31.12.2013 - 01.01.2014

Moikka taas kaikille lukijoille ja erityisen paljon ihanaa uutta vuotta tasapuolisesti jokaiselle. Se on 2014 nyt! :)


Eilettäin oli 31.12 eli uudenvuoden aatto sekä mun virallinen synttäripäivä. Nyt ollaan taas vuoden vanhempia ja 22 kokonaista vuotta mittarissa. Hui!

Mutta nyt hieman eilisen päivän synttäripäivän ja aaton kuulumisia. :)

Aattoaamu alkoi klo: 08.45 herätyksellä kun ihana Angry Birds tunnari raikui koko makuuhuoneessa herättäen meidät pikkusen reippaan viiden tunnin yöunen jälkeen uuteen ja ihanaan päivään! -.- :D Niin, että oliko meillä kooma aamulla herätesä? Olihan meillä. :D Yöunet jäi vähälle jännityksen ja malttamattomuuden vuoksi. No, mutta saatiin kuiteski edes se viis tuntia nukkua, niin sehän riitti mainiosti vaikkei se sillon herätessä ihan siltä tuntunutkaan. Nopeesti vilkaisin puhelinta ja facebookkia. Voi kauhia mikä onnittelujen paljous! :D

Sängystä kun yritin nousta ylös pukemaan päivävaatteita päälle niin Jonne huutaa vieresä "ÄLÄ NOUSE VIELÄ KU MULLA ON SULLE SE PAKETTI JA KORTTI" :DD
Mä siinä tokkurassa taisin hieman säpsähtää ja sitte totesin vaan että "Okei okei, en nouse" :D tai jotain siihen suuntaan. En muista ihan tarkalleen. Anway!

Mun sylissä oli ihan julmetun kokonen lahjapaketti ja ylisöpö synttärikortti jossa oli kaks oikein viimesen päälle lutusta koiraa joilla on se nahka semmosilla paksuilla poimuilla. En nyt muista sitä rotua, mutta kuitenki semmosia kuolakoneita ne on. Tai ainakin näyttää semmosilta :D Sit niillä koirilla on siinä semmoset rupelilakit päässä. :D <3 tui!

Lahjapaketissa oli kaksi juurikin tuollaista seinälle ripustettavaa tekstitaulua/kylttiä, joiden kuvat tuossa vieressä näkyykin. Eiks ookki hienoja??

Mä oon ite ihan hulluna tuommosiin sisustusjuttuihin joissa on joku teksti ja vaikka vähän tollasta bling blingiä. Tykkään niiiiiin paljon!!! :)

Jonnelle 30.12 mainihtin nuista kun käytiin rakettitukussa ostamassa raketteja ja sattu sitten yhessä hyllyssä olemaan nuo kyseiset taulut. Mähän tietysti kuolasin niitä ihan vimpan päälle ja sanoin Jonnelle, että mää kyllä varmasti ostan joku päivä mun kämpälle nuo taulut. Niiin...... Ei tarvinnu ostaa kun tämä ovela kettu pisti korvan taakse asian ja osti mulle synttärilahjaksi nuo. On mulla ihana mussukka! <3

Ja mitä tähän kehumiseen nyt tulee niin ei tuossa ollu vielä kaikki. Jos palataan eiliseen (31.12) päivään niin lahjan aukasun jälkeen keiteltiin kahvia ja syötiin aamupalaa jonka jälkeen lähdettiin sitten Jonnen kans ajelemaan Raahea kohti. Sekös meitä sitten yöllä niin valvotti ja jännitti. Tai no ei mua, mutta Jonne raukka oli jo edellis iltana ihan paniikissa kun tiesi, että kohta tärryytetään väriä selkään. :D

Niin, me mentiin molemmat ottamaan uuden tulevan vuoden ja mun synttäreiden kunniaksi tatuoinnit ja Jonne sai kunnian olla ensimmäinen, joka istui piinapenkkiin. Siinäpä keviästi vierähti puolitoista tuntia, jonka aikana minä seurailin henkisenä tukena vieressä tatuoinnin tekoa ja Jonnea, että kuinka hänellä naamassa väri muuttuu, mutta yllättävän rauhallisen olonen se oli siitä huolimatta vaikka unohti välillä hengittää :DD Jonkun aikaa sillä meni, ennenku rentoutu, mutta loppua kohden kaikki meni oikein hienosti.

