Laatuaikaa pojan kanssa

Heippa taas lukijat ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! :)


Tänään on ollut kyllä ihan huisin hieno päivä kokonaisuudessaan, että eipä ois voinu paremmin tätä sunnuntaita viettääkkään.

Mä kävin iltapäivällä hakemassa pojan tänne mun ja Jonnen luokse ja olin suunnitellut, että tekastaisiin yhdessä iso pullataikina, leipastaan korvapuustit ja paistetaan takkamakkaraa. :)

Niihän siinä sitte kävi, että hurrautettiin Jonnen kans Yppäriin hakemaan poika kyytille ja suuntana ruokakauppa heti ensalkuun kun Yppäristä päästiin lähtemään. :)

Kauppaan kun päästiin niin olin ihan ihmeissäni kun poika ei halunnukkaan autokärryihin istumaan vaan piti päästä ihan tavallisten ostoskärryjen kyytiin. Mietiskelin, että jopas nyt jotakin kun ei pojalle autokärry kelvannu vaan samapa se kuhan pääsi kärryn kyytiin.

Tarkoituksena oli siis ostaa kaupasta pullataikinaan tarvittavat eväät sekä makkarat paistamista varten, mutta tais kärryihin tulla vähän muutakin kyytiin kun laps alkoi luettelemaan suullisesti ostoslistaa, joka oli uudistettu versio alkuperäisestä. :D

Jesse halus omenoita ja mehän otettiin omenoita. Kysyin pojalta, että montako se haluaa syödä niin näytti kymmenen sormea ja tuumasi "näin monta". Ihan en siihen taipunu vaan nakkasin pari omppua pussiin ja kärryjen kyytiin. Poika kun niin halusi niitä syödä. (Ja todellisuudessa se sitten meniki niin, että omput jäi tänne äitin ja Jonnen syötäviksi) :D Sitte lähti kyytiin myös Angry Birds vanukas ja Tupla-patukka.

Tehtiin siinä sitte ostokset ja lähettiin viemään kärryjä takas parkkiin niin enhän minä jaksanu enää poikaa nostaa kärryistä poies, joten Jonne joutu auttamaan ja nostamaan Jessen pois kärryistä. No mitä tässä vaiheessa tuumaa 4-vuotias pieni, mutta silti niin iso nuoriherra Keskitalo?

"Äiti, sun pitäis mennä salille." :D

Repesinkö edes vähän ja repesikö edes Jonne. Meidän naurun käkätys kuulu varmaan parhaiten koko kaupassa. :D

Lähettiin siitä sitte autolle ja kurvattiin tähän mun kämpän tykö ja oltiin hetki ulkona ihmettelemässä naapurin hevosia. Ne sitten vasta olikin jänniä otuksia seurata läheltä kun ne tuossa ihan muutaman metrin päässä katseli lähestulkoon liikkumatta meitä.

Sisälle tultua Jesse kysyi heti, että missä hänen lelulaatikko on. Sanoin sille automatkalla Yppäristä Kalajoelle, että sen lelut odottaa sitä täällä uudessa lelulaatikossa. Nehän piti käydä makkarista hakemassa ja sitten alkoikin ihan mahdoton lelulaatikon koluaminen ja voi sitä lapsen riemua kun pääsi leikkimään leluilla joilla ei ollu hetkeen leikkiny. Aivan niinkuin olisivat uusia olleet. :D

Sitten sillä välin kun Jesse alkoi Jonnen kanssa tutkimaan lelujaan ja leikkimään niin minä aloin valmistelemaan pullataikinaa.

Jesse tuli sitten kaveriksi kun sain maidon lämmitettyä ja kaadettua kuivahiivan sekaan. Oli se niin mukavaa päästä hämmentämään vispilällä. Pitihän se ottaa kuvakin kun mulla oli niin reipas apulainen.

Saatiin sitten lopulta taikina kohoamista vaille valmiiksi ja sittempä sitä laitettiinkin takkaan tulet makkaranpaistoa varten ja voi hitsiläinen, että oli mulla reipas takan sytyttäjäkin kaverina. Toinen niin innoissaan nakkeli puita takkaan ja sytykkeitä sekaan ja sitten minä sytytin tulet sinne ja ekan sytytyksen aikana ei saatukkaan syttymään kun pikkumiehellä iski kiusaus ja sehän puhalsi tulet sammuksiin. :D
Kjäh kjäh. Nauratti minuakin ja ei muutakuin uutta yritystä putkeen ja sitten saatiinkin kunnon tulet aikaiseksi vaikka aluksi pitikin tarkoin seurata, että syttyyköhän se nyt varmasti. Jesse seisoi mun vieressä takan edessä nenä kiinni takan luukussa ja tarkkaili tulta.

Siinä samalla kerittiin jonkun aikaa leikkiäkkin ennenkuin alettiin makkaranpaistoon ja leipomishommiin.

Taisi pojalla olla jo vähän nälkäkin kun hetki takan sytyttämisen jälkeen jo kysyi, että joko hän saa oman makkaran. Maltillisesti kuitenkin odoteltiin hyvää hiillosta leikkien ja sitten päästiinkin paistelemaan makkaraa. Ja kyllä oli hyviä! Jessekin niin reippaasti veteli pari makkaraa kertaheitolla ja oli oikein tyytyväisenä kun pääsi syömään takkamakkaraa.

Taikina kun kohosi niin olikin vuorossa vaivaaminen ja minähän tietysti annoin pojan vaivata taikinaa ihan niinkuin se itte halusi. Näytin esimerkkiä, että miten sitä vaivataan ja pyöritellään ja muutaman "En minä osaa"-lauseen jälkeen poika oli niinkuin vanha tekijä kun sai pyöritellä, vaivata ja puristella isoa taikinamöykkyä.

Aikamme siinä annettiin taikinamöykylle kyytiä ja sitten minä jaottelin sen muutamaan osaan ja seuraavaksi tarkoitus olikin sitten alkaa kaulihtemaan. Minä ensin olin kaulihtemassa ite, mutta kun poika näki, että mitä teen niin piti hänenkin saada kaulita ja minä tietysti annoin kaulimen ja näytin esimerkkiä että miten tehään ja siinä saikin taikina semmosen höykyytyksen kun Jesse alko kaulita. Kyllä meinasi tälläkin mammalla kateus iskeä, kuinka hyvin osasi. :)



















On se niin ihana kattoa kun lapsi nauttii ihan täysillä pienistäkin asioista. Kuten nyt vaikka puiden nakkelemisesta takkaan tai taikinan kaulihtemisesta. <3 Ihana huomata, että on tämän äidin päiväsuunnitelmat menny aivan nappiin kun lapsikin on niin riemuissaan mukana.

Ei sitä aina tarvi mitään isoja juttuja tehdä kun pienistäkin asioista voi saada moneksi tunniksi mukavaa ajanvietettä ja kun yhdessä tekee, niin se on laatuaikaa parhaimmillaan. Kyllä mä oon niin onnellinen, että mulla on tuollainen lapsi kuin Jesse on. <3 Ei riitä sanat kuvailemaankaan sitä kuinka rakas ja kallisarvoinen ipana se on.

Mutta joo takaisin asiaan. Saatiin korvapuustitkin siinä muutaman tunnin urakan jälkeen paistettua ja voi että onnistuttiinkin me Jessen kanssa tosi hienosti! Kyllä saatiin niin komeita, isoja ja ennenkaikkea hyvänmakuisia korvapuusteja leivottua että! :) Ja niitä tulikin niin paljon, että Jesse sai oman satsin Yppäriin mukaan, sitten vietiin yksi satsi Jonnen isälle ja Jonnen pappan veljelle tohon naapuriin ja sitten vielä yks satsi vietiin Jonnen veljelle ja hänen vaimolle tuohon naapuriin. Loput sitten jäikin meille ja niitä onkin ihan riittämiin. Eli tervetuloa vaan kylään! :D

Eikös vaan ookki komeita? :) Kyllä meidän Jessessä joku sisäinen leipuri piilee aivan selvästi.

Että semmonen päivä täällä meillä on ollut tänään. Voitte vai kuvitella kuinka mukavalta tuntu rojahtaa sohvalle iltasella kun kaikki hommat tehty. Mun jalat on sen oloset, että on seisty. No, mutta olikin sen arvoista, että ei passaa valittaa ainakaan. Mulla oli kyllä niin ihana päivä, että ei ois voinu parempaakaan olla. <3 Minä nautin, Jesse nautti ja Jonne nautti.

Meillä kaikilla oli niin muuuukaaavaaaaa oi jospa oisit voinu olla muuuukaaanaaa! :)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on mukava päättää viikonloppu ja palata taas arkeen.


Kiitos ja kuittaus! <3


- Milla -