirakka, jossa on imelletystä perunata ja marjasta tehty täyte. Tyypillisimmin marjana käytetään puolukkaa ja mustikkaa. Täytteeseen lisättävällä sokerilla rönttösestä saadaan makeampi. 

Ja on muuten ihan pirun hyviä kun pistät voita enemmän kun laki sallii unohtamatta, että kannattaa lämmittää hetken aikaa myös mikrossa ennen voitelua!

Markkinoilla on myös kaikkea muuta kivaa myynnissä, on vaatteita, koruja, pelikojuja ymym. Taisimpa ostaa viime vuonna sieltä myös Marilyn Mansonin t-paidan! Se oli hyvä ostos. Sain tingattua hinnastakin jonkun verran pois kun aikani silmiäni räpsyttelin. 8-) Niin, kannattaa muistaa, että tinkiminen markkinoilla kannattaa! Siinä joko onnistuu tai ei onnistu, mutta yleensä ne myyjät antaa aina hiukan periksi ja pudottaa edes muutaman euron alkuperäisestä hinnasta. >:) buaha!

Oon myös monesti miettiny niitä myyjiäkin, että kun ne huutelee kilometrin päästä tyyliin "sinä siellä, tule ostamaan sitä tätä ja tuota" jnejne niin miten ne pystyy siihen? :D
 Siis toki minä ymmärrän sen, että siellä on ihan pirusti myyjiä pahimmassa tapauksessa monta samojen juttujen myyjää. Kilpailuahan se on niiden välillä, mutta että ei mulla vaan riittäis luonne huudella kaikille ohikulkijoille siitä, että mitä minulla on myytävänä kojussani. Jokainen ohikulkijahan kyllä varmasti näkee sen, mitä on myytävänä ja jos he ovat kiinnostuneita tuotteista niin ne tulee kyllä siihen katsomaan ja mahdollisesti tekemään kauppaa. Mutta mikäli ei kiinnosta niin ne kävelee ohi vaan nopeasti vilkaisten. Ja minä kun tunnetusti olen "huono häviäjä" niin kokisin varmaan pettymyksen tunteita jos huutelisinkin ihmisiä luokseni ja he vain kävelevät ohi. Paha mielihän siitä tulisi.
Onhan ne myyjät varmasti kokeneita ja asennoituvat siihen siten, että jos ihmiset kävelee ohi niin ne kävelee ohi, kalastetaan uusia asiakkaita. Se onkin hyvä asenne, mutta itselleni siitä paha mieli tulisi jos pyynnöstä huolimatta joku kävelee katsomatta ohi. Mitähän ne ajattelee siitä? Pitäisi ehkä joskus joltakin kysyä tästä asiasta, mutta eipä ole käynyt mielessä kysyä.

Teen sitä kyllä itsekin kun olen markkinoilla ja varsinkin kun ei oo rahaa millä ostaa yhtään mitään. Minullekkin huudellaan kojuista, että pitäisi sitä tätä ja tuota ostaa, mutta kävelen ohi joko nopeasti kojua vilkaisten tai en katso ollenkaan. Aika julmaa! :D

No, mutta joo. Mennään hiljaa markkinoille! Kiitos jos jaksoit lukea! :)

- Milla-

Ei kukaan, joka keventää toisen taakkaa, ole maailmassa hyödytön.

Toinen postaus tälle päivälle. Anteeksi siitä! :D Mutta ihan pakko kirjoittaa, sillä tämä kirjoittaminen on vähän niinkuin terapiaa kun voi purkaa ajatuksiaan tänne. Koukuttavaa!

Kesä 2013 Milla & Ansku

Kirjoitan tällä kertaa ystävyydestä ja siitä mitä se minulle merkitsee. Se merkitsee nimittäin paljon! 

Kaikki me joskus haluamme purkaa tunteita ja huojentaa omaa mieltä. Ihana on se ystävä, joka jaksaa kuunnella ja ennenkaikkea tukea sinua. Niitä ovat aidot ystävät! 

Minulla ei kovin paljon ole ystäviä, mutta nekin ystävät ketä minulla on, riittävät minulle ja ovat myöskin erittäin tärkeitä minulle. 