Samalla minä siinä keittelin kahvia ja kävin välillä ulkona koiran kanssa. Me kun jouduttiin ottamaan Zorro mukaan kun ei oikein ollu vapaaehtoista koirahoitajaa, joka olis voinu hoitaa. :D

Puolessa toista tunnissa saatiin Jonnelle selkään tällainen muistokuva aikaan:

Tatuoinnilla Jonne halusi kunnioittaa oman äitinsä muistoa <3

Täytyy kyllä sanoa, että kuvalla on suuri tarkoitus ja tulihan siitä kyllä hienokin. Jonne saa ylpeänä kantaa tuota tatuointia selässään elämänsä loppuun saakka.


Siinäpä sitten kun Jonnen kuva saatiin valmiiksi niin alettiin tälläämään siirtokuvaa mun jalkaan. Onneksi ite sain olla makuuasennossa niin oli huomattavasti miellyttävämpää olla.
Mulle tatuointi oli jo kuudes, mutta täytyy sanoa, että kävihän se välillä ihan saatanan kipiää :D Muutama tunti tais siinä kuvassa vierähtää ja lopputulos on tällainen:

Elikkä kuvassa on siis harmaasävyin tehty tatuointi jossa tosin on hitusen vaaleanpunaista väriä laitettu noihin isompiin kukkiin. Tiikeriki näyttää punaiselta, mutta se johtuu ihan vain ihon punoituksesta ja sitten iholle levinneestä vaaleanpunaisesta väristä, jota kylläkin pyyhittiin poiskin.
Täytyy sanoa, että kuvasta tuli parempi kun odotin ja sopii kuin nyrkki silmään tuohon kohtaan jalkaa. Olen siis enemmpän kuin tyytyväinen kuvaan.

Tatuoijana toimi todella taidokas, loistava, heittämällä ykkönen ja harmaasävytöiden mestari Sami Saarenpää @ Brahetattoo

Suosittelen kyllä lämpimästi tuota paikkaa. Siellä on mestari joka hallitsee harmaasävyt ja varjostukset ja tietää todellakin mitä tekee. HYVÄ SAMI!! :D

Tuo tatuointi oli siis myös yks mun synttärilahjoista ja olinkin ihan varma että joo, no eiköhän nuo lahjat ollu nyt sitten siinä.

Ainiin ja eipäs muuten unohdeta ihan yli-ihanaa ja todellakin ajatuksella kasattua kukkakimppua jonka sain päivää ennen syntymäpäivääni Jonnelta. Jonne oli tietämättään ostanut mun lempikukkia, vaaleanpunaisia keltasilmäisiä Gerberoita. <3 Se oli vaan kasannu kimpun mun lempiväreistä, jotka se tiesi. Oli tarttunu mukaan lempikukkiakin.

Kaikinpuolin upea kukkakimppu. Nuiden kaikkien jälkeen olin ihan varma, että noniin nyt tämä saa jo riittää, että en mää enää tarvii mitään muuta. Riittää kun saan viettää syntymäpäiväni Jonnen kanssa, käydä kattomassa ilotulitus ja ampua omat raketit. No mitä vielä??
Päästiin Raahesta takas Kalajoelle,syötiin kinuskikakkua ja siinä oli vajaa pari tuntia aikaa valmistautua ulos syömään!! Jonne vei minut Pihvituvalle syömään uuden vuoden ja synttäreiden kunniaksi.
Siinä vaiheessa meinas itku päästä ja mietin, että eihän tämä nyt ole todellistakaan. Mistä hyvästä mä oon ansainnu kaiken tämän? :D

Noh, sehän ei auttanu ku alkaa vaihtamaan ykkösiä päälle ja vähän ripsiin väriä ja luomiin lilaa ja eikun menox Pihvituvalle. Sanoinki Jonnelle, etten ollu ikinä ennen käyny siellä syömässä, joten paikka oli ainakin yllätyksellinen kun en tienny yhtään minkälainen se on.
Päästiin perille ja mentiin ovesta sisään niin mun leukaluut loksahti varmaan maahan asti.
MIKÄ TUNNELMA!! Sisällä oli pieni ruokailutupa, jossa oli useempi pöytä katettu todella juhlallisesti isoine viinilaseineen, kynttilöineen ja ruusuineen. Ja täytynee todeta tässä vaiheessa, että Jonnekin sanoi yllättyneensä moisesta tunnelmasta. Kai se uusi vuosi oli se syy siihen kuinka nättiä ja romanttista siellä oli.

