Joulu oli ja meni

Moikka moi pitkästä aikaa rakkaat blogin lukijat. :)

Tässä on taas tovi vierähtänyt, kun olen viimeks kirjoitellu tänne, mutta siihen löytyy kyllä erinomaisen pätevä selitys, nimittäin Joulu ja sairastelu. 

Pikkasen ennen Joulua nousi kuume ja olikin välillä aika korkeissa lukemissa, että sai pitkät tovin makoilla särkylääkkeen voimin peiton alla ja koittaa toivoa, ettei menis koko Joulu samoissa merkeissä.

Ei onneksi kyllä mennytkään. 

Jouluaatto oli niinkuin olisin uudesti syntynyt, voin hyvin eikä kuumettakaan pahemmin sinä päivänä ollut. Ehkä hieman lämpöä saattoi illan päälle nostella, mutta sehän ei häirinnyt. 

Jouluruoka oli ihan taivaallisen hyvää ja maistui erinomaisesti siitä huolimatta, vaikka olinkin vähän kipeenä. Mulle kun ei normaalisti oikein ruoka maistu jos oon kuumeessa. 

Olin mä ollu ihan kilttinäkin tänä vuonna kun sain lahjojakin. Ehkä paras lahja ikinä oli se kun mun muru oli ostanu mulle Ylivieskaan kauneushoitolaan hemmotteluun lahjakortin. <3 <3 AH! En oo ikinä käyny tommosissa niin olin ihan ällikällä lyöty kun näin, mitä pienessä ja sieväsä kirjekuoressa oli. Ihanaa!! Mä pääsen nauttimaan kaikista ihanista kasvojutuista jne. 

Sit toinen kiva lahja oli mun murun iskältä. 50€:n lahjakortti Stationille. Eli siis vaateliikkeeseen. Jippiii!! Tästä ei kauan aikaa ookkaan ku mä noiduin mun vaatearsenaalin ihan lyttyyn sen takia ku pitäis saada jotakin uutta tähän omaan pukeutumiseen ettei aina olis samat vanhat ryysyt päällä. No kappas pirulainen kun sainkin lahjakortin vaateliikkeeseen niin nyt alkaa kuulkaas tulla uutta vaatetta kaappiin. :)) Voin surutta nakella omia vanhoja ryysyjä kirpputorille myyntiin. 

Sain mä kaikkee muutaki, arpoja, suklaata, sisustusjuttuja ja HIUSTENKUIVAAJAN!!! :D Vihdoin ja viimein! Sekin oli kyllä yks parhaimpia lahjoja, mitä tänä vuonna sain. Mulla nimittäin ei oo ollu hiustenkuivaajaa herran aikoihin käytössä kun se vanha otti ja sano sopimuksensa mun kanssa irti, eikä puhissu enää ollenkaan. Niimpä nakkasin sen kaatikselle ja toivoin, että jonain päivänä mä hommaan uuden. :DD No se vähän sitten jäi unholaan koko fööni, muttakun mainitsin siitä tuossa ennen Joulua mun ukkokullalle niin sehän oli ostanu mulle lahjaksi oikein kunnon hyvän föönin! :)) <3 

Tai no otetaan hieman takaisin toi "Sain mä kaikkee muutakin", koska oli siinä yks paketti joka oli yhteinen mulle ja Jonnelle. :D Siinä oli semmonen ikkunaan laitettava koriste ja sitte aivan törkeen ihania tumman suklaan ja caramelin makuisia tryffeleitä. Semmosia ällömakeita mutta helkkarin hyviä! :)

Mä en tänä vuonna ostellut oikeestaan kovin kauheesti lahjoja. Korttejakaan en lähettänyt postitse kellekkään. Muutamia kortteja askartelin päivää ennen aattoa, mutta en tänä vuonna sitten sen kummemmin panostanukkaan asiaan. Lahjoja enimmäkseen meni omalle lapselle, mutta kyllä mä ostin mun parhaalle kaverille ja hänen pikkuveljelleen, mun omalle miehen kutaleelle ja koiralle, ja sitte mun isosiskolle. 

Mun paras ystävä sai kauan haaveilemansa PartyLiten Buddha - kynttiläsomisteen, hänen pikkuveljensä sai Super Mario - paidan. (Tää pikkuveli on ihan mahoton Mario fani), mun ukkokulta sai pattereilla toimivat superlämpösukat ja kaks pääkallo t-paitaa. Niin että mitkä sukat?? :D Niin, tilasin ne mulletoi.com sivulta. Ne on semmoset sukat joiden sisällä menee sellainen tosi ohut piuha joka laitetaan kiinni semmoseen pikkuseen pömpeliin joka tarranauhalla kiinnitetään nilkkaan. Se pömpeli alkaa levittää lämpöä sen piuhan kautta niihin sukkiin ja pitää sukat ja erityisesti varpaat lämpiminä kaiken aikaa. Tai no, sen aikaa kun pattereissa riittää hönkää. :D Kaikkea ne keksii vai mitä??

Koirakin sai tänä Jouluna lahjoja. Palloja, vetoköysiä, herkkupaloja jne. Osan leluista se on kerinny jo hajottaakkin. Meijjän pikku tuholainen. <3

Omalle pojalle ostin henkkamaukalta vaatteita, siinä tais olla Martti-aiheinen kollegepusero ja housut, metallinhohtosiniset tarratennarit kesäksi ja Teksta-robottikoiran. Tuo robottikoira oli pitkään mietinnässä että tohinkohan vielä ostaa sitä, koska ikäsuositus oli 5+. Mutta poika täytti kuitenkin 4- vuotta marraskuussa niin ajattelin että kyllähän se nyt osaa sen koiran kanssa touhuta, kun sitä vain opetetaan. 

Kaikkea ne nykyään oikeastikkin keksii kun tuommoiset muoviset koiratkin istuu käskystä, tulee luokse käskystä jne. Se on tämä nykyaika menny ihan ihmeelliseksi. Ennen vanhaa sitä tehtiin kävyistä lampaita ja lehmiä eikä ne kyllä käskystä istunu taatustikkaan. Paitsi silloin kun käytti omaa mielikuvitustaan leikkimiseen. 

Itse leikin tuon ikäisenä nukeilla, teletapeilla ja barbeilla eikä tuommosista robottikoirista ollu tietoakaan 90-luvulla ja siitä ylöspäin. Eli kyllä tämä tekniikka kehittyy sitä mukaa kun tulee vuosia lisää. Tulevaisuudessa varmaan jo lennetään autoilla ja meillä on itsestään täyttyvät jääkaapit jne. :DD No joo, tuskimpa. Katsokaas sen siitä saa kun päästää tämän mielikuvituksen valloilleen. 

No mutta joo, kaikenkaikkiaan Joulu oli sairasteluista huolimatta onnistunut ja ihanan rauhallinen lopulta kun pääsi kaikista kiireistä ja askareista rauhottumaan. Hyvä seura ja hyvä ruoka. Ah! Mikäs sen ihanampaa kun käpertyä viltin sisään sohvan nurkkaan oman murun kainaloon ja olla vaan. Telkkaristakin tuli hyviä ohjelmia kun plust tv:n kanavatkin näkyi Joulun ajan ilmaiseksi niin tuli katottua jos jonkunnäkösiä ohjelmia ja elokuvia. Nopeesti se Joulu hujahti. Ruokaakin olis vielä kaapissa, mutta taitaa näinä päivinä lennellä jo osa roskiin. Ei tohi syyä enää ja eikä kyllä kauheesti enää maistuiskaan vaikka oliskin syötävää. Sen verran paljon tuli lähestulkoon yötä päivää äpöstettyä kinkkua, loimulohta ja laatikoita, että nyt on hyvä vaihtaa jo johonkin muuhun. Johan sitä eilen ja tänään syötiin pottumuusia ja kalapuikkoja. :D

Mutta se siitä Joulusta. Nyt sitten odotellaankin uudenvuodenaattoa, joka muuten on myöskin mun syntymäpäivä. Ei oliskaan kun kaks yötä enää niin tällekkin likalle pamahtaa 22 mittariin. Mahotonta! :D Synttäripäivä meneekin aattona lähestulkoon Raahessa. Mikäs sen parempi synttärilahja itselle kuin uus tatska. Tällä kertaa tatuoidaan jalkaan tiikeri ja muutama kukkanen. Odotan innolla, sillä oon ihan sata varma siitä, että kuvasta tulee UPEA!! Jonnekin ottaa ensimäisen tatuointinsa samalla kertaa. Eli jännä päivä tulossa. Leimoista laitan kuvaa sitten kun ollaan käyty piinapenkissä istumassa. Eli vielä joudutte malttamaan muutaman päivän. ;) Itse en kyllä malttais odottaa enään ollenkaan. :D 

Tulevana viikonloppuna sitten olis tarkotus lähteä mökkeilemään kaveriporukan kanssa hiekkasärkille. Uudenvuodenaatto eli virallinen synttäripäivä menee tatuointiliikkeessä ja illalla raketteja ampuessa eli siis juhlistan synttäreitä vasta viikonloppuna. Odotettavissa siis kiva uuden vuodenaatto ja huikee viikonloppu hyvässä seurassa! :) 

Mutta nuista jutuista sitten kirjottelenkin lisää juttua myöhemmin. Voihan se olla, että jos tulee jotakin julkaisukelpoisia kuvia mökkiviikonlopulta niin lisäilen niitä tänne. Olettaisin kyllä jo tässä vaiheessa, että saattaa olla niin, että ei pahemmin kuvia näy :D *köh* mutta katsotaan jos edes jonkun asiallisen mökkifoton sais otettua. :D

Mutta joo, nyt on kyllä tullu kirjoteltua sen verran paljon, että taidampa lopettaa tähän niin riittää asiaa ensi kertaankin. 

Minun puolestani kaikille tasapuolisesti hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta! :) <3

- Milla -

Vinkkiä Joululeivontaan - Rocky Road -kakku

Heippa taas lukijat ja mukavaa torstaita kaikille tasapuolisesti! Saatiin vihdoin ja viimein lumisadetta tänne Pohjois-Pohjanmaallekkin ja Joulumieli alkaa kohota lumen myötä. Oliskin ollu aika synkkä Joulu jos ei olis yhtään lunta. Eihän Joulu oo mitään ilman lunta joten hyvään saumaan sattu toi lumisade. Toivottavasti ei sula pois. :) Mutta nyt ihan itse asiaan.

Mä tossa selailin facebookkia ja kaikenlaisia eri sivustoja, jotka yllätys yllätys liittyi ruokaan ja löysin ihan todella mainion kakkureseptin, jonka aion jakaa tänne kaikille lukijoille ihan siitä syystä, jos vielä joku miettii, että mitä leipois vielä Joulupöytään. Tai eihän sitä pakko ole Jouluksi leipoa. Voi toki tehdä muulloinkin. :D Mä ajattelin, että jos tekisin tota vaikka esim. mun synttäripäivänä 31.12.

Itse siis en ole tätä kakkua vielä leiponut, sillä löysin sen aivan äskettäin netistä, mutta jaan sen silti tänne.
Ohje löytyy kuuluisan leivontayhteisön Kinuskikissan leivontablogista, mikäli joku niitäkin sivuja selailee niin sama löytyy sieltä ja paljon muutakin! :)

Eli kyseessä on tosiaankin Rocky Road- kakku, joka tosin yllä olevassa kuvassa on hieman erilainen versio, mitä nyt tässä seuraavassa ohjeessa, jonka kirjoitan. No kuitenkin. Ohje tulee tässä:


Ainekset:

1 litra popcorneja
150 g piparkakkuja
3 rasiaa (à 75 g) sokeroituja kirsikoita
50 g voita
260 g tummaa suklaata
260 g maitosuklaata

Koristelu:
30 g valkosuklaata
40 g sokeroituja kirsikoita

Sekoita popcornien joukkoon murskatut piparkakut ja kirsikat.

Laita voi kattilaan ja lisää suklaa paloina. Sekoita liedellä miedolla lämmöllä, kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet tasaiseksi seokseksi.

Lisää suklaaseos muiden ainesten joukkoon. Vuoraa vuoka (tilavuus 2 litraa) kelmulla. Painele suklaaseos tiiviisti vuokaan. Nosta jääkaappiin jähmettymään. Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja poista kelmu.

Paloittele valkosuklaa pieneen pakastuspussiin ja sulje huolellisesti. Upota kuumaan veteen. Kun suklaa on sulanut, leikkaa kulmaan aukko ja pursota kakun päälle. Viimeistele kirsikoilla. Säilytä kakku jääkaapissa.

Vinkit:

• Leikkaa kakku terävällä veitsellä valmiiksi annospaloiksi. Palat on tarkoitettu syötäväksi kuivakakun tapaan kädestä suuhun.
• Voit tehdä samalla reseptillä myös suklaamakeisia jähmettämällä seoksen leivinpaperilla vuoratussa astiassa. Leikkaa levy jääkaappikylmänä annospaloiksi.
• Pienet muffinivuoat käyvät hyvin annoskupeiksi. Paketoi somaan rasiaan ja anna lahjaksi.
• Vaalean kakun saat käyttämällä valkosuklaata. Valkosuklaakakusta tulee makeampi. Siihen sopivat mm. kuivatut, happamat marjat ja pähkinät.
• Muuntele reseptiä karkkirouheilla, kuivatuilla hedelmillä, suolapähkinöillä, värikkäillä makeisilla ja muroilla.
• Reilun litran verran popcorneja saat puolesta desilitrasta maissinjyviä. Kaada ison kattilan pohjalle öljyä ja lisää maissinjyvät. Nosta liedelle lämpenemään. Odota, kunnes popcornit ovat poksahdelleet.

Mukavia leivontahetkiä ja ennenkaikkea HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA <3

-Milla-

Miehetkin osaa yllättää

Tänään kirjoitan pienehkön postauksen aiheesta, joka koskee erityisesti miehiä. Tai, no tässä mun tapauksessa miestä mutta kumminki. 

Tätä postausta kirjoittaessa mulla soi jostakin kumman syystä päässä kappale: Parempi mies. 

Eli Cheekin kappale jossa feattaa Samuli Edelman. 

Tämä varmaan osittain siitä syystä, että musta jotenkin tuntuu siltä, että se miesten ykkösjuttu on yleensä autot, pelit, alkoholi ja työ (mikäli niitä töitä on)

Ja tuossa biisissä sanotaanki että naiset pitäis laittaa ykköseksi aina ja myös siitä että kuinka unohti olla parempi mies. En nyt sano, että mä olisin sitä mieltä että naiset pitäis olla kaikkien miesten ykkös juttu. Tottakai niitä omia favoritteja saa olla ja joittenki mielestä voi esimerkiksi se työ mennä kaiken muun edelle jne mutta kuiteski nyt lähinnä tarkoitanki sitä, että kuinka yllätyksellisiä ne miehet osaa olla kaikesta huolimatta, vaikka se työ nyt oliskin se ykkös juttu. 

Mutta paremmasta miehestä ja ykköseksi tulemisesta puheen ollen, koin tänään oikeesti semmosen hetken, että mieleeni tuli kysymys: oonko tosissaan se ykkös juttu?

Nimittäin ukko kulta lähti joululahja ostoksille ja palasi sieltä ruusukimpun, suklaarasian ja lehden kanssa. 

Nii-in!! What the f*ck is happening here, oli eka lause mun mielessä ennenkuin rupesin miettimään tuota ykkös juttua :D

Lopulta päässäni alkoi soimaan kappale joka menee näin: And IIIIIIIIIIIIII, will always love youuuuuuuuuu" jne :D mutta sitten....

Minä kun olen niin vannoutunut salkkari friikki, ettei yhtään jaksoa saa jäädä välistä, niin heräsikin kysymys, että mitä pahaa se on tehnyt kun mulle tuo tuollaisia juttuja. Mikäli katsotte salkkareita ja muistatte Joonatanin tyylin lahjoa tyttöystäväänsä ainakun jotakin pahaa on sattunut :D 

No okei, tuo nyt oli lähinnä vitsi, mutta kuitenki. 

Kysyin sitten, että mistä hyvästä mä tuommosia lahjuksia saan niin ei ollu mitään erityistä syytä. Aaaw, mun sydän suli kun toinen antaa mulle kukkia, suklaata ja lehden sanoen "Rakastan sua" :D tuitui <3

Yleensäkkin miehet on vähän semmosia örmykörmyjä, jotka ei ainakaan omasta mielestä koskaan itke tai herkistele. Höpö höpö. Jokaisessa JOPA kovakuorisessa ja yrmyssä miehessä asuu herkkä puoli joka tulee esiin silloin tällöin. 

Ei kaikki miehet vie tyttöystävälleen välttämättä kukkia ja suklaata, mutta jokainen on herkkis omalla tavallaan ja tyylillään. Tosin on niitä semmosiakin miehiä olemassa joiden mielestä romanttinen ilta tyttöystään kanssa on se kun pelataan GTA 5:sta tai Änäriä, syödään ranskalaisia ja nakkeja sekä piereskellään kilpaa kynttilän valossa niin että ne kynttilät sammuu :D Okei no ei ihan noin mutta vertauskuva silti. Kyllä te tiedätte mitä tarkotan. 

Niin ja mitä niihin salkkareihin tulee, niin arvaatteko mistä tuo mun "yrmy" sai idean tuoda kukkia ja suklaata?? :D Vaikkei se nyt mitään pahaa ollu tehnykkään. Halusi vaan tuoda mulle tuommosia, niin silti. 

Muistaakseni se taisikin mulle joskus mainita kun salkkareita katottiin että "Hitsi noista Joonatanin yllätyksistähän saa hyviä ideoita". Mietin siinä vaiheessa, että lotasenko ohtaan vai mitä tekis. Totesin vaan että tuo nyt on aivan liian siirappista touhua, että vähän vähemmälläkin hemmottelulla mä oon onnellinen :D

No joo, mutta tämän päivän ykköslause on siis: MIEHETKIN OSAA YLLÄTTÄÄ! :)

Ja kyllä se vain näin on. Nyt mun pitää miettiä joku "kostosuunnittelma" ja sumplia joku yllätys tolle mun yllättäjälle. Mikähän se olis? Hmm.. Niin no eipä suunnitella tässä sen enempää, koska tämä mun blogi on varmaan yks suosituimpia sivuja hänen internetin surffauslistallaan. ;) 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Ens kerralla taas uudet aiheet ja kujeet!

- Milla-

Kaksi viikkoa Jouluun, kolme viikkoa synttäreihin ja uuteen vuoteen!

Heissan taas jälleen kerran. Pitäisikö sanoa jopa että pitkästä aikaa! :D

Pari viikkoa Jouluun on... laskin aivan itse.. jne.. Siis voi herranen aika. Pari viikkoa Jouluaattoon ja mä en oo kerinny leipoa vieläkään mitään. No, ajattelin korjata virheeni ja tehdä viikonloppuna piparkakkutaikinan ja jos muksun kans leipois pipareita sitten. :) Tonttulakit päähän, joululaulut soimaan ja eikun leipomaan!!

Joululahjat on MELKEIN ostettu kaikille. Siskon lahjan postitin eilen hänelle Ouluun ja pojan lahjat on osa paketissa ja osa vielä postissa tulossa, jotka paketoin sitten kun perille saapuvat. Toivottavasti ehtivät tulla ennen Joulua. Nyt tahtoo postissa olla niin hirveet ruuhkat ja paketit saattaa jäädä lojumaan johonkin niin toivotaan nyt, että niin ei käy. Saa lapsi lahjansa ajallaan.

Isoveljelle en oo vielä löytänyt mitään järkevää ja tähellistä. Pitäis melkein sille kilautella ja kysyä, että onko toivomuksia. Kerkiäis tälle viikkoa käydä vielä ostoksilla niin vältän pahimman ruuhkan, ettei sitte viime tinkaan tarvitse mennä hirviän ihmismassan keskelle shoppailemaan. Sillon ei löydä mitään mistään. :D Hyvä jos itteensä löytää mistään.

Siskon lapsille pitäis nyt tällä viikolla kattoa jotakin pientä kivaa kun tietäis vaan, että mitä mää niille keksin. Mun on ihan turha kysyä systeriltä siitä, kun vastaus on joka vuosi sama. :DD "Ei me tarvita mitään. Säästä rahat" Niin, että en etes kysy!! Ja mulla on vahva epäilys, että se lukee tätä mun blogia, niin turha nyt laittaa mitään viestiä mulle, että ei tarvii ostaa mitään. Minä ostan!! :D En tosin lupaa että kerkiävät Jouluksi, mutta tulossa kuitenkin on heti kun keksin, mitä ostan.

No enköhän mä jotain keksi!! :))



 Sitten....... tajusin senkin, että hitsit vieköön. Mää vanhenen ihan piakkoin. 31.12 tulee taas vuosi lisää mittariin ja 22... No, vaikka nyt pienoista ikäkriisiä tässä pikkuhiljaa alkaa pukkaamaan päälle niin en voi silti sanoa, että mua harmittaa mun synttärit. Saan nimittäin taatusti elämäni parhaimman synttärilahjan tänä vuonna. <3 <3 Tatuoinnin nimittäin. Niimpä niin, taas vaihteeksi väriä ihoon, mutta jos ei voi vastustaa, niin ei voi vastustaa. :D Ja sitäpaitsi samana päivänä ammutaan kaikenlisäksi raketteja uuden vuoden kunniaksi. (ja mun kunniaksi ;) )


Muistan sen kun äiti joskus kertoi mulle, että mun vanhemmat sisarukset on ollu katkeria siitä kun mun synttäripäivä osui just sille päivälle kun ammutaan raketteja. :D Siskolla on kesällä synttärit ja veljellä on joskus keväällä ellen väärin muista. (Joo tiedän, oon tyhmä ku en muista tarkasti omien sisarusten syntymäpäiviä)
Onhan siinä toki hyvät sekä huonot puolensa kun syntyy vuoden viimeisenä päivänä. Positiivista on se että voit ihan rauhassa ajatella että "Noniin, kaikki ampuu minun kunniaksi raketteja" :DD Ajattelin niin lapsena ja mulla on sen verran hyvä mielikuvitus, että ajattelen niin vieläkin.
Huonot puoletkin kyllä jo meni, eikä niitä nyt sinänsä enää ole. Mutta voitte vain kuvitella sitä ketutuksen määrää kun omat kaverit täytti joskus kesällä tyyliin 18 ja itellä vuoden viimenen päivä synttärit. Odotella siinä sitte muutama kuukausi ku kaverit bailaa menemään ja ite istuskelen koton. :D Ai että se tympäsi.

Tosin mulla oli kyllä sillon jo pieni vauva kotona kun 17 vuotiaana lapseni tähän maailmaan synnytin, että hyvä vaan oli olla kotona. Tulihan sitä sitten käytyä kapakasa kun oli täysikänen, mutta nyt kun vuosia tullu lisää niin ei mua enää niin kauheesti nappaa lähtiä niin sanotusti vetään perseitä olalle. Ennenkun koira tuli talohon niin mä kävin torstaisin lauleskelemassa karaokea Ylivieskassa yhessä pikku pubisa mutta ei sielläkään tullu koskaan tintattua siihen malliin että ois aamulla saanu pää kipiää potea.
Nyt kun koira on talossa ja pieni vielä niin jäi se lauleskelukin joksikin aikaa pois.

Tänä vuonna tosiaan uudenvuoden aatto menee tatuoitavana Raahessa! :)) Klo: 11.00 alkaa aika ja sielläpä varmaan sitten vierähtääki koko päivä ku Jonne lähtee mukaan piinapenkkiin istumaan ja ottamaan ensimäistä tatuointiaan. Ihan mielettömän hieno idea saatiin sen kuvaan, mutta en silti sitä paljasta vielä tässä vaiheessa. Sen verran sanon siihen kuvaan liittyen, että arvostan ihan älyttömästi sitä ajatusta, mihin se kuva liittyy. Kaunista <3
Laitan sitten kuvan, mikäli siihen saan luvan sittenkun se on iholla. Sen voin sanoa, että molemmille tulee iso kuva ;)) tai no.. suht. iso. Sanotaan näin. :P

Sieltä Raahesta sitten useamman tunnin istumisen jälkeen ilotulitusta katsomaan Kalajoelle, mutta vesi/limu/mehu linjalla. Samaisena viikonloppuna sitten pistetäänkin vaihdetta hieman vapaalle.
Mökki varattuna hiekkasärkillä ja sinne sitten lähetään jonkunnäköisellä kaverikokoonpanolla juhlistamaan mun vanhenemista. Vaikka eihän siinä nyt sinänsä mitään juhlimisen arvosta oo, mutta mukava silti kavereiden kanssa jakaa tämä 22 vuoden saavutus :D
Muuten olisin mökin varannu kyllä ihan aatoksi, mutta ne kerkes mennä kaikki. Ilmeisesti näin talvellakin on hiekkasärkkien mökit suosiossa kun menevät kuin kuumille kiville tämmösten juhlien aikaan.
No, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. :))

Siinäpä mun ajatukset tältä erää. Kellokin alkaa olla sen verran paljon, että olis salkkareiden aika pikkuhiljaa. Uusiin aiheisiin palaamme sitten kun sellaisia kirjoituksen arvoisia sattuu etehen tulemaan. Kiitoksia kun luit! :))

Mukavaa tiistaita kaikille tasapuolisesti!! :))

- Milla -

Itkua ja hiusten kiristystä

Heippa taas lukijat! :)

Se on taas näköjään kello sen verran, että on ihan hyvä aika kirjotella blogia. :D Näköjään olen ottanut tavaksi kirjottaa keskellä yötä tätä. No käyhän se toki näinkin jos ei päivällä muuten kerkiä ja yöllä ei nukuta. :D Englantilainen lakritsijäätelö nenän edessä ja blogin kirjotusta. Kyllä siis kelpaa! :)

Niin, mitä nyt tähän päivään tulee (tai no..lukekaa eiliseen kun vuorokausi vaihtunut), niin menin puoli yhdeksi päivällä Mimi nimiseen parturikampaamoon Ylivieskassa ja otin hiustenpidennykset.
Siinä meni keviästi pari tuntia istuessa ku mun omaan päähän tehtiin kaks pientä, ohutta ja TIUKKAA lettiä joihin sitten ommeltiin nuo hiusnauhat kiinni. Sillon ei käynyt kipiää mut loppupäivä ja ilta meni hammasta purren ja melkeimpä itkua vääntäen kun nämä letit kiristää ihan älyttömästi päänahkaa. Aijaijai! Parturi kyllä sanoi että parissa päivässä pitäis helpottaa tämä kirraaminen ja itseasiassa nyt on alkanu jo helpottamaan. :))
Meinasin jo luovuttaa tuossa joku aika sitten kun elokuvaa katsoin, että revinkö auki nuo kun sattu niin pirusti jostaki kumman syystä, mutta nyt helpottaa. Hyvä vaan etten luovuttanu koska rakastuin näihin uusiin hiuksiin ihan älyttömästi! :)

Tuli kyllä suht mansikoita maksamaan koko rulianssi niin kyllä tätä kiristyskipua kannattaakin kärsiä. Parturista tilattiin viime viikolla suoraan yks puntti mustaa aitoa hiusnauhaa ja se maksoi jo itsessään 150€. HUH! Sitten parturissa meni pari tuntia kun mun tukkaa letitettiin ja hiusnauhat ommeltiin niihin letteihin niin se tuli maksamaan 120€ kahdelta tunnilta. Eli 270€ koko lysti. Ei oo siis ihan luovuttamisen arvonen juttu vaikka vähän päätä kiristää ja tekis mieli itkeä. :D

Kerkesin päivällä räpsiä kuviakin tästä mun uudesta luukista ja se on tämmönen:

Oon kyllä tosi tyytyväinen tähän tukkaan ja parturiki oli hirmu mukava ja ammattitaitoinen. Tuli siinä parissa tunnissa rupateltua koko elämäntarina lähestulkoon. :D No mutta kului ainaki aika rattoisasti rupatellen. :)

Niin joo, tänään tuli muuten myös veronpalautukset. Ei tosin menny ne rahat parturiin vaikka moni vois luulla, että tuhlasinko palautukset kampaamoon, mutta ei! En tuhlannut. Mä kuulkaas makselin laskuja niillä. Eli tili tuli ja tili meni. Just täällä Ylivieskassa ollessa kun käytin koiran joku aika sitte ulkona niin kuulu tuolta paikallisesta kapakasta hirviää meteliä niin pisti vähän hymyilyttään kun kuulin että siellä on veronpalautus disco. Naureskelin vaan, että siellä ihmiset tuhlaa veronpalautuksiaan baariin ja ai että niitä varmaan tympäsee huomenna kun kaikki meni! :D
Hyvä mieli siinä tuli kun itse tiesi laittaneensa omat rahat johonkin tärkeämpään vaikka eihän se laskujen maksaminen oo mitään kivaa, mutta ainaki tuli nyt ne hoidettua alta poies. Ja jäikin vielä käytettäväksi rahaa, josta tosin osa menee vuokran maksuun mutta kuiteski.
Niin että hähää teille jotka tuhlasitte baarissa omat rahanne! ;)))

Mutta joo eikai mulle tällä kertaa ihmeellisempiä. Koirankin kanssa sujuu oikein hienosti. Ei oikeestaan mitään ihmeellistä tänään ole tapahtunut. Ihan normaalit rutiinit niinku tähänki asti. Ruoka maistuu hyvin, uni maistuu hyvin niin siinäpä ne tärkeimmät :D
Näykkimisharjotukset ei oo oikeen tuottanu tulosta sittenkään, mutta sainkin tänään mun kaverilta hyvän vinkin, mitä hän oli tehnyt entiselle koiralleen. Oli kuulemma suihkauttanu vettä suoraan kuonoon jos näykkii. Oli loppunu näykkiminen siihen. Pitää siis hommata suihkepullo ja kokeilla itsekkin, että mitenhän se konsti uppoaa tuohon meidän kovakalloon. :D
Joku konsti siihen pitää kyllä löytyä ja toivottavasti joku myös niistä tepsii. Tänäänki sai taas nilkat kyytiä kun pikku neulat uppos nilkkaan kiinni.
Harjottelua, harjottelua ja vielä kerran harjottelua. :)

Mutta joo, siinäpä kaikki kuulumiset tältä erää. Minä taidan lähteä koittamaan unta nyt kun ei tuota päänahkaakaan kiristä. :D Sitä pelkäsinkin että nukunkohan koko yönä, mutta toivottavasti nukun.

Ei muutakuin hyviä öitä kaikille tasapuolisesti! :)



- Milla-

Toinen kokonainen päivä koiranpennun kanssa takana

Heippatirallaa ja mukavaa keskiviikko yötä! :)

Niinkuin otsikkokin jo kertoo niin meillä on Zorro-pennun kanssa jo toinen kokonainen päivä pulkassa ja kolmas alkaa tässä kunhan ensin nukutaan yöunet! On mennyt kyllä todella loistavasti tähän mennessä ja varmasti tulee menemään jatkossakin, siitä ei kyllä ole epäilystäkään. :)

Zorro näyttää kotiutuneen jo tänne, oli kuulemma kaivannutkin minua kun olin asioita hoitamassa. Ovella uikuttanut perään. Voi toista <3

Viime yönä puoli yhden aikaan käytin ulkona tarpeilla ja pentu herättikin minut tänä aamuna puoli kuudelta, että olis aika nousta käymään ulkona. Rehellisesti sanoen mietin silloin, että mihin hiivattiin minä olen ryhtynyt. Nimimerkillä aamu-uninen ihminen :D Kyllä mua väsytti ihan älyttömästi, mutta niin mä vaan nousin käyttämään koiran ulkona tarpeilla ja hyvä niin, koska oli sekä pieni että iso hätä. Muuten olis saanu siivota lattioita :D

Niin ja mitä tuohon sisäsiisteyteen tulee niin kolmet pissat on tässä parin päivän aikana tehny lattialle, tai no yhdet lattialle ja kahdet matolle :D No enivei, mutta kuitenkin olen ihan todella ylpeä tuosta pennusta. Se ilmoittaa uikuttamalla jos haluaa päästä ulos ja isoja tarpeita ei muuten ole tarvinnut kertaakaan siivota lattialta. Kiitos fiksun koiran joka ilmoittaa haluavansa ulos. :)

Eilen päivällä aloitettiin jo kouluttaminen ja mitään mahdottomiahan me ei vielä olla tässä opeteltu koska on niin lyhyt aika vielä ollut uudessa kodissa, etten vielä raski vaatia kauheasti. Istuminen opittiin eilen päivällä ja Zorro istuu käskystä tosi sievästi. Tosin paikallaan ei malta pysyä kovin kauan, mutta istuupahan kuitenkin. Palkittu ja kehuttu on joka kerta.
Hissiä se pelkää ihan älyttömästi, että on jouduttu sylissä kantamaan ja pitämään hississä olon ajan suurimmaksi osaksi. Välillä toki on ollu hissin lattialla istumassa, mutta huomaa että pelkää. Pikkuhiljaa ollaan siis hissiinkin totuteltu tässä ja itseasiassa tänään (tai no oikeastaan eilen kun vuorokausi vaihtui), niin Zorro tuli ensimäistä kertaa itse kävellen hissiin. Palkitsin hänet siitä ja kehuin kovasti. :) Eli siis edistystä tapahtuu päivä päivältä enemmän. 

Just tuossa myös lueskelin netistä vähän vinkkiä siihen, että miten sais tuon näykkimisen loppumaan. On inhottavaa silitellä koiraa kun jatkuvasti tommaa sormista ja ranteesta kiinni, samoten kun lähen käveleen johonki niin aina lahkeessa kiinni ja näykkii nilkkoja tai varpaita.
No mä sainkin siihen ihan järkeen käyvän vinkin, jota tossa jo kokeilinkin ja ihan hyvin näytti tuottavan tulosta. En nyt tietenkään voi sanoa, että koira lopettaa tuolla konstilla näykkimisen, mutta ainakin se tajusi ettei palkintoakaan tule jos puree. Eli siis kokeilussa on nyt se, että pistän nyrkkiin makupalan ja jos koira alkaa näykkimään kättä, laitan käden selän taakse piiloon. Jos se taas nuolee, nuuskii tai molempia niin se saa palkintonsa ja kehuja.
Tätä testattiin tuossa jonkun aikaa ja ihan hyvin näytti tosiaan menevän perille, että ei puremalla palkintoa saa. Jospa se sitten tepsis tämän harjoituksen jälkeen, ettei silittäessä tartteis olla hampaat ihossa kiinni. :D Siinäpä sitten vasta miettimistä, että mitenkä niitten nilkkojen, varpaitten ja lahkeessa roikkumisten kanssa käy. Niille pitää keksiä joku oma keino. Mutta mikä?? O.o Täytyy lukea netistä ja hyviä neuvoja toki otan vastaan jos jollakin niitä on. :))

Täytyy sanoa kyllä sekin, että toisinaan huomaa, että kyseessä on uros ja välillä erittäin kova kalloinen. :D Tässä saa kyllä olla kärsivällinen ja täytyy jaksaa siitä huolimatta vaikka kuinka monta kertaa pitää joku asia tehdä uusiksi. Esim. tässä nyt viime hetkinä ollaan jouduttu jo torumaan useampaankin otteeseen, koska en aio opettaa Zorroa sängylle saatika sohvalle ja nehän nyt tietysti sitten kiinnostaa ihan kauheasti.
Ihan vielä se ei yllä hyppäämään sängylle taikka sohvalle mutta reunalle se etutassujen varassa pääsee kurkistelemaan ja sitähän minä en anna tehdä. Tällekkin iltaa on monet kerrat jouduttu hakemaan se pois kun aina menee uudestaan ja uudestaan. Ollaan siis aika paljon jouduttu käyttämään jo "Ei"-sanaa, joten luulis että alkais pikkuhiljaa mennä jakeluun :D
Eihän nyt nuin pieneltä pennulta voi olettaa että se parissa päivässä oppii kaikki asiat, mutta tässä ajan kanssa. En minä ressiä siitä revi vaikka se nyt näykkiskin tai nousee etutassujen varassa sängynlaidalle. Kärsivällisyys palkitaan, myös meillä omistajillakin. Pitää vain jaksaa sinnitellä ja opettaa/näyttää koiralle että mitä saa tehdä ja mitä ei, unohtamatta rakkautta sitä pentua kohtaan <3 :) Eli jämy pitää olla, mutta samalla myös osoittaa rakkautta lemmikkiä kohtaan.

Meillä on kaikinpuolin ihana ja kiltti koira vaikka onkin välillä vähän junttura. No, se kuuluu tuohon pentuikään. Mutta olen siitä varma, että meidän hauvaherrasta kasvaa ja kehittyy kunnon karvakamu. :)

Että tällaisia kuulumisia tänne tänään. Vähän taas venähti tämä kirjoittaminen yön pikkutunneille, mutta ei ole aikaisemmin oikein kerinnyt kirjoitella, kun oon hoitanu asioita vähän siellä sun täällä ja antanut aikaa tuolle karvakuonolle.

Täytyykin tästä suunnitella nukkumaan menoa, että jaksaa aamulla herätä suihkuun ja puoli yhdeksi parturiin. Siis ajatella, ihan asiasta näin tuhkakupin kautta joulupukin partakarvoihin, että mä pääsen PITKÄSTÄ AIKAA parturiin!! Ainoa, asia mikä ei lämmitä tuossa asiassa on se, että kuinka helkkaristi sinne palaa rahaa. :D Mutta no, kerranhan se kirpaisee. Saampas ainakin lisää pituutta hiuksiin, mistä oon haaveillu jo pitkään. Eli niinkuin varmaan rivien välistä jokainen osaa lukea ja päätellä niin menen siis ottamaan mustat hiustenpidennykset! :))) JEEEE!!

Mutta joo, nyt mää lopetan tältä erää tämän. Onhan tuota tekstiä näköjään kertynyt jo ihan kivasti.
Hampaiden pesulle ja nukkumaan!

Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti! :)))

- Milla-

Zorro on tullut kotiin

Hei taas rakkaat lukijat ja tervetuloa lukemaan kaiken muun höpötyksen lisäksi myöskin uuden karvakamumme Zorron tarinoita! :) 

Pikkuinen tuli siis eilettäin Oulun reissun paluumatkalla kyytiin ja totuttelee nyt uudessa kodissa uusiin juttuihin ja ympäristöön. Hyvin on tähän asti mennyt. Ensimäinen yö nukuttiin koko yö, mutta aamuruualle kun herättiin niin pääsi ilopissa pikku matolle. No sehän nyt ei haittaa mitään. Muuten on tarpeet tehnyt ulos ja olen erittäin ylpeä koirasta. :) Hienosti hän oppii koko ajan uutta ja uteliaana koittelee mitä saa tehdä ja mitä ei. Hyvin on "Ei"-sanan merkityskin mennyt pienen koiran ymmärrykseen ja tietää jo että silloin kielletään. 

Zorro on hyvin leikkisä ja (outoa mahduttaa samaan lauseeseen) unelias pikku karvaturri. Leikkii aina tietyn mittaisia pätkiä uusien lelujensa kanssa ja kun ulkona käydään tarpeilla niin pistää nukkumaan ja nukkuu pitkiä pätkiä kerrallaan. Uskomatonta, mutta totta. Toisaalta oli erinomaisen ihanaa nukkua ensimäinen yö heräämättä, koska itse pelkäsin ja stressasin sitä paljon, että tuleekohan meillä nukuttua ollenkaan jos toinen kovasti ikävöi sisaruksiaan ja emoaan, mutta niin ei käynyt. Kotimatkalla autossa itkeskeli hetkisen, muuten nukkui ja uudessa kodissa ei ikävän merkkejä ollenkaan. 

Aktiviteettia ollaan järjesttetty sen verran paljon, ettei ikävä ehdi tullakkaan. On aktiviteettipallo, luita, vetoköysiä, purutikkuja ym. mukavaa koiran iloksi niin niillä kuluukin sitten aika mukavasti. 

Oli muuten ilo eilen katsoa perhettä, jossa Zorroa kasvatettiin sen 7 viikkoa. Koti oli ulkoa ja sisältä aivan täydellinen paikka koirille ja muutenkin niin kaunis talo ja ihana sisustus jajajaja ennenkaikkea aivan ihanat ihmiset siellä asustelivat. 

Ulkonakin oli lääniä niin, että koirat juoksivat pihalla irtaallaan. Niin ja niitä koiriahan tosiaan oli 5 + pennut (en laskenu montako oli jäljellä) mutta olikohan kaikenkaikkiaan 7-8 koiraa juoksentelemassa. Kaksi Tanskandoggia, jotka olivat vielä pentuja, ei todellakaan näyttäneet enää pennuilta. Olikohan heillä about 5 kk ikää ja vasten hypätessä meinasin minäkin kaatua selälleni. :D Kuulemma hipoo 100 kiloa paino niillä kun kasvavat aikuisiksi. :O Kunnon mörssäreitä! :D Mutta silti ihania <3

Joukossa oli muutama pikkukoirakin jotka oli jo useamman vuoden ikäisiä. Hassuinta oli se, että pienimmät koirat olivat joukon vanhimpia ja isommat niitä nuorempia. :D Mutta näin se joskus menee. 

Kaikki koirat olivat ihanteellisen hyvä luontoisia nuoresta iästäänkin huolimatta. Tanskan dogeilla oli koulutus vielä meneillään, mutta kaikinpuolin jokainen koira oli uskomattoman hyvän luonteen omaavia. Omistajille siis pisteet hienosta kouluttamisesta ja aikaan saannoksesta. Oli ilo katsoa sitäkin kuinka kaikki perheenjäsenet olivat mukana koirien hoitamisessa ja koulutuksissa. Heistä näki, että ohjat ovat hyvissä käsissä ja ovat vastuullista porukkaa ja hoitavat taatusti hommansa juuri niinkuin pitääkin. Eli toisinsanoen näyttävät, kuka määrää. :) Niin se pitääkin olla! 

Voi mulla riittäis ihan hirveesti juttua tästä aiheesta ja Zorrosta, mutta tänään on tosiaan ensimäinen päivä uudessa kodissa, eikä kauheasti ole vielä ehtinyt tapahtua. Ollaan kuitenkin annettu pennun olla hyvin paljon omissa oloissaankin, että saa rauhassa omaan tahtiin tutustua ympäristöön. Ei viitsi hössöttää koko ajan lähellä, kun se voi olla stressaavaa. Kuvittele nyt omalle kohalle jos sä meet uuteen paikkaan ensimäistä kertaa ja sitten sun ympärillä pyörii koko ajan joku höpöttämässä ja kattomassa niin kyllähän se ahistais :D

Niin ja kuviakin minä laittelen Zorrosta aina sitä mukaa kun niitä vain ehdin räpsiä. Tahtoo välillä olla sen verran vauhdikasta menoa, ettei kerkiä kuvata. Paitsi silloin kun Zorro nukkuu, mutta eihän ne nukkumiskuvat oo yhtään niin mielenkiintoisia kun tilannekuvat hereillä ollessa. :D Paitsi nyt on poikkeus tuo alhaalla näkyvä kuva jossa uni maistu hyvin tassut taivasta kohti. Vähänkö minua nauratti. Miten voi joku nukkua niin siki tuollaisessa asennossa??

Oivoi. Tuntuu, etten malttais millään lopettaa tätä kirjoittamista, mutta jätetäänhän nyt juttua toisellekkin päivälle niin ei tuu heti yhdellä kertaa kerrottua kaikkea! 

Kiitos kun jaksoit lukea! :)

-Milla-

Ei oo unenlahjoista ainakaan puutetta. Sitä nukutaan vaikka tassut taivasta kohti selällään jos vaan nukuttaa! :D