Minulla on täällä Kalajoella paras ystävä, joka on minua nuorempi, mutta who cares? Mitä väliä iällä, jos molemminpuolin synkkaa ja ollaan ajatustemme kanssa samalla aaltopituudella. Toisinaan, minulla on hieman hankaluuksia asettua sen ikäisen ihmisen ajatusmaailmaan, sillä siitä on jo tovi kun olen itse ollut samassa iässä, mutta siltikin luotamme toisiimme ja tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. Vaikkei kauan olla tunnetukkaan niin silti olemme onnistuneet saamaan toisistamme parhaimmat ystävykset. Me ollaan vähän niinkuin siskoja. Siltä se välillä tuntuu. Puhutaan tyttöjen juttuja, tehdään kaikkea hauskaa, puhutaan kivoista ja välillä vähän vähemmän kivoista asioista. Mutta niin tekevät parhaat ystävät! Sitäpaitsi en voisi ikäpäivänä uskoa sitä, että paras ystäväni on sen ikäinen kuin on. Johtuen siitä, että hän on nuoresta iästään huolimatta ollut paljon vastuussa kotiasioista, pikkuveljen hoitamisesta ym. Hienosti hän on pärjännyt, täytyy sanoa. Vähän niinkuin minäkin olen tuon ikäisenä ottanut ison harppauksen aikuisuuteen kun poikani syntyi, mutta kyllä sitä pärjää kun on ihmisiä auttamassa ja tukemassa. Vähän niinkuin minun ystävällänikin. Ei hänenkään ole yksin tarvinnut kaikkea tehdä kun on ystäviä ja läheisiä jotka tarpeen vaatiessa auttaa. :)

Puhuin tuossa myöskin hetki sitten puhelimessa poikani kummitädin kanssa, joka on vuosien saatossa tullut minulle myöskin erittäin tärkeäksi ihmiseksi. Ystäväksi, luottohenkilöksi ja tukipilariksi. Puhuttiin paljon asioista, joita nyt viime aikoina on tapahtunut. Oli ihana purkaa ajatusmaailmaa ja sydäntä hänelle. Tuli sellainen olo, että minusta välitetään ja minun kuulumisistani ollaan kiinnostuneita. 

Eli siis yksikin puhelinsoitto hyvältä ystävältä voi piristää päivän ihan täysin ja saada hymyn huulille siitä huolimatta vaikka itsellä on huolia ja murheita.

On hienoa nähdä, että minun tukena on edes muutama hyvä ystävä, koska siitä näkee että ystävyys on aitoa, sillä se on ja pysyy vastoinkäymisistä huolimatta. Jyvät niinsanotusti erottuu akanoista. 

Arvostan toki sitäkin, että minulta kyselee sellaisetkin ihmiset kuulumisia, jotka harvoin pitää yhteyttä, mutta ovatko he välttämättä hädän hetkellä tarjoamassa tukea ja kannustusta silloin kun sitä tarvitsee? Ei välttämättä. Mutta ne jotka on, voin vain olla ikuisesti kiitollinen heille. <3 

Sillä tiedän, että minä voin tehdä samoin heille silloin kun he apua, tukea ja kannustusta tarvitsevat. Puolin ja toisin. Sitä se ystävyys on! :) Unohtamatta niitä tärkeitä asioita, että luottamus, rehellisyys ja kunnioitus ihmistä kohtaan toimii. 

Eikä se ystävyys aina ole ruusuillatanssimista. Kyllä minäkin olen saanut isoja riitoja omien ystävien ja kavereiden kanssa aikaiseksi, mutta tiedättekö mitä? Se riitely kuuluu ihan asiaan. Puhdistaa ilmapiiriä ja yhden mutkan kautta voittoon. Aito ystävyys antaa anteeksi toisen tekemät virheet ja sovinnon kautta voi jatkaa. Joku voi olla pitkävihainen, joku taas ei, mutta aika aikaansa kutakin. Kaikki asiat kyllä järjestyy ja kaikki asiat saa sovittua mikäli siihen annetaan mahdollisuus! Aito ystävä pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. 

Minulla on itseasiassa muutamia ihmisiä, joilta pitäisi pyytää anteeksi. Niinkuin yhdessä postauksessa kirjoitin, että jäärä kun olen tekemään mitään aloitetta välien selvittelyn kanssa. Niimpä niin. "Aito ystävä pyytää anteeksi ja antaa anteeksi". Tiedän, mutta tässä nyt ei ole siitä kysymys. 

Sen verran isoista asioista on kyse, että minun täytyy miettiä tarkkaan, mitä sanon, etten loukkaa ketään. Pelkkä anteeksipyyntökin riittäisi, mutta tunnetusti minä en voi vaan töksäyttää "Hei anteeksi". Niin... Vähän liian lyhyt ja ytimekäs siihen verrattuna, että pitäisi saada ystävyys pelaamaan uudestaan. Kai minulta nyt jonkunnäköistä selitystä kaivataan asioihin. 

Eli siinä on siis syy miksi en ole vielä asialle tehnyt mitään. 

On inhottavaa kun tietää olevansa riidoissa joidenkin ihmisten kanssa. Minä olen ihminen, joka saa helposti sanomisillaan ja tekemisillään toiset ihmiset vihaiseksi, mutta en siltikään haluaisi riidellä kenenkään kanssa. Enkä tahallani haluaisi kenenkään kanssa välejä katkoakkaan. Mielestäni ne ihmiset, jotka minulle tälläkin hetkellä kaunaa kantavat, olen heiltä anteeksi pyytänytkin jo, mutta ilmeisesti se ei ole auttanut. No, mutta toisaalta ymmärrän. Ei välttämättä pelkkä anteeksi pyyntökään riitä siihen, jos olet tehnyt jotakin todella väärin. Sinulta vaaditaan hyviä tekoja sen jälkeen. 

Uskon, että hekin ovat arvostaneet anteeksi pyyntöäni ja sitä, että virheeni myönnän, mutta minulta vaaditaan hyviä tekoja. Niinkuin sanoin aiemmin tuossa ylempänä, että luottamus, rehellisyys ja kunnioitus pitää pelata, niin tekojen kauttahan ne ansaitaan, ei pelkästään sanomisten. Pitää näyttää, että olen kaiken sen arvoinen. 

Ja niin aionkin! :)) 

Mutta nyt on salkkareiden ja Idolssin aika! Kello sen verran pykälässään jo! Kiitos jos jaksoit lukea loppuun saakka, arvostan suuresti! :) <3

- Milla- 

Voihan vohvelit ja värikynät!

Heippa lukijat! :)

Tulipas kyllä nyt erittäin hieno otsikko tälle blogitekstille. No ei se ainakaan aiheen vierestä oo otettu vaikka hieman omituinen onkin. :D

Niin, eilen tuli paisteltua sitten 27 kappaletta vohveleita pitkästä aikaa ja kyllähän noita söi ennenku selekäänsä ottaa. Puoli litraa kermavaahtoa ja purkillinen mansikkahilloa niin ällömakea ähky on taattu! :D

Pitihän sitä hernekeiton päälle saada voffeleita ku se vähän niinku kuuluu hernekeiton kans yhteen. Tai no pannukakkuhan se taitaa olla se yleisin, mutta perinteistä poiketen syötiin nyt sit vohveleita.

Mutta on ne silti vaan herkullisia jos ei kovin usein syö!! <3 Kannattaa tehdä! ;)




Ja mitä nuihin värikyniin tulee niin voi taivas, että oon minä kissojen ja koirien kans tänä päivänä ettiny minun omia sekä pojan värikyniä, mutta en kertakaikkiaan löydä niitä mistään.
Mulle iski ihan mahdoton piirrustusinspiraatio ja kuva minkä piirsin, oliskin väritystä vaille valmis vaan pirulainen kun ne värikynät on nyt jossaki hyvässä tallessa ku en itekkään enää tiiä, että missä ne on. :D

Minun tuurilla ne on kuiteski jossaki ihan tässä lähettyvillä, mutta en vaan yksinkertasesti tajua. No, pitänee vielä kaivella vähän laatikoita ja tuota mun askartelukaappia jos ne löytyis sieltä. Minä kun oon joutunu niitä kyniä toisinaan siellä hyvässä piilossa pitämäänki ku poika on halunnu piirrellä vähän muuallekkin kun paperiin. Entisellä asunnolla sen kyllä huomas kuinka hienosti oli punaisella ja ties millä värillä tehty abstraktia taidetta seinille ja vähän keittiönpöytään ym.
Nyt onneksi ku poika alkaa olla 4-vuotta niin taitaa se värikynä pysyä kädessä ihan niinkuin pitääkin kun värityskirjan lyö nenän eteen. Mutta se siitä.

Oon jotenki innostunu piirtelemään pääkalloja. Vaikka ne pääkallot onkin vähän rajuja niin silti tykkään piirtää niitä. Sen takia, koska niissä on sopivasti haastetta, niihin saa kulumaan aikaa ja muutenkin ne on vaan mielenkiintosia piirtää. Ehkä tällä hetkellä mun vahvuus piirtämisessä on juurikin nuo pääkallot.

Oon myös miettiny, että pitäis ruveta opettelemaan piirtää ihmisiä ja niiden kasvoja erityisesti. Oon ollu aina ihan todella huono piirtämään kasvokuvia, koska mulla menee kärsivällisyys jo pelkästään siinä kun saan yhden silmän piirrettyä. Mistä syystä? No siitä syystä koska se toinen silmä ei piru vie oo samanlainen kun toinen :DD Siinä sitten tapella niitten kans kun toinen silmä on erilainen kun toinen, toinen osottaa itään ja toinen etelään. -.- Niimpä niin! Siksi en oo etes viittiny vaivautua harjottelemaan ja pysyn nuissa mun vahvuuksissa, mitä todellakin osaan tehdä ilman, että hermojani menetän. Niinhän ne monet sanoo, että harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina. Eli siis pitäis vaan harjotella ja harjotella ja vielä vähän harjotella. :)

No joo, mutta minäpäs lähden tästä etsimään niitä värikyniä jos sattuisin löytämään ne. Tuleepahan samalla vähän koluttua kaappeja läpi jos olis jotaki ylimäärästä mikä joutaa pois. Laitan sitten kuvaa valmiista piirustuksesta, kunhan siinä on värit! :)

Mukavaa torstaita kaikille ja kiitos kun jaksatte lukea mun höpinöitä! :)

- Milla -

Sataa sataa ropisee

Pihahommat taisikin tänään vaihtua sisähommiksi. Ainakin sään perusteella. Vettä sataa, joten jää nyt pihahommat siihen asti tekemättä kun tuo sade lakkaa.

Onneksi sentään tekeminen ei lopu kesken, joten siitä ei murehtia tarvii. Sitähän on tekemistä sisälläki kun tekee vaan!

Enkä muuten etes muista millonka viimeksi oisin aamupäivällä lämmittäny saunan. En varmaan koskaan. Tosin itselleni en sitä lämmittänytkään kun omalle keittiön matolle lämmitin. :DD Niin, siis kun eilen pesin sen maton niin ajattelin että kuivaa varmaan vähän rivakammin jos pistän saunan lämpimäksi. Pitäis nimittäin tässä lähipäivinä pestä vielä käytävän mattokin ja sen kanssa iskee ressi, että miten mahun pesuhuoneeseen pesemään sitä. :D Eikä olis kyllä pahitteeksi pesasta lapsen huoneen automattoakin ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.
Kesällä minä nuo matot kyllä pesin, mutta ainahan sitä onnistuu tiputtamaan jotaki niille matoille, että jääpi tahroja jne. Meillä ainakin! :D

Niin ja nyt tulee niin älyttömän tärkeä ilmotusluontoinen asia eiliseltä päivältä: tulipa muuten eilen pitkästä aikaa syötyä hernekeittoa! Joo-o, hernaria kuulkaa äpöstin menemään ja olihan se hyvää!!
Varmaan taitaa olla vuosi jos toinenki väliä, millonka oon viimeksi sitä syöny niin voi taivas että oli maullaan! Ja joo, olin sen verran laiska etten tehny sitä ite ku kaupasta vaan purkkihernaria ja siihen paistoin lisää jauhelihaa sekaan. Sitä tuli iso kattilallinen niin on nyt ainaki useammaksi päiväksi syömistä! :)
Eikä tullu tehtyä pannukakkua tai vohveleita kaveriksi ku ei ollu tarvittavia aineksia, mutta aattelin jos tänään leipaseis vohveleita sitten kun kaupassa pääsee käymään. :)

Sitten muihin aiheisiin....

Juttelin tuossa hetki sitten myöskin mun peruskouluaikaisen parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa Kuhmossa asuessa oltiin niinku paita ja pylly. Erottamattomat jos niin voi sanoa. Voi niitä aikoja ja ennenkaikkea muistoja. Niitä maha kippurassa nauramisia saunan lauteilla, iltaseikkailuita keskustaan, yökyläreissuja ja Salatut Elämät - leikki. :D En vaihtais mitään pois, koska meillä oli niiiiiiin muuukaaaavaaaaaa! <3
Harmi vaan kun meidän ystävyytemme erkani sen jälkeen kun muutin Kuhmosta äidin kanssa pois. Meni pitkä aika ennenkuin pidettiin taas yhteyttä ja välillä olenkin miettinyt, mihin kadotin parhaan ystäväni. Enkai minä sitä koskaan kadottanut olekkaan, se vaan jäi sinne mistä minä lähdin. Ainakin minä ajattelen niin.

Mietin myöskin sitä, kuinka oikeasti vuodet vierii ihan liian nopeasti. Tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki kun syötiin ählämissä pitsaa ja naurettiin ihan tyhmille jutuille ja pelättiin, että mun vaatekomerossa on joku joka kuiskutteli meidän nimiä. Mutta nyt kuitenkin todellisuuteen herätessä tajuaa, että jumaliste, me ollaan jo tämän ikäsiä, on lapsia, oma perhe jne. Mihin se lapsuus ja nuoruus meni?? Niin että se oli ja meni.

Pitäisi joku viikonloppu lähteä reissaamaan kotikulmille ja mennä kylään tämän ystäväni luokse, muistelemaan menneitä, juttelemaan nykyhetkestä mitä kuuluu jne. Kunhan vain saisin aikaiseksi lähdettyä. Viimeksikin kun Kuhmossa kävin, niin meidän aikataulut meni niin ristiin, ettei sitten päästykkään toisiamme näkemään. Harmi juttu. :( Siitä on jo liian monta vuotta kun olemme toisemme nähneet.

Monesti hän ajatuksissani on ja monesti mietin, että pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä käymään. Ehkä se vielä tässä jossakin vaiheessa tapahtuukin. Ja sehän tapahtuu heti kun vaan mahdollista on lähteä.

Tiedän, että luet tätä: Kaikesta huolimatta, oot mun sydämessä aina <3

Nyt mun on mentävä pesemään pyykkiä ennenkuin juurrun tähän koneelle. Johan tuossa oli jo asiaa ihan riittämiin. Kiitos kun jaksatte lukea tätä! :)))

- Milla-

Pimeän pelko

Oli pakko tehdä tämmöinen postaus mun pahimmasta pelosta, nimittäin pimeän pelosta.


Onko mikään niin riipivää kun se, että oot pimeässä yksin ulkona, kuulet kun lehdet vaan puissa rapisee ja sitten ykskaks kuulet niinkuin joku kävelisi tuossa pihan soratiellä. Aivan selviä askeleita, mutta mitään et nää kun on niin pimeää. Tulee ahdistava olo ja herää kysymyksiä: olenko täällä yksin? Onko tuolla joku? Vai onko tämä peräti vain mielikuvitukseni tuotetta? Mitä jos tuolla on joku joka vain katsoo minua sanomatta sanaakaan? Kuka se on? Mitä se täällä tekee? Miksi se on tuolla?

Pimeä on monelle ihmiselle sellainen asia, että se saa mielikuvituksen jylläämään ja kaikki pahat ajatukset liikkeelle. Ainakin minulla! Ja tiedän itseasiassa muitakin, jotka kammoksuu pimeää eivätkä yksin esim. nuku öisin pimeässä huoneessa lainkaan. Esim. jos menet iltamyöhällä autioon taloon, se on pelottavaa ja kuulet ties mitä ääniä jotka riipii sielua ja saa ahdistuneen mielentilan. Mene samaan paikkaan päivällä niin ei se olekkaan niin paha juttu.

Juuri hetki sitten kun olin pihalla ja istuin pihatuolissa tupakalla, kuulin kuinka lehdet rapisi puissa. No ok, sen äänen minä kyllä tunnistan vaikka se pimeässä kuulostaakin erittäin ahdistavalta ja pelottavalta. Mutta sitten... Sitten kuulin niinkuin joku olisi kävellyt tuossa meidän pihatiellä. Tiedän miltä kuulostaa kun sora rapisee kengänpohjissa kun kävelet ja se ääni kuulosti juuri siltä. Mitään en kyllä nähnyt, mutta kuulin. Tuli muuten kiire sisälle ja ulko-ovi lukkoon.


Minut on erään jos toisenkin kerran iltapimiällä säikyttänyt kissat tuossa pihassa. En tiiä kenen katteja ovat mutta niitä on toisinaan ihan riesaksi asti pyörimässä tässä ulkona. On ne muutaman kerran aiheuttanu ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun yhtäkkiä jostaki nurkan takaa vaan juoksevat jalkoihin tai vilahtaa ohi tai sitten näät vaan kiiluvat silmät jossakin puskan juuressa. HRRRRR!!!

Toisinaan on ihanaa asua rauhallisella seudulla muutama kilometri keskustasta tämmöisen peltoaukion vieressä, mutta toisaalta sitten tämä hiljaisuus ja rauhallisuus saa varsinkin pimeällä mielenterveyden koetukselle. Sitä miettii välillä, että onkohan tullu katottua liikaa kauhuleffoja tai jotakin siihen suuntaan, mutta en voisi olla katsomatta niitäkään. Se on ihan kivaa välillä pelotella omaa itseään ja saada sen tietyn fiiliksen siitä jos kuulet jotakin omituista ja pelkäät sitä. (oonkohan mää sairas mieleltäni??) mutta toisaalta se on erittäin inhottavaakin samalla. Sen tunteen haluaa kokea mutta sitten taas ei. Voisin ihan hyvin mennä johonkin autiotaloon tutkimaan paikkoja mutta toisaalta samalla kyseinen ajatus kuulostaa niin karmivalta että voisin jättää väliin, mutta tiedän että se harmittaisi jälkikäteen.

Pimeän pelon lisäksi pelkään hämähäkkejä yli kaiken. Siitä lähtien mun hämispelko alkoi kun asuttiin vielä edellisessä asunnossa Yppärissä ja olin silloinkin iltasella tupakalla terassilla. Menin takasi sisälle ja istuin iltapalaa syömään keittiöön niin ihmettelin että miksi mun niskaa kutittaa. Pyyhkäisin kädellä sitä niskaa ja kurkkasin vasempaan olkapäähän niin voi taivas varjele!!!! Niin että mikäkö se oli?? TUOMMONEN:  Mun nyrkin kokonen lukki!!!! Siinä taisi naapurikin kuulla, että mikä mun olkapäällä oli. Sen jälkeen se elukka tiesi olleensa mun olkapäällä kun siltä lähti henki! :DD
Sen jälkeen oon pelänny hämähäkkejä yli kaiken ja se ei helpottanu tuota mun pimeän pelkoakaan ollenkaan. Monesti sen jälkeen oon miettiny, että mikähän öllimöllinen mun olkapäällä seuraavaksi on kun tuun pimeestä takasi sisälle. HYI YÖK! Yks aamu heräsinki kotona silleen että kun silmäni aukasin niin silmien eessä roikku hämis seitin varassa katosta. Se oli ehkä elämäni karmivin aamuherätys.

Mutta joo en halua etes ajatella nuita juttuja enää kun pitäis vielä nukkuakkin. Huomenna taas lisää postauksia! Hyvää yötä lukijat <3

- Milla -

Siivouskirpun purema

Pirullinen siivouskirppu tuli ja puraisi. Tänään sitten siivotaan ja pestään mattoja! Huomenna sitten pyhitän päiväni pihatöille, päätin sen juuri äsken! :) 

Oon muuten huomannu sen, että sillon jos tuo niinsanottu siivouskirppu tulee ja puraisee niin silloin se siivoamisen aloittaminen ei oo yhtään vaikeaa vaan se tapahtuu ihan luonnostaan. Entäpä sitten kun sua ei kiinnostais pätkääkään siivota ja tiedät, että on pakko niin voi ristus sitä aloittamisen tuskaa ja siinä käy                               kutakuinkin nuin:                                       ----> 

Musiikki on muuten erinomainen keksintö siivoukseen. Sitä jaksaa paljon paremmin touhuta, jos musiikki soi ja se kasvattaa ainakin mulla motivaatiota ja innostusta tehdä kaikkea mitä ei välttämättä ihan aina jaksaiskaaan tehdä. Se saa ihmeitä aikaan! :)

Tulikin tässä mieleen, että mun pitäis hommata uus nuunuu meille tänne kotiin. Tuo imuri se on semmonen ketku kapine, että siihen ei kertakaikkiaan löydy sopivia pölypusseja lähimailtakaan. Tutuilta tuurilla löysin siihen pari kertaa pölypussit, mutta mistään kaupoista ei tähän mennessä oo oikeanlaisia löytyny. 

Olis siis erinomaisen hienoa omistaa imuri, johon saat vaikka tuosta lähimpänä olevasta kaupasta pölypussit tai sitte semmonen imuri johon ei tarvii pölypusseja ollenkaan. Sekin ois aika kätevä! Oikeestaan paljon kätevämpi. Ei tarvii sitten niitä pusseja olla vaihtelemassa ollenkaan jne. 

Noniin ja nyt mää pidän jotakin ihme luentoa pussittomasta imurista. Ehkä mun on parasta nyt tässä välissä hörsiä tuo päiväkaffi naamariin ja jatkaa tuota siivoamista. Näin minä teen!!

Ei tänne muuta kummempaa! Adios!! :)

- Milla -

Kiekon nakkelua

Tulipas tänään käytyä rämpimässä semmonen about 5km:n frisbeegolf rata hiekkasärkillä. Armotonta rääkkiä kropalle pinkoa niitä mäkiä ylös ja alas. Huh! Se käy kyllä liikunnasta erittäin hyvin, sillä nyt on jalat ihan maitohapoilla ja tunne, että on muuten kävelty mäkiä ylös ja alas. 

Tänä kesänä innostuin ekaa kertaa kokeilemaan kyseistä lajia ja koukkuun jäin. Totaalisesti! Suosittelen lämpimästi kaikille ketkä on harkinneet kokeilla. Ensinnäkin ihan pirun mukavaa seurapeliä varsinki jos lähtee kaveriporukan kanssa ja samoten myös pirun mukava liikuntamuoto varsinki nuilla pidemmillä radoilla. 

Minäkään kun en mikään pro-heittäjä vielä huom VIELÄ ole ja ne kiekot lentelee mihin sattuu niin siltikin se on hauskaa ja ainahan voi yrittää treenata ja parantaa suoritustaan. :D Tänäänkin yhdellä väylällä sain kiekon kolmannella heitolla koriin ja sitä ei oo tähän saakka kyseisen lajin parissa tapahtunut kertaakaan. Eli edistystä siis tapahtuu, ainakin toivottavasti. Tai sitten se oli vain tuuria. :D 

Pitäis vielä kuitenkin tuota heittämistä treenata. Oon huomannu, että tarviin paljon enemmän voimaa niihin heittoihin ja kiekkokin lähtee aina jostakin kumman syystä kaartamaan vasemmalle vaikka mielestäni koitan heittää sitä suoraan. Eli siis tämä on tekniikkalaji myöskin ja mun tekniikassa olis hiomista vaikka kuinka paljon. Eli siis pitäis useemmin kulkea radoilla ja heitellä menehen mahd. paljon, että pääsis tuntumalle siitä että mikä olis oikea tyyli heittää, että se kiekko lentäis mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman kovaa. Särkilläkin kun pisin väylä taitaa olla yli 200m niin tällä nykyisellä tyylillä tulee ihan liikaa heittoja. Tavote kun ois että ne menis joko kolmella tai neljällä heitolla koriin riippuen väylän pituudesta. Joissakin paikoissa se kiekko pitäis saada kolmella heitolla koriin ja joissakin taas neljällä heitolla. Tänäänkin sai kanssapelurit kuulla "pientä" hajoilua kun se ei hitto soikoon vaan lähteny! :D anteeksi siitä! Ehkä ensi kerralla parempi onni. :)))) 

No joo se siitä. Eipäs minulle sen ihmeempiä tänään.  Nyt mää lähen linttaamaan pyykkiä kaappeihin. 

- Milla-

Pahoja unia, kauniita sanoja ja tunteiden ailahtelua

Tänään on ollut kyllä ajatusten ja tunnetilojen osalta melkoisen sekava päivä.
Tunteet on ailahdelleet puolelta toiselle, on naurattanut, on itkettänyt ja on tehnyt mieli huutaa ja samalla hakata päätä seinään.

Viime yökin meni painajaisia nähdessä. Mitähän nuo unet kertovat minulle?? Toissayönä kaikki parhaimmat kaverit puukotti unessa selkään ja viime yönä ihmiset jahtasi minua ja poikaani kirveiden kanssa, autoani yritettiin varastaa sekä murtautua kotiini ja varastaa kaiken mitä irti vaan saa. Heräämisen jälkeen koko päivä on ollut yhtä sekametelisoppaa kun nuo unet pyörii mielessä ja kysymys, mitä ne oikein tarkoittavat.

Sitten...