Tarjoilija tuli heti ovella vastaan ja neuvoi, mihin voimme jättää takit ja sanoi myöskin, että voimme valita rauhassa mieluisan pöydän. No, valinta oli helppo ja päästiin pöytään istumaan ja selailemaan ruokalistaa. Alkujuomaksi Jonne tilasi shampanjalasilliset molemmille ja totesi tarjoilijalle, että mun synttäreiden kunniaksi juotais semmoset näin aluksi. Tarjoilija tietenkin onnitteli siinä mua ja lähti siksi aikaa pois, kun mietittiin Jonnen kanssa, että mitä syödään. Hetken päästä tarjoilija palasi kahden pienen kupin kanssa ja sanoi. "Tässä on teille molemmille terveiset keittiöltä. Siinä olisi kaksi kappaletta snapsi kasviskeittoa."
Ei siis ollut mitään alkoholipitoista vaan saatiin yllätyksenä sellaiset tosi pieniin ja siroihin kuppeihin laitettua kasviskeittoa joka juotiin siitä kiposta. Oli ihan älyttömän hyvää! :)

Siinä aikamme selattiin ruokalistaa ja päädyttiin sitten broileriin, pippuri-ja punaviinikastikkeeseen ja lohkoperunoihin. Ja valinta olikin ihan täydellinen. Siis se ruoka oli jotain aivan taivaallisen hyvää. Siellä lautasella oli kasviksiakin ja voi jösses ne oli hyviä. Namskis! :)

Jonnella vissiin oli nälkä jo reilusti ennen ku päästiin Pihvituvalle kun se söi sen julmetun kokosen annoksensa kokonaan jo siinä vaiheessa ku mulla oli vielä puoli lautasellista sitä ruokaa jäljellä. :DDD Ja tämähän on sinänsä mainitsemisen arvoinen asia ja ihmettelyn aihe, koska normaalisti se olen minä joka tuolla tahdilla syö ennemmin. No, mutta tärkeintähän se on että ruoka maistui, sitä oli riittävästi ja tunnelma oli kohdillaan! :)

Jälkiruuaksi me otettiin kahvit ja Creme Bruleet molemmille. Voi hyvät hyssykät sentään se jälkkäri oli hyvää. Mä olisin voinu nuolla sen himpuran kipon puhtaaki ettei sinne olis jääny yhtään mitään. :DD Niin hyvää se oli! Ja oli muuten sen näköinen jälkkäri, että varmasti osaisin itsekkin sitä tehdä ja sanoinki Jonnelle siitä, että pitäis ottaa joku päivä kokeiluun. Saa nähä tuliskohan ihan ravintola tasoista jälkiruokaa. Tuskin! :D

Tässä netistä kopsattu kuva Pihvituvasta: 

Syönnin jälkeen olo oli todella täyteläinen! Ei liika ähky vaan semmonen sopiva. Tiesi syöneensä juuri sopivasti. Tai sanotaan mun kohalla niin, että älysin lopettaa ajoissa sen pääruoan. Minä kun en sitä kokonaan jaksanu syyäkkään loppuun.

Lähettiin sitten sieltä Pihvituvalta kotia vähäksi aikaa sulattelemaan ruokaa ja ulkoiluttaan koiraa. Teki kyllä kutaa oikasta ittensä sohvalle sen syönnin jälkeen. Olis siinä varmasti unikin tullu, mutta ei uskaltanu ummistaa silmiä kun olis varmaan jääny Kalajoen ilotulitus näkemättä.
Niin. Seuraava ohjelmanumero olikin sitten se kun mentiin hitusen ennen puolta yötä hiekkasärkille katsomaan uuden vuoden ilotulitusta.
Mä en ollu koskaan ennen sitä edes nähnykkään, joten oli mulle ensimäinen kerta kun näin sen ilotulituksen.

Meidän aikataulu tosin meni sen verran tiukille siinä, että en etes kerinny kuvata koko ilotulitusta omalla puhelimella kun kiireellä ajettiin paikalle ja hypittiin autosta pois kattomaan ne raketit. Onneksi toverimme Harju joka myös lähti meidän mukaan katsomaan ilotulitusta, otti puhelimella muutamia onnistuneita otoksia tästä ilotulituksesta ja hänen luvallaan sain tänne blogiin julkaistakkin niitä kun oikein nätisti lupaa kysyin. :D

Ilotulitus @ Kalajoen hiekkasärkät. Photo by Joni Harjuoja

Ilotulitus @ Kalajoen hiekkasärkät. Photo by Joni Harjuoja

Siinäpä siis muutama kuva Kalajoen omasta ilotulituksesta. Harmi kun loppuhuipennus jäi Harjultakin kuvaamatta, niin nyt ei oo siitä kuvia ollenkaan. No, ehkä muistamme ensi vuonna paremmin! :D

Särkkien ilotulituksen jälkeen me sitten ajettiin suoraan Ämmän satamaan paukuttelemaan omat raketit ja voi kuinka meillä oli niin muuuukaaaavaaaaa! :D Meillä oli semmonen sensaatiomainen rakettipaketti mukana, että siinä ei varmaan naapuritkaan tohtinu omiaan ampua. :D Katsokaa nyt vaikka. Ette voi mitenkään väittää vastaaan. ;) Seuraavaksi siis pienimuotoinen videopätkä siitä, miten meidän raketit lenteli korkeuksiin.

Siinäpä aikamme paukuteltua raketteja ja patoja, lähdettiin vielä ajelemaan kylälle ja kävästiin särkilläkin uudestaan mutka. Oli se tieten jo likempänä yhtä yöllä kello eli vuosi oli jo kovastikkin 2014 puolella. Aika hiljasta loppupeleissä. Jonkun verran siellä täällä pamahteli raketteja ja autoja kulki, mutta keli oli niin älyttömän surkea jonka vuoksi varmaan ihmiset pysyttelikin sisätiloissa. Vettä satoi ja lumesta ei mitään tietoa. Ympärille kun katsoi niin olis voinu luulla, että uudenvuoden aatto on keskellä kesää :D

Sitten lähettiin kotia kohti ja katottiin jonku aikaa netissä videostreemin kautta Radio Ollanbeastin lähetystä, jota mun kaveri pitää täällä Kalajoella ja sitä aikani seurattua päätettiin Jonnen kans, että nyt ollaan valmista kauraa nukkumaan. Olihan se kello kutakuinkin jotain kolme ellei enempiki ja eipä tarvinnu kauan unta houkutella kun pisti pään tyynyyn. Aika lailla just eikä melkein heti lähti taju kun pistin pään tyynyyn.

Että semmonen uudenvuoden aatto ja uudenvuoden päivän aamuyö. :)

Tämän vuoden ensimäinen päivä hurahtikin käyntiin siinä kun koira halusi ulos. Eli normi rutiinit niinkun eilen eli viime vuonnakin ja muina edellisinä päivinä. Ei siis mitään mullistavaa muutakuin että nyt ollaan 22-vuotiaita ja eletään vuotta 2014! Tässä on siis vuosi aikaa taas vanheta ja rupsahtaa. Haha! :D

Mitään uuden vuoden lupauksiakaan minä en tehnyt. Tosin eilen taisin jotain nuihin lupauksiin liittyen mainita, että voin luvata sellaista etten lupaa mitään :D Eikö oo aika hyvä lupaus? Sillon ei ainakaan tarvitse harmitella jos joku menee täysin päinvastaisesti mitä on luvannut. Ikinä kun ei voi olla varma mitä tulee tapahtumaan niin siksi ei etukäteen kannata luvata mitään, jos ei oo varma voiko lupausta pitää. Eli minä varmaan tänäKIN vuonna lupaan, etten lupaa mitään. :D

Ja näin lopuksi, viimeisimpänä muttei vähäisimpänä minä haluan kiittää mun omaa rakasta Jonnea siitä, että se teki mun syntymäpäivästä ihan täydellisen ja ikimuistoisen. Mä en olis ikinä kuvitellu että joskus tuollainenkin päivä kävisi toteen. Minulla oli ihan älyttömän hauskaa ja ihanaa. Kiitos!!!<3 Vieläkin mietin, että mistä hyvästä kaikki tuo, enkä oikeesti osaa muuta sanoa kuin kiitos ja onko sekään tarpeeksi?

Tällaista siis tänne. Nyt on kyllä sellanen romaani tullu kirjotettua ja aikaaki on menny ties kuinka kauan jo tämän kirjottamiseen niin nyt mä toivotan vielä kertaalleen kaikille oikein ihanaa alkanutta uutta vuotta 2014!!


- Milla -