Ja se miksi kirjoitan nyt tämmöisestä ehkä hieman oudostakin asiasta, niin tämä pieni tarina tästä vanhasta vesirotasta kuvastaa minun tämänhetkistä olotilaani aika hyvin.
Kaislaranta kahisee,suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä
ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa
ja sitä että täytyy esiin kaivaa
nenäliina
niistääkseensä nenän pieltä.
Totisesti piina!)
Ja taasen - voi Vaivastus,
ja atsii atsii aivastus!
Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta -
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.
Ja nyt - katsos, nyt se juoksi
suoraan kaislavuoteeseen
ja makaa jalat luoteeseen
ja kuono kohti kaakkoa.
Se auttaa Jaakko Vaakkoa.
Että sellainen pieni runo/tarina, joka kuvastaa hyvin nyt mun olotilaa.
Flunssahan se siis päätti mulle tuossa yön aikana tupsahtaa ja mokoma ilkimys kipeytti mun kurkunkin. Eli tänään siis vietetään kotipäivää takkatulen lämmössä ja viltin mutkassa.
Muru aikoi tuoda mulle tikkujätskin, että saisin tämän kipeen kurkun vähän turrutettua kylmällä ja pitää sitten koittaa juoda myös jotain kuumaaki.
Mun oli myös tarkotus tossa jo joku aika sitten laittaa tulet takkaan, mutta tuhkaluukku on niin täynnä, että se pitäis tyhjentää, mut saa nyt jäädä Jonnen tehtäväksi tuo tyhjennys niin mä sitten lämmitän. Saapa löhvistellä sohvalla takkatulen lämmössä ja parannella flunssaa.
Lumitöitäkin olis ulkona tarjolla kun eilisen illan ja yön aikana tullut ihan kiitettävästi lunta. Hitsi vieköön, sais loppua jo tuo lumentulo. Mä niin odotan kevättä ja kesää, ihan senkin takia että ei tarvii pelätä millonka sitä tuon lumen ja jään takia liukastuu.
Nimimerkillä liukastuin eilen illalla kaverin kämpän pihalla kun nousin rappurallin päälle. :DDDD Ei onneksi käyny kipiää, mutta Jonne reppana säikähti pahasti ja kaveriki tuli auttaan mut ylös vaikka pääsin kyllä ihan omin avuin takas jaloilleni. Repesin vaan ihan totaalisesti kun pystyin kuvittelemaan sen, miltä näytin ja muutenki siitä on aikaa kun oon vetäny lipat niin nauroin vaan siellä maassa maha kippurassa ja nousin takasin ylös ja nauroin sen jälkeenki. Muut ihan ressissä kyseli, että kävikö pahasti. No ei käyny. Jäi vaan mustelma takalistoon muistoksi mutta se oli hauska tilanne. :D Sitten totesin vaan, että harmi ku se kamera on just sillon jossaki muualla kun olis aihetta hyvälle kuvamateriaalille. Haha! :D
Niin ja se on muuten iha fakta, että ensimäisenä kun lennät nurin niin katot että näkikö kukaan. Sama juttu kävi mullekki eilen vaikka tiesin, että Jonne ym kumppanit oli siinä pihalla myös. :DD Se vaan on jotenki automaattinen reaktio, että rupeet kattelee ympärilles kun oot lentäny nurin. Sekin nauratti entistä enemmän kun rupesin ajattelemaan noin vaikka oli päivänselvää, että tottakai ne näki.
Oli iha virkistävä pyörähtää lumen seassa, mutta liekkö sen takia nyt sitte flunssakin. No ei se mitään! Pitää ottaa huumorilla. :D
Että semmosia kuulumisia tänne.
Ei oo oikeen hirveesti edellisen postauksen jälkeen tapahtunu mitään semmosta mistä voisin kirjotella. Ihan perus arkea tässä vietelty ja oltu kotosalla ja moikattu kavereita jne.
Tämä ilta meneekin tosiaan ihan kotona öllötellessä ja vois pitkästä aikaa vaikka lämmittää saunankin tässä illan mittaan.
Ja jos huomenna antaa vointi periksi niin tarkoitus olis käydä Yppärissä.
Uus aihe ja uudet kujeet sit seuraavassa postauksessa eli nyt toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa lauantaipäivää.
- Milla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti