Voi kumpa tietäisin, mistä lähtisin kertomaan. Mun elämä nimittäin koki ja voisin sanoa myös, että teki täyskäännöksen Pääsiäisen aikaan. Mä erosin puolentoista vuoden suhteesta ja mun piti alottaa mun elämä kokonaan uusiks. Eron jälkeen mä aloin ettimään ittelleni kämppää ja onnekseni löysin heti samana päivänä unelma-asunnon josta tein sit vuokrasopparin viime kuun loppupuolella. Muutin kuun vaihteessa ja nyt mä asun itsekseni lähellä Kalajoen keskustaa.
Alan pikkuhiljaa päästä jaloilleni ja oma elämä on alkanut rullata eteenpäin päivä kerrallaan. Putsasin oman pöytäni niinsanotusti kokonaan ja aloitin kaiken alusta ja tällä kertaa ilman hätiköityjä päätöksiä. :)
Oli kieltämättä aika pelottavaa kun tajusin, että hitto soikoon mä todellakin muutan yksin isoon kämppään ja eihän mulla ole paljoakaan tavaraa. Mun piti ostaa oma sänky, oma telkkari ja ties mitä että sain tän kämpän näin ens alkuun edes hitusen näyttämään kodilta. Tavallaan mua nauratti se, että mä oon 23 vuotias ja olis tehny mieli juosta äidin helmoihin huutaan apua kun iski paniikki. Mä en oo pitkään aikaan ollu yksin ja siitä kai se pelko lähti liikenteeseen. Eron takia muutenkin olin aika rikki ja oli oma työ nousta takaisin ylös sieltä pohjamudista, niin voin sanoo olevani ylpee ittestäni, että näinkin hyvin olen pärjännyt. :)
Onhan mulla toki poika, joka vierailee mun luona usein ja käy yökyläilemässä, unohtamatta kavereita, jotka on kans tukenu ja auttanu mua kaikessa. Kiitos rakkaat karvakorvat <3
Mut jos nyt vähän ilosempiin aiheisiin. Mä nimittäin kävin mun koulun loppuun ja sain viime keskiviikkona paperit Myynnin ammattitutkinnosta. *Tuuletus*
Viime viikko meni samalla kämppää laittaessa kuntoon ja samalla valmistujaisjuhlia järkkäillessä.
Lauantaina juhlittiin mun sukulaisten ja kavereiden kanssa mun valmistumista ja täytyy sanoa, että oli kyllä pitkästä aikaa parhaimmat kinkerit koskaan. :) Siitä iso kiitos kaikille läsnäolijoille vielä kerran. Lämmittää pienen ihmisen sydäntä se, että on ihmisiä jotka jakaa mun kans kokemuksia jotka vaikuttaa mun tulevaisuuteen hyvällä tavalla. Ammattitutkinto on kuitenkin tärkeä asia elämässä työllistymisen kannalta, että se kokemus on ihana jakaa kaikkien läheisten kesken. :)
Nyt mä oon kesälomalla ja haen töitä koko ajan. Eilen itseasiassa huomasin, että Ylivieskaan hakee joku yritys lähialueiden kauppoihin Myyjiä/kassahenkilöitä niin pistin sinne hakemusta menemään ja samalla tässä kyselen ja katselen muualtakin hommia. Nyt on silti hyvä aika ottaa hetki rennosti ennenkun aloitan pakertaan töiden parissa. Koulu, työharjoittelu, muutto ym. on henkisesti ollu mulle niin raskasta kun kaikki tapahtui samaan aikaan, että nyt mä otan hetken aikaa itselleni ja pojalleni.
Mutta uskoisin, että kyllä tämä tästä pikku hiljaa. Kesä on tulossa ja toivottavasti kaikkea kivaa on luvassa. Olis kiva käydä sukulaisten luona reissussa ja viettää enemmän aikaa niidenkin luona. Harvoin kun niitäkin tulee nähtyä kun ei nyt viimesen 9kk:n aikana hirveesti oo ehtiny reissata koulun ja töiden takia.
Eli kaikinpuolin mentiin reippaasti katon kautta ympäri, mutta suomalaisella sisulla ja ennenkaikkea tahdonvoimalla herätään joka päivä uuteen aamuun. :)
Tällaista tältä osin. Ehkäpä mulla olis nyt jopa aikaa paneutua tähän blogiinkin paremmin. Sattuneista syistä ei ole mieleenkiintoa ollut ajatellakkaan kirjoittamista. Mutta nyt kun tämänkin asian olen ylös kirjoittanut, niin huomaan että jollain tavalla tämä helpottaa. Terapeuttista peräti. Vaikka ainahan se on tietysti mukavempi kun on joku ihminen jolle kertoa asioistaan, mutta minä pidän tästä että voin vuodattaa ajatuksiani paperille. Minulla ei ole mitään hävettävää, eikä salattavaa. En siis koe vääräksi tätä tapaa purkaa omaa ajatusmaailmaa. :)
Ens kertaan toverit! :)
- Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti