Joulu on taas, Joulu on taas

Heippatirallaa! Ja ennenkaikkea ihan mielettömän ihanaa Joulua kaikille!!! Se on jo ens viikolla voitteko kuvitella?!? 😍😍

Minusta tänä vuonna Joulu tuli poikkeuksellisen äkkiä. Meillä ei ole kotona mitään laitettu sitä varten. Paitsi lahjat ollaan paketoitu ja mä olen askarrellut Joulukransseja ja kuusenkoristeita. Toki en itselle vaan muille sekä myyntiin mm. kirpparille. Leivoin mä myös ekan satsin torttuja itsenäisyyspäivänä ja sit pipareita päivää ennen. Siinäpä mun joulustelut tähän saakka. Tänään pitäis lähteä hakemaan kinkku ja ostamaan vähän jotain Jouluruokia samalla kun käyn hoitamassa erään todella tärkeän asian pois alta. Kerron tästä tärkeästä asiasta ehkäpä myöhemmin sitten kun koen sen sopivaksi hetkeksi kertoa. Ja ei!!! En ole raskaana eikä kukaan ole hengenvaarassa tai mitään muuta terveyteen liittyvää. Sanotaanko näin että laitan asioita rullaamaan eteenpäin meidän elämässä. Eikö oo kiva kun pidetään hulluja jännityksessä?? 😁 Eikä olla kyllä menossa naimisiinkaan jos sitä mietitte. Vielä ei ole senkään aika.

Ja takaisin siihen Jouluun. Me
laitetaan myös kuusi tänään ja jos sitä muutaman tonttutölleröisen laittelis ikkunoihin. Me ollaan kuitenkin Jouluna pari päivää mun äidin luona niin me vietetään meidän oman perheen Joulu vähän ennakkoon kotona syömällä jouluruokia yms niin sen takia en nyt mitään suurempia ala laittamaankaan.

Meille tuli myös eilen ihan mielettömän ihana kirje postissa. Meidän lapset on ilmoitettu tänä vuonna Joulupuukeräykseen erään Diakonissan toimesta. ❤❤ Molemmille muksuille on tulossa omat joulupaketit jotka haetaan tänään.
On ihana nähdä, että on ihmisiä joilla on suuri sydän. Vaikka meillä ei ole ongelmia elää ja olla niin joskus ollaan lapsille vaatteita haettu Pappilasta kun ilmaiseksi on saanut hakea. Ja hyviä vaatteita on löytynytkin. Eihän se ole häpeä kertoa jos osa vaatteista on jostain keräyksestä! Päinvastoin se kertoo siitä että on ihmisiä joilla on halu antaa eteenpäin jotain sellaista mitä he eivät tarvitse/auttaa myös niitä jotka ehkä tarvitsee sitä heille tarpeetonta.
Viimeksikin kun käytiin Pappilassa niin löysin nuorimmalle sieltä pari toppahaalaria ja niihin kuuluvat lakit, tumput ja töppöset. Ostappa uutena kaupasta tuollaiset niin et alle 50€:n selviä! Ne maksaa nykyään uutena niin paljon. Vanhimmallekkin sieltä on vaatteita löytynyt jonkun verran. Se on yksi iso säästö meidän elämässä. Kiitos siitä vaan Kalajoen seurakunnalle ja tälle Diakonissalle joka on muistanut meitä suurella sydämmellään. ❤

Ja nyt muihin aiheisiin!

Ei ois kun pari viikkoa niin minäkin taas rupsahdan vuodella lisää. 25 vuotta tulis mittariin tänä vuonna. Eikä olisi enää kuin 5 vuotta niin olen 30!! 😁 Ihan hirveetä.
Sitä aina kauhistelee tätä ajan kulkua lasten kasvun kautta. Ite ei muuten tajua vanhentuneensa paitsi siinä vaiheessa kun lapsille tulee vuosia lisää. Vanhin täytti marraskuussa 7 vuotta ja nyt nuorimmainen täyttää helmikuussa ja vuoden!! Minä en kertakaikkiaan käsitä että mihin tämä aika menee. Minäkin vanhenen vaikka justiinhan mä olin sen 17 vuotta. Tai justiin mä kirjoitin siitä tänne että on tulossa perheenlisäystä. Toki tarkistin edellisen postauksen päivämäärän niin johan tuota siitäkin on jo sen 4kk melkein aikaa 😁

Ihan en kerkiä kovin säännöllisesti kirjoitella. Nyt oli hyvä aika kirjoittaa kun heräsin jo kahdeksan aikaan ylös odottamaan talkkaria kun tulee lukemaan vesimittarit ja vaihtamaan ilmastointilaitteeseen suodattimen. Kello on tosin 9.53 eikä sitä näy vieläkään. :DD No mut kerkesin keittää kahvia ja juoda ne rauhassa yksikseen kun kuopus vielä nukkuu yöunia. Kohta sais herätäkkin kyllä jo.