Aamulla herätessäni puhelimeeni oli tullut viesti eräältä minulle erittäin tärkeältä ihmiseltä, vaikka yhteydenpito on ollut vähäistä tässä vuosien saatossa. Toisaalta oli ihana nähdä se, että keneltä viesti oli tullut, mutta toisaalta myöskin olin erittäin hämmentynyt ja ihmeissäni enkä oikein tiennyt miten reagoisin. Osittain pelkäsin, osittain iloitsin ja mietin, että voiko tämä olla mahdollista. Viesti sisälsi kauniita sanoja, joita en ole pitkiin aikoihin tämän kyseisen henkilön suunnalta kuullut. Luin sen moneen kertaan kyyneleet silmissä yhä uudestaan ja uudestaan. Monesti olen tätä viestin lähettäjää ajatellut, että mitähän hänelle kuuluu, kuinka hän voi, uskaltaisinko soittaa... En ole uskaltanut. :( Niin.. Kovapäinen kun olen ja sukuuni tullut. Pitäisi ehkä ottaa itseä niskasta kiinni ja puhua asioista, mutta olen niin kamalan epävarma ja pelokas. Ei pitäisi, sillä onhan kyseessä kuitenkin erittäin läheinen sukulainen. Isäni nimittäin.

Muistan kun olin pikku tyttö ja tehtiin vaikka mitä reissuja iskän ja vanhempien sisarusten kanssa. Käytiin Särkänniemessä, Linnanmäellä ja mieleenpainuvin yhteinen hetki iskän kanssa Helsingissä useita vuosia takaperin kun käytiin katsomassa Rolling Stonesia. Se oli huikeeta! Taidettiimpa muuten eksyäkkin keikan jälkeen johonkin huitsin hiiteen kauaksi meidän hotellista! :D Löydettiin silti perille.

Muistan myös senkin kuinka iskä kaasutteli punaisella Camarollaan liikennevalojonossa muita autoilijoita hyvän matkaa edelle Status Quon tahdittamana ja meillä muksuilla vaan hiukset hulmusi tuulessa. FUN FUN FUN!

Ihania muistoja. Kaipaan niitä yhteisiä hetkiä erittäin paljon. Vaikka olenkin 21-vuotias, pian 22 niin miksen voisi vielä mennä jäätelökioskille iskän kanssa ja pudottaa sen himpuran tötteröpallon maahan tässäkin iässä niin että saan uuden tai pahimmassa tapauksessa minulle sanotaan: "mitäs pudotit sen sinne?" :D

Tai miksen voisi shoppailla vaatteita iskän kanssa Oulun Stockmannilla ja muissa kaupoissa, nauttia yhteisistä kahvi/teehetkistä, kokata ruokaa hänen kanssaan tms? Niin.. Eihän minua estä mikään muu kuin tämä kova pää ja kova luonne minkä isältäni olen perinyt. Jääriä kun ollaan!

Kaikesta huolimatta rakastan isääni erittäin paljon, vaikka nähdään todella harvoin ja pidetään yhteyttä erittäin harvoin. Hän on ajatuksissani paljon ja minulle todella rakas. Onhan hän isäni kaikesta huolimatta ja poikani isoisä.. Ja minulle maailman paras iskä onkin. <3 Tuskin lukee tätä tekstiä, mutta jos lukee niin toivon, että ymmärtää nämä sanat ja sen että tämä kaikki tulee suoraan sydämestä. IKÄVÖIN SINUA KOVASTI!

Niin paljon on tapahtunut viime aikoina, että olisi hyvä säilyttää välit kaikkien perheenjäsenten kanssa. Rakastan niitä kaikkia niin PALJON! <3

Virheitä olen tehnyt, virheitä on tehnyt moni muukin, mutta tärkeintä se on, että ne virheet myöntää ja niiden kautta oppii ja sekin olisi hienoa jos ihmiset antaisivat mahdollisuuden selittää ne virheet joita toinen ihminen on tehnyt. Ei lyödä luuria korvaan puhelimessa tai syyttävään sävyyn osoitella ensimäisenä sormella kohti. Perhe pitää yhtä, oli tilanne mikä tahansa. Tukekaa, auttakaa, neuvokaa, kannustakaa ja välittäkää. Älkää syyttäkö, huutako tai hylätkö. Ainaisessa hylkäämisen pelossa elävä ihminen ei kauan jaksa seistä omilla jaloilla.

Toivon vain, että kaikki kääntyy parhain päin. Mitään muuta en tällä hetkellä toivokkaan.

Että sellaisia ajatuksia näin sunnuntai-iltana. Huomenna taas uusiin aiheisiin. Hyvää yötä kaikille!

- Milla-