Mutta joo. Meille kuuluu siis hyvää tänne. Nuorimmainen tosiaan täyttää jo sen 10kk ylihuomenna ja kovasti liikkuu jo. Niin siitä vauvasta alkaa tulla iso poika. Hampaitakin Jo 4kpl. Viides puhkeamassa. Nuiden takia minua ois nukuttanutkin tänä aamuna 😁 No ehtii sitä myöhemminkin.

Nyt mun on mentävä herättelee se ipana. :)

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta vuotta kaikille ❤

-Milla-

Marianne kääretorttu

Moikka taas lukijat. :)

Tänään meillä täällä on ollut suurimman osan päivää tosi sateista ja märkää joten päätin, että nyt on taasen hyvä aika laittaa keittiössä hyrskyn myrskyn.
Tänään siis mun köökissä valmistui Marianne kääretorttu, joka on takuuvarma ja erittäin nopeasti tehtävissä oleva herkku kahvipöytään.
Voin kertoa, että siitä on hirveän kauan aikaa kun olen edellisen kerran kääretorttua leiponut niin vähän jännitti, että mikä on lopputulos. Hyvää tuli!
Ja tietysti jos joku ei mariannen mausta tykkää niin täytteenhän voi korvata vaikkapa daimilla.

Tässä tulee ohje, jota suosittelen kokeilemaan. :)

Pohja:
  5 kananmunaa
  1,5 dl sokeria
  1 dl perunajauhoja
  0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
  1 tl leivinjauhetta

Täyte:
  4 dl vispikermaa
  1 prk Valio suklaatuorejuustoa
  1 pss Marianne-crushia 

Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi.

Lisää siivilän kautta keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita varovasti vaahdon joukkoon.

Paista 200 asteessa noin 9 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä.

Kippaa valmis pohja nurinkurin sokerilla ripsutellun leivinpaperin päälle. Irroita leivinpaperi pohjasta ja laita pari keittiöpyyhettä pohjan ja leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Tee sillä välin täyte. Vaahdota kerma. Lisää tuorejuusto ja lopuksi Marianne-murska. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja rullaa alla olevaa leivinpaperia apuna käyttäen lyhyemmältä sivulta kääretortuksi. Anna asettua jääkaapissa jämäkämmäksi.

Tarjoile sellaisenaan tai piparminttuesanssilla ryyditetyllä kermavaahdolla kuorrutettuna.

Minulla itselläni ei tuota piparminttuesanssia ollut, mutta käytin vaniljasokeria kermavaahtoon ja sekin oli hyvä vaihtoehto. Koristelin kääretortun lopuksi nonparelleilla ja vuala. Eikun syömään vaan! ☺

Kokeilkaa ihmeessä! :) 

Hauskaa leivontahetkeä ja ennenkaikkea nauttikaa. ☺

Ensi kerralla taas uudet jutut.

-Milla- 

Vadelmapiirakka

Hei lukijat :)

Ajattelin tehdä tällaisen leipomispostauksen tähän väliin, koska aika harvoin tulee tehtyä ruokaan liittyviä juttuja. Paljon olen omasta elämästäni kertoillut niin tehdään poikkeuksellisesti nyt reseptipostaus.

Eli tänään tekaisin tuoreista sekä pakastevadelmista piirakan jonka ohje on tosi helppo ja onnistuu varmasti jokaisen tehdä. :)

Pohjaan tarvitset:
100 g margariinia tai voita
 ½ dl sokeria
 1 kpl muna
 3 dl vehnäjauhoja
 1 tl leivinjauhetta

Täytteeseen tarvitset:

250 g pakastevadelmia

2 dl kermaa
1 prk vaniljarahkaa
Valmista näin:

Pohja:

1. Pehmennä voita hieman mikrossa

2. Sekoita sokeri voin sekaan

3. Lisää joukkoon kananmuna

4. Lisää loput kuivat aineet ja sekoita

Täyte:

1. Sekoita kulhossa kerma ja vaniljarahka

2. Levitä pohjataikina voideltuun piirakkavuokaan tasaisesti ja kaada täyte päälle

3. Ripottele täytteen päälle vadelmat

4. Paista uunissa 150 asteessa n. 30-40 min.

Sitten vaan nautiskelemaan kahvin kera. :) Ihania leipomishetkiä sinulle. 😘

Flunssan karkoitus

Flunssapöpö, räkäpeikko

Meidän vauva on nyt heikko

Tulit kylään kysymättä, 

astuit sisään arvaamatta.

Teit huonon olon pikkuiselle, kiltille NYT kiukkuiselle.

Mene pois, etsi uhri toisenlainen. Ihan sama mies vai nainen.

Jätä meidän vauva rauhaan, tai tartun kohta soppakauhaan. 

Sulla kohta huono olo, kun kauhasta jää otsaan kolo. 

HUSHUS! 

Jokohan tällä runolla lähtisi flunssapeikot ja pöpöt karkuun. Näin pääsiäisen alla on hyvä kokeilla toimiiko Milla Magian loitsut. Pahalta kyllä näyttää. Taitaa olla vähän ruosteessa nämä mutta aina voi silti yrittää. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. :D

Joo elikkä meille rantautui tosiaan nyt sitten vauvalle ihan ensimäinen räkätauti. Pirullinen sellainen. Ei onneksi pahimmasta päästä, mutta minun mielestä jo ihan liikaa siltikin pienelle. Ei tartteis olla mitään tauteja nyt tässä vaiheessa vielä kun toinen on niin pieni ja ei oo rokotuksiakaan vielä mitään saatu. Hengitys kulkee kyllä onneksi ihan suhteellisen hyvin, mutta hemmetti kun toisella on räkää ja limaa röörit täynnä niin ne rohisee hengityksessä. Ei yhtään kiva juttu minun mielestä. Vauva on kuitenkin virkeä. Syö hyvin, nukkuu suht hyvin kun oikea paikka ja asento vaan löytyy. Jaksaa myös ihmetellä ja raatailla hereillä ollessaan. Nyt vaan parina päivänä on ollut kiukkuinen mitä ei normaalisti muuten ole paitsi jos nälkä on. Eli huomaan kyllä, että lapsi ei ole täysin kunnossa kun normaalisti on niin rauhallinen ja tyytyväinen kaikkeen. 

Eilinen päiväkin meni lähestulkoon koko päivä sylitellessä pientä heti aamusta alkaen. Onneksi tajusin sitten sen, että mulla on kaapissa kaksi kantoreppua joista otin sitten toisen ja yksinkertaisemmin päällepuettavan käyttöön. Sai vauva haluaamaansa läheisyyttä ja minä sain kädet vapaaksi, jotta pystyin tekemään omia hommia. Se on ihmeellistä vauvoilla tuo läheisyyden kaipuu varsinkin kun sairastavat. Uskomatonta, että kun hetkeksikään lasket toisaalle niin ei varmasti ole yhtään hyvä juttu vauvan mielestä. Syli ja ennenkaikkea äidin syli on se paras paikka jossa voi olla rauhassa ja tyytyväisenä. No, tärkeitä juttujahan nuo tietysti on ja minäkin nautin vauvan läheisyydestä todella paljon. Onneksi on tuo reppu olemassa niin saa tehtyä kuitenkin muitakin asioita päivän aikana. Poikakin kelpuutti kantorepun ja viihtyi tosi hyvin siinä. Mitähän sitten olis tapahtunu jos se ei olis tykänny siitä ollenkaan? Täällä olis varmaan pyykit pesemättä ja kaikki ihan levällään. :D 

Nyt poika nukkuu sitterissä koska sai siinä unen päästä kiinni ja henki kuulostaa kulkevan tuossa ihan tavallisesti. Ei viihtynyt enää kehdossa nukkumassa eikä meidänkään sängyssä. Minä keittelin tuossa aamukahvia ja istun nyt kahvikupillisen kanssa tätä kirjoittamassa samalla kuunnellen pikkuisen tuhinaa. Hieman räkäistä sellaista kylläkin. 

Onneksi mulla on niin ihania kavereita, että niiltä saa apuja ja neuvoja kipeän paikan tullen. Pojan tuleva ihana kummitäti on tuomassa meille nyt valkosipulia että saadaan yksi vanhanajan konsti käyttöön ja pojalta röörit auki. Jospa se tuo rohinakin loppuisi sitten. Mitä minä oikein tekisinkään ilman tällaisia ystäviä jotka tarjoutuu auttamaan? Kyllä olis minun äidillä korva punainen ja käsi kipeä kun soittelisin sille sitten yhtenään :D 

Yksi asia mua kanssa harmittaa nyt ihan hirveesti. Se, että tälläkin hetkellä meille paistaisi niin nätisti aurinko ja olis niin äärettömän hienon näköinen päivä aluillaan niin enhän minä uskalla ja en taida raskiakkaan viedä poikaa vaunuttelemaan ulos tuossa kunnossa. Jotkut ehkä saattaa sanoa, että ei muutakun sinne vaan että raitis ilma tekee hyvää ja auttaa siihen tukkoisuuteen, mutta mä en silti halua viedä pikkuista sinne ettei vaan sairastuisi enempää. Vaikka pukisikin lämpimästi vaatetta niin silti. Nyt on kuitenkin influenssa kausi pahimmillaan ja kun vähänkään on röhäinen niin en ota riskiä sairastuttaa enempää. Meidän tuurilla käy sitten niin, että kun poika tuosta paranee niin vettä tulee kun saavista tai sitten tulee kovat pakkaset tai muuten vaan sellaset kelit ettei ulos paljon mieli tee lähteä. Näin siinä varmasti käy. Mutta ei sille mitään voi. Täytyy toivoa hyviä kelejä myös sitten kun täällä ollaan parannuttu. :)

Nyt on kuulkaa pojalla valkosipulit nenän edessä. Kummitäti kävi tuomassa yhden valkosipulin ja mä leikkasin yhden kynnen neljään osaan, leikkasin sukkahousuista palasen ja laitoin ne sinne sisään ja langalla kiinni. Nyt ne on pojan vieressä tuossa noin ja ai että miten hyvälle täällä tuoksuu :D Siis oikeesti tää on hyvä tuoksu. Mä en sitä tavallisen sipulin hajua siedä ollenkaan niin tää on paljon kivempi. Toivottavasti vaan ei Jonne parka luule töistä kotiin tullessa että olisin kokkaillu jotain hyvää :D Että jos luet tätä niin en ole kokkaillut mitään valkosipulista vaan se johtuu ihan siitä että pojalla on pikku nyssäkkä tuoretta valkosipulia vieressä :D Voi huusholli lemahtaa jonkun aikaa tämän jälkeen. No ei se mua haittaa. Nälkähän tässä vaan tulee :D

Pojalla on myös kuumemittaritutti suussa nyt. 37.3 astetta näyttää eli eipä nyt juurikaan ole vielä aihetta huolestua pahasti. Täytyy alkaa seurailemaan enemmän tuota ja lähteä viemään lääkäriin jos nousee enemmän. Kyllä kuulkaa äitinä tuntuu ihan hirveältä katsoa vierestä kun toinen sairastaa. Sitä vois vaikka itellensä ottaa ennemmin kaiken tuon niin että lapsi saisi olla terve. Tai että ainakin mulla olisi kyky parantaa lapsi niin että ei olisi enää kipeä. Harmi kun me äiditkään ei kaikkeen pystytä vaikka parhaamme teemme niin että lapsi tervehtyisi nopsasti. 

Kehua silti täytyy tuota lasta siitä, miten reipas se kaikesta huolimatta on. Friidallakin kun tyhjennän räkää nenästä niin ei inahdakkaan. Tipatkin antaa niin kiltisti laittaa nenään jne. Nyt on onneksi saatu hyvin sitä limaa irtoamaan, että poikakin voi huomattavasti pirteämmin aiempiin päiviin verraten. Huolissani minä silti olen. Kun on kaikenmaailman RS-virukset ym olemassa. :(

Seuraillaan nyt viikonlopun ajan ja mennään sitten lääkäriin jos tulee tarve. Vielä en hätäile kun tiedän että passittavat kotia kuitenkin ja parin päivän päästä takasin jos ei oo parantunut. Sitä se nykypäivän terveyskeskustoiminta on. Ei oteta vakavasti ennenkuin on suunnilleen pää kainalossa. No, minä äitinä pidän kyllä huolen siitä että mun lapset saa sen tarvitsemansa avun ja hoidon just sillä hetkellä kun tarve on, eikä parin päivän päästä. 

Tällä kertaa siis vähemmän kivoja kuulumisia meille. Toivotaan, että ens kerralla kirjoittelen iloisemmissa merkeissä. 

Toivon kaikille mukavaa viikonloppua! :)

- Milla - 

Hymyä huuleen

Hei taas lukijat ja ihanan aurinkoista päivää kaikille tasapuolisesti. :)

Aivan mielettömän upea sää ulkona kun aurinko paistelee ihanasti. Mieli on virkeä ja kerrankin tuntuu hyvältä olla aikaisin ylhäällä. Vauva tosin nukkuu jo toisia uniaan aamutoimien jälkeen.

Meillä soi herätyskello 07.00 kun Jonnella oli tänään töihin meno. Heräsin sitten vauvan kanssa myös, syötin sen, vaihettiin vaipat ja höpöteltiin niitä näitä. Voitteko kuvitella sen tunteen kun lapsi on tyytyväinen ja palkinnoksi antaa äidille ison leveän hymyn samalla kun minä höpötän kaikkea mahdollista sille. Tosi ihana tunne. Ja se olikin pojan ensimmäinen kunnon hymy hereillä ollessaan. Nyt sekin on muistissa ja ylös kirjoitettu. Voi sitten päivitellä vauvakirjaa. :)

Ajatella, että vauva täytti eilen jo kuukauden. Mihin kummaan tämä aika menee? Minä en kerta kaikkiaan tiedä enkä tahdo enää edes perässä pysyä. Vastahan me tultiin kotiin Oulaisista nyytti mukana ja nyt siitä on mukamas jo kuukausi kun syntyi. Kyllä se vain totta on kun ihmiset sanoo, että lapsi on kerran pieni ja vauva-arki menee nopeasti ohi. Olen samaa mieltä asiasta. Huomasin sen itseasiassa jo silloin kun esikoinen syntyi. Nyt sekin täyttää tänä vuonna jo 7 vuotta. Hurjaa!

Mä tässä väkertelin myös ristiäisiin kutsukortit loppuun. Kunhan Jonne pääsee töistä, niin me lähdetään koko porukalla kärryttelemään ulos ja viedään postitettavat kortit postiin. Enää olisi muutama niitä jäljellä kun suurimmalle osalle ollaan jaettukin jo niitä. Kyllä kuulkaa yks ressinaihe on koko ristiäiset. Nekin lähestyy kovaa vauhtia ja minusta tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Papille pitäisi soitella tämän viikon aikana ja sopia tapaaminen juhlien kulusta. Keittäjälle pitäisi myös soitella ja sopia tarjoiluasioista. Kuulostaa hirveen helpolta, mutta kun ne tarjoiluasiatkin on ihan auki ja levällään vielä. Ei niinkun mitään hajua siitä, että mitä sinne loppupeleissä on tulossa tarjolle. APUA!! Sentään kuitenkin kastemekko on valmiina, juhlien päivämäärä ja kellonaika on lyöty lukkoon niin sehän on ihan hyvä alku. :D Kasteliinan pitäisi tulla postissa varmaan nyt tämän viikon aikana kun viime viikolla sen tilasin. Niin ja tilasin mä tosiaan itselleni juhlamekon ja Jonnelle mun mekkoon sopivan kravatin. Ne on niinkun ihan fine ja odottelee tuolla vaatekaapissa the päivää!
No on tässä onneksi vielä aikaa järjestellä. Ja hyvät bailut me pikku Bawelle saadaan aikaiseksi vaikka vähän aiheuttaakin stressiä. Täytyy johonkin väliin sovitella sellainen kolo lähemmäs juhlia, että ehtisin leipomaan itse sinne muutamia juttuja. Apu ei tietysti pahitteeksi ole, että kaikki innokkaat lapsenvahdit taikka leipurit tänne vaan ilmoittautumaan! :D Palkasta voidaan sitten neuvotella. ;)

Tällaista tänne tällä erää. Samanlaista arkeahan se päivästä toiseen aika pitkälti on. Kotitöiden tekoa ja vauvan hoitoa. Eilen saatiin tosin helpotusta yhteen kotityöhön. Meidän ei tarvitse enää tiskata!!! HALLELUUJA!!! Me saatiin meidän köökiin kuulkaa tiskikone ja ihan ilmaiseksi vielä. Arjen pelastus jos niin voi sanoa. Kyllä helpottaa huomattavasti, sillä minä ja Jonne ei kumpikaan oltu kovin tiskaamisen ystäviä. :D

Tämä oli nyt tällainen lyhyt postaus kahvikupposen äärellä kun luppoaikaa tuli. Uusia kuulumisia taas kirjoittelen sitten kun tulee kirjoittamisen aihetta. :)

CIAO!

-Milla-

Äiti kahdelle ihanalle pojalle

Hei taas lukijat! :)

Todellakin pitkästä aikaa uutta postausta nyt kun on aikaa kirjoitella. 

Paljon on tapahtunut kuukausien saatossa ja mua naurattikin kun luin äsken edellisen postauksen jonka olin kirjoittanut raskauden puolivälissä. :D No, enää ei olla pullat uunissa. Perheemme kasvoi 15.2.2016 klo 08.30 suloisella pienellä pojalla, jolla on ikää jo reilu kaksi viikkoa. Strategiset mitat hänellä oli 3530g ja 50cm pituutta. Apgar pisteet oli 9-9-10. Meille täydellinen vauva <3 Nyt mä olen äiti kahdelle maailman rakkaimmalle ja kultaakin kalliimmille pojille. <3 

Esikoinen sai toivomansa pikkuveljen ja hän on siitä ollut todella innoissaan. Muistaa mainita moneen kertaan kuinka hänellä on vihdoin pikkuveli ja kuinka hänestä on tullut isoveli. :) Nyt kovasti olemme suunnittelemassa ristiäisiä tälle pikku hepulle, jolla ei vielä muuta nimeä ole kuin "Bawe", jonka sylikummisetä keksi. Ristiäiset olisi tarkoitus pitää huhtikuussa kunhan saadaan isyyden tunnustuksesta vahvistus. Kovasti täällä tehtaillaan jo ristiäiskortteja pikkuhepun kanssa sillä välin kun iskä on töissä. Enää puuttuu vain lukkoon lyöty päivä ja aika niin voidaan lähetellä kutsukortit eteenpäin. :) Minusta on niin ihana kun saa itse askarrella omannäköiset kortit niin ei ainakaan kellään tule samanlaisia vastaan. Ja onhan se mukava muutenkin näin mammaloman ohessa kun on tekemistä ja väkertämistä. 

Pikkumies vetelee tuossa vieressä päiväunia ja mulla on hetki aikaa tähän postaukseen ja kahvikupilliseen. Ihania tällaiset rauhalliset hetket kun voi vaan istahtaa alas, olla ja valvoa samalla pienen tuhisijan unta. 

Tänään olisi tarkoitus lähteä sitten iltapäivällä sukulaisten luo kylään ensimäistä kertaa. Poika ei ole vielä livenä tavannut heitä ja nyt tänään olisi tarkoitus lähteä sitten heihin tutustumaan. Kovasti siellä kuulemma jo odotellaan sinappikoneen tapaamista. Saa nähdä päästäänkö enää poiskaan sieltä. :D Pitää varata hoitokassiin tarpeeksi tavaraa mukaan että voidaan siellä rauhassa kylästellä. :)

Ulkoilutkin ollaan jo aloitettu viime viikonloppuna hieman ennen kahden viikon ikää. Ihan mielettömän kauniita päiviä on ollut nyt kun aurinko on alkanut paistamaan ja lämmittämään. Kevät alkaa pikkuhiljaa sieltä tulla ja KESÄ!! <3 Ei tarvitse sitten niin hirveästi pukea pojallekkaan päälle kun tulee lämpimiä päiviä. Vielä kuitenkin saa aika reippaasti laittaa vaatetta että tarkenee vaikka pakkasta ei kovin paljoa nyt muutamina päivinä ole ollutkaan. Ulkona en ole vielä poikaa nukuttanut, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa tule tapahtumaan kun keksitään vain että miten saadaan poika vaunuissa meidän kotiportaita ylös. :D Tällä hetkellä ollaan kannettu se aina alas ja takaisin ylös kun vaunujen kanssa saa tapella että ne saa ylös. Olisihan se toiselle melkoista ryttyytystä olla kyytillä. 

Niin ja mitä meidän arkeen tulee muuten niin poika on ihan täysimetyksellä. Maitoa riittää paremmin kun hyvin. Ja hän nukkuu erittäin hyvin päivällä ja öisinkin parin tunnin pätkiä. Viime yönä pisin pätkä oli pikkusen reipas kolme tuntia, jonka ansiosta sitten valvottiinkin keskellä yötä kun poika päätti että enää ei nukuta. Silmät oli pyöreät ja kirkkaat kun Naantalin aurinko ja ei ollu kiire nukkumaan. Äidillä ja iskällä olis ollu kyllä väsy, mutta sitkeästi valvottiin ja ruvettiin nukkumaan sitten kun alkoi pojalla silmä painamaan. :)

Ens viikolla olisikin sitten ihan ensimäinen neuvolakäynti. Jännä nähdä, että miten poika on kasvanut siitä kun terveydenhoitaja kävi kotikäynnillä. Ihan ei silloin vielä syntymäpainoa oltu tavoitettu mutta nyt varmasti on mennyt reippaasti jo yli. Pituuttakin sille on tullut jo niin että silmissä kasvaa. Hurjaa vauhtia kasvaa ja aikakin menee niin nopeasti jo kun yli kaksi viikkoa on siitä aikaa kun hän syntyi. Tuntuu kyllä kuin se olisi ollut eilen. 

Onnellinen kyllä saa olla kaikesta tästä. Se rakkaus mikä minulla on näitä lapsia kohtaan, unohtamatta tietysti Jonnea niin on jotain aivan käsittämättömän suurta. Minä itkin silmät päästäni tämän pikku hepun syntyessä ja se side siihen muodostui heti kun hänet näki. Aivan äärimmäisen uskomatonta miten voikaan rakastaa niin paljon. <3 Ja vaikka minunkin elämässä on ollut käännekohtia ja mutkia matkassa niin siitä huolimatta rakastan molempia lapsiani ja Jonnea eniten maailmassa. Heidän eteen teen mitä vaan, jotta jokaisella on varmasti hyvä olla juuri näin kun ollaan. 

Joku varmasti joskus kysyy, että koska tehdään lisää lapsia. No, tällä hetkellä minun lapsilukuni on täynnä. Katsotaan sitten uudelleen kun ollaan päästy muuttamaan isompaan kotiin ja ollaan Jonnen kanssa molemmat töissä. En siis missään nimessä sano että tämä oli nyt kokonaan tässä. Eihän sitä tiedä mitä elämä ja tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Haaveena minulla on ollut että kolme lasta tekisin, mutta se kolmas saa tulla sitten joskus pitkän ajan päästä kun on isompi koti ja työ. Nytkin on siinä ja siinä että me mahdutaan kaikki olemaan tässä nykyisessä asunnossa kun on vain yksi makuuhuone ja muutenkin rajalliset tilat. Kaksi kissaakin pyörii meidän elämässä mukana niin ei tänne enempää mahtuisikaan väkeä asustamaan. :)

Tämmöistä siis tänne kuuluu. Aika lailla samoja rutiineja päivästä toiseen vauvan kanssa on. Välillä kylästellään jne. Kotona on kuitenkin hyvä olla ja nautin kyllä tästä kaikesta oikeasti. Sekin on niin jännä, että ihminen joka on tykännyt mennä ja tulla, on sitoutunut ja juurtunut kotiin täysin. Tietysti se on nyt tässä vaiheessa ihan velvollisuuskin mutta ei tee yhtään mieli lähteä mihinkään ilman lapsia. Tietysti välillä on kiva ystävien kanssa käydä kahvilla ja saada omaa aikaa vaikkapa ruokakaupassa käymiseen, mutta mä olen niin takertunut tähän arkeen täällä, että en kyllä vaihtaisi muuhun. On ihanaa olla äiti ja viettää aikaa perheen kanssa. Se on minulle kaikista tärkeintä. <3 

Nyt minä toivotan kaikille ihanaa torstaipäivää ja hyvää tulevaa viikonloppua. Toivottavasti saadaan auringonpaistetta jokaiselle päivälle. :)

- Milla - 

Kuulumisia

Huhhuh, että on taas mennyt aikaa edellisestä postauksesta. Toukokuussa!! :D No nyt on selvästi aika kirjoittaa tuoreimpia kuulumisia, vaikka kaikkihan ne jo tietääkin. ;)

Elikkä tuossa kesän aikana saatiin uutisia siitä, että meidän poppoo kasvaa yhdellä jäsenellä lisää. <3 Meille tulee Jonnen kanssa perheenlisäystä, Jonnelle ensimäinen lapsi ja minulle toinen. Aika ihanaa!
Minun oma esikoinenkin saa pikkusisaruksen. On tämä jotenkin niin outoa ja ihmeellistä. Ajatella, että edellisestä ja ekasta synnytyksestä on vajaa 6 vuotta aikaa. Hui!

En ole raskauden etenemisestä tänne kirjoitellut ollenkaan, mutta tällä hetkellä mennään jo reippaasti puolessa välissä. Viikkoja minulla on jo 23+2 ja laskettu aika on helmikuussa 21.päivä. :)
Eli ei ole montaa kuukautta enää jäljellä ja musta tuntuu tälläkin hetkellä siltä, että mun maha on vaan edelleenkin ihan hukassa. Ei minkäänlaista ja napakin se vaan siellä on ihan entisensä eikä ole pullahtanut ulospäin. Tosin mä kyllä tunnen sen pohjan lähestyvän päivä päivältä enemmän mun vatsan pintaa! :D Se lähestyy uhkaavasti.. Jonain aamuna se on sitten yllättänyt minut totaalisesti kun herään nukkumasta. :D

Käytiin tossa jokunen aika sitten rakenneultrassakin lääkärissä ja siellä oli kaikki hienosti, juuri niinkuin pitääkin. Saimme sukupuolenkin selville ja ei epäilystäkään siitä, että se olisi muu kuin poika. Eli saamme tähän meidän pesueeseen lisää miesvahvistusta. Taitaa tää mamma olla koetuksella. :D

Kaikin puolin kuitenkin raskaus on alusta asti edennyt ihan hyvin. Ensimäinen kolmannes meni kyllä oikeestaan kaikista huonoiten. Olin tosi väsynyt ja päänsärky oli jotain aivan sietämätöntä lähestulkoon päivittäin.
Pahoinvointia ei ole ollut, mutta olen todella herkkä tietyille hajuille, jotka alkaa yököttää. Kuten esimerkiksi kissojen hiekkalaatikko. :D Sen nähdessäni jo meinaa puklu tulla.

Himotuksia ei sen kummemmin ole ollut, paitsi vihreät omenat, jota söin kilo tolkulla lyhyen ajan sisään ja siitä mun närästyskin varmaan osittain sai alkunsa. :D En käsitä, miten voi ihminen syödä omenaa niin paljon. Normaalisti en syö juuri koskaan ja raskauden alkutaipaleella Jonne reppana joutui kiikuttamaan mulle pussi tolkulla omppuja kotiin. Onneksi se vaihe on kuitenkin mennyt jo ohi.
Miniluumutomaatit on kans ollut toinen himotuksen kohde, mutta niitäkään ei tule enää syötyä paketti tolkulla. Oikeastaan mulla ei tällä hetkellä ole sellaista mitä pitäis jatkuvasti saada syödä. Outoa, koska Jesseä odottaessa mulla meni koko raskaus melkein paahdetun ruisleivän ja suolakurkun kans. :D No, mutta kaikki raskaudet on niin erilaisia.

Nyt tällä hetkellä sitten ei olisi muuta ongelmaa kun nämä armottomat liitoskivut ja närästys. Jaloillaan ei pysty kovin pitkiä matkoja kerralla olemaan kun alkaa paikat menemään kipeiksi. Illat on varsinkin kaikista kamalimpia noiden kipujen kanssa. Närästyksen nyt olen onneksi saanut lääkkeillä kuriin, että se ei enää häiritse niin pahasti. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa alkaa sekin. Päivällä ei niinkään närästä. Tosi harvoin oikeastaan. Että semmosia tällä hetkellä. Onneksi näidenkin kans kuitenkin pystyy elämään, eikä nämä sillä tavoin estä mitään tekemisiä tms. Muistaa vaan pysyä positiivisena kaiken suhteen niin sitä jaksaa paremmin. Vaikka toisinaan on positiivisuus kaukana siitä kun olo on niinkuin raahaisit kymmenen kilon kiveä jalkovälissä. :D

No, mutta ei tässä enää ole kun vajaa 4kk h-hetkeen niin ei tarvitse kivuista valitella. Hurjan nopeasti kyllä aika menee. Vasta oli Juhannus ja kohta Joulu. Sen jälkeen sitä sitten saakin alkaa valmistautumaan koitokseen. Voi kamala. :D Mä kun välillä jään miettimään tuota synnytystä, niin jollain tapaa se pelottaa. Ei sillä tavalla, että se olisi totaalinen "Ei ei ei ei en pysty"-tilanne vaan siis pelottaa lähinnä se, että minkälainen siitä tulee ensimäiseen synnytykseen verrattuna. Onko se nopeempi, vähemmän kivuliaampi ja, että tuleeko kaikki menemään hyvin ja saadaan vauva terveenä maailmaan. Kaikki nuo mua jännittää ja pelottaa. Eniten oikeastaan ehkä se, että jos mä joudun kotoota lähtemään yks kaks yhtäkkiä synnyttään, että ehdinkö mä sitten ton matkan takia sairaalaan saada kivunlievitystä. :D Esikoisesta kun piti synnytys käynnistää kun meni reilusti yli lasketun ajan. Se oli sinänsä ihan helppo juttu. Mitä jos nyt joutuu lähtemään silleen salaman nopeasti yhtäkkiä? :D
Olen päättänyt että otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen jokaisessa synnytyksessä ja sitten jos mä en saakkaan niitä niin se on kaikista pahin pelko.
Ja tietysti se, että miten Jonne kestää kaiken sen katsoa vierestä kun mä huudan ja pusken pää punasena lasta maailmaan. :D
Toivotaan, että menee hienosti omalla painollaan eteenpäin ilman mitään komplikaatioita tms. :)

Niin ja me ollaan jo ostettu vauvalle vaunut, sitteri, turvakaukalo, vaatteita kirppikseltä yms. Ollaan myös saatu tosi paljon vaatteita meidän läheisiltä. Kiitos teille siitä <3

Eikä siinä vielä kaikki. Koko tämä raskaus on saanut minut mummoutumaan. :D Mä oon alkanut ihan hullun lailla kutomaan ja askartelemaan kaikkea. Nyt mulla on vielä vähän työn alla vauvalle toukkapussi vaunuihin ja eilen alotin tekemään sukista sellasia öttimöllisiä. Niiden pitäis olla lumiukkoja, mutta kun ne on mustista sukista tehty niin ennemminkin ne on möllisköjä. :D Eilen tosin kaappiin katsoessani kun ne sinne sievästi riviin asettelin, että ne näyttää barbababoilta :D

Ja jotta tämä nyt ei menis pelkästään synnytyksistä puhumiseen ja vauva-aiheisiin ym. niin on mulla vähän muutakin asiaa. :)

Aloitin nimittäin vastikään uuden jälleenmyyntityön. :) Toimin Hyvän Tuulen Puodin sisustuskutsujen esittelijänä. Mä oon vähän hullu kun mulla on ennestään jo tuo Oriflame ja Partylite ja nyt sitten kolmas juttu lähti pyörimään. Mutta sen verran uusi kun tuo sisustusjuttu vielä on täällä niin se on melkein räjähtänyt jo käsiin. :D Mulla on marraskuulle viidet sisustuskutsut ja yhdet Oriflamet. Eli haipakkaa pitää.
Partyliten suhteen nyt on vähän huonompi menekki, mutta jotain sieltäkin on saavutettu tälle kuuta, ettei aivan nollilla mennä.

Kyllä silti tuo sisustusjuttu on ylivoimasesti menestyvin juttu kun on niin uusi. 2014 on alkanut kotimyyntitoiminta tuossa ja verkkokauppakaan ei ole kyseisessä yrityksessä montaa vuotta kasassa ollut. Kivijalkamyymälöitäkään ei ole Suomessa kun kaksi kappaletta.
Että nyt kun tammikuussa jään sitten äitiyslomalle, niin siinä varmaan ehtii pidellä kutsujakin vielä muutamia ennen vauvan syntymää. Sittenpä se hellittääkin hetkeksi kun vauva syntyy ja uuden opettelu alkaa. Mutta olen mä silti vähän hullu. :D Tietysti nyt kun työttömänä olen ja pian lomalle jään niin se tienesti nuista hommista ei ole yhtään pahitteeksi taskun pohjalle. Päinvastoin oikeastaan. :)

Jonne on tällä hetkellä yhdellä pajalla työhommissa työkkärin kautta. Se oli agrimarketissa työkokeilussa useemman viikon, mutta sillä loppui siellä hommat ja nyt se sitten alotti pajahommat siksi aikaa, että löytää muuta työtä tai mahdollisen opiskelupaikan. Eli ihan hyvin menee silläkin. Minä olen nyt päivät kotona kissojen kanssa ja vietän aikaa esikon kanssa. Nyt kun nuo mun askartelu ja neulonta hommat on saanut alkunsa, niin hyvin mulla aika onneksi kuluu täällä. :D

Että semmosia kuulumisia tänne tällä hetkellä. Joulua mä kovasti jo odottelen, että jos nyt tämä mun tapa kirjoittaa blogia pitää yhtään paikkaansa niin varmaan silloin tulee viimestään uutta postausta. :D Saa nähä. Tässä nyt on niin paljon kaikkee muutakin kun marraskuu on tosiaan täynnä kutsuja ja pojan synttäritkin on sillon yms, että taitaa mennä Jouluun sitten seuraavat kuulumiset, jos ei sitten tule sopivaa aikaa kirjotella aiemmin, jos tulee jotain mielenkiintosta eteen. :)

Nyt mä hörppään mun kupista ton kylmän kahvin pois ja alan miettimään seuraavia hommia. Syödäkkin pitäis ja muru tulee puolen tunnin päästä kotia ja mää sitten ryövään auton ja lähen mummolaan! :)

Toivotan teille kaikille tasapuolisesti oikein mukavaa syksyä! :) Palataan viimeistään Jouluna. :D Muistakaahan olla kiltisti sitten. Tontut rupee jo ikkunoista kurkkimaan. ;) <--- miten mä sainkin ton kuulostamaan kauheelta.

- Milla -