Flunssan karkoitus

Flunssapöpö, räkäpeikko

Meidän vauva on nyt heikko

Tulit kylään kysymättä, 

astuit sisään arvaamatta.

Teit huonon olon pikkuiselle, kiltille NYT kiukkuiselle.

Mene pois, etsi uhri toisenlainen. Ihan sama mies vai nainen.

Jätä meidän vauva rauhaan, tai tartun kohta soppakauhaan. 

Sulla kohta huono olo, kun kauhasta jää otsaan kolo. 

HUSHUS! 

Jokohan tällä runolla lähtisi flunssapeikot ja pöpöt karkuun. Näin pääsiäisen alla on hyvä kokeilla toimiiko Milla Magian loitsut. Pahalta kyllä näyttää. Taitaa olla vähän ruosteessa nämä mutta aina voi silti yrittää. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. :D

Joo elikkä meille rantautui tosiaan nyt sitten vauvalle ihan ensimäinen räkätauti. Pirullinen sellainen. Ei onneksi pahimmasta päästä, mutta minun mielestä jo ihan liikaa siltikin pienelle. Ei tartteis olla mitään tauteja nyt tässä vaiheessa vielä kun toinen on niin pieni ja ei oo rokotuksiakaan vielä mitään saatu. Hengitys kulkee kyllä onneksi ihan suhteellisen hyvin, mutta hemmetti kun toisella on räkää ja limaa röörit täynnä niin ne rohisee hengityksessä. Ei yhtään kiva juttu minun mielestä. Vauva on kuitenkin virkeä. Syö hyvin, nukkuu suht hyvin kun oikea paikka ja asento vaan löytyy. Jaksaa myös ihmetellä ja raatailla hereillä ollessaan. Nyt vaan parina päivänä on ollut kiukkuinen mitä ei normaalisti muuten ole paitsi jos nälkä on. Eli huomaan kyllä, että lapsi ei ole täysin kunnossa kun normaalisti on niin rauhallinen ja tyytyväinen kaikkeen. 

Eilinen päiväkin meni lähestulkoon koko päivä sylitellessä pientä heti aamusta alkaen. Onneksi tajusin sitten sen, että mulla on kaapissa kaksi kantoreppua joista otin sitten toisen ja yksinkertaisemmin päällepuettavan käyttöön. Sai vauva haluaamaansa läheisyyttä ja minä sain kädet vapaaksi, jotta pystyin tekemään omia hommia. Se on ihmeellistä vauvoilla tuo läheisyyden kaipuu varsinkin kun sairastavat. Uskomatonta, että kun hetkeksikään lasket toisaalle niin ei varmasti ole yhtään hyvä juttu vauvan mielestä. Syli ja ennenkaikkea äidin syli on se paras paikka jossa voi olla rauhassa ja tyytyväisenä. No, tärkeitä juttujahan nuo tietysti on ja minäkin nautin vauvan läheisyydestä todella paljon. Onneksi on tuo reppu olemassa niin saa tehtyä kuitenkin muitakin asioita päivän aikana. Poikakin kelpuutti kantorepun ja viihtyi tosi hyvin siinä. Mitähän sitten olis tapahtunu jos se ei olis tykänny siitä ollenkaan? Täällä olis varmaan pyykit pesemättä ja kaikki ihan levällään. :D 

Nyt poika nukkuu sitterissä koska sai siinä unen päästä kiinni ja henki kuulostaa kulkevan tuossa ihan tavallisesti. Ei viihtynyt enää kehdossa nukkumassa eikä meidänkään sängyssä. Minä keittelin tuossa aamukahvia ja istun nyt kahvikupillisen kanssa tätä kirjoittamassa samalla kuunnellen pikkuisen tuhinaa. Hieman räkäistä sellaista kylläkin. 

Onneksi mulla on niin ihania kavereita, että niiltä saa apuja ja neuvoja kipeän paikan tullen. Pojan tuleva ihana kummitäti on tuomassa meille nyt valkosipulia että saadaan yksi vanhanajan konsti käyttöön ja pojalta röörit auki. Jospa se tuo rohinakin loppuisi sitten. Mitä minä oikein tekisinkään ilman tällaisia ystäviä jotka tarjoutuu auttamaan? Kyllä olis minun äidillä korva punainen ja käsi kipeä kun soittelisin sille sitten yhtenään :D 

Yksi asia mua kanssa harmittaa nyt ihan hirveesti. Se, että tälläkin hetkellä meille paistaisi niin nätisti aurinko ja olis niin äärettömän hienon näköinen päivä aluillaan niin enhän minä uskalla ja en taida raskiakkaan viedä poikaa vaunuttelemaan ulos tuossa kunnossa. Jotkut ehkä saattaa sanoa, että ei muutakun sinne vaan että raitis ilma tekee hyvää ja auttaa siihen tukkoisuuteen, mutta mä en silti halua viedä pikkuista sinne ettei vaan sairastuisi enempää. Vaikka pukisikin lämpimästi vaatetta niin silti. Nyt on kuitenkin influenssa kausi pahimmillaan ja kun vähänkään on röhäinen niin en ota riskiä sairastuttaa enempää. Meidän tuurilla käy sitten niin, että kun poika tuosta paranee niin vettä tulee kun saavista tai sitten tulee kovat pakkaset tai muuten vaan sellaset kelit ettei ulos paljon mieli tee lähteä. Näin siinä varmasti käy. Mutta ei sille mitään voi. Täytyy toivoa hyviä kelejä myös sitten kun täällä ollaan parannuttu. :)

Nyt on kuulkaa pojalla valkosipulit nenän edessä. Kummitäti kävi tuomassa yhden valkosipulin ja mä leikkasin yhden kynnen neljään osaan, leikkasin sukkahousuista palasen ja laitoin ne sinne sisään ja langalla kiinni. Nyt ne on pojan vieressä tuossa noin ja ai että miten hyvälle täällä tuoksuu :D Siis oikeesti tää on hyvä tuoksu. Mä en sitä tavallisen sipulin hajua siedä ollenkaan niin tää on paljon kivempi. Toivottavasti vaan ei Jonne parka luule töistä kotiin tullessa että olisin kokkaillu jotain hyvää :D Että jos luet tätä niin en ole kokkaillut mitään valkosipulista vaan se johtuu ihan siitä että pojalla on pikku nyssäkkä tuoretta valkosipulia vieressä :D Voi huusholli lemahtaa jonkun aikaa tämän jälkeen. No ei se mua haittaa. Nälkähän tässä vaan tulee :D

Pojalla on myös kuumemittaritutti suussa nyt. 37.3 astetta näyttää eli eipä nyt juurikaan ole vielä aihetta huolestua pahasti. Täytyy alkaa seurailemaan enemmän tuota ja lähteä viemään lääkäriin jos nousee enemmän. Kyllä kuulkaa äitinä tuntuu ihan hirveältä katsoa vierestä kun toinen sairastaa. Sitä vois vaikka itellensä ottaa ennemmin kaiken tuon niin että lapsi saisi olla terve. Tai että ainakin mulla olisi kyky parantaa lapsi niin että ei olisi enää kipeä. Harmi kun me äiditkään ei kaikkeen pystytä vaikka parhaamme teemme niin että lapsi tervehtyisi nopsasti. 

Kehua silti täytyy tuota lasta siitä, miten reipas se kaikesta huolimatta on. Friidallakin kun tyhjennän räkää nenästä niin ei inahdakkaan. Tipatkin antaa niin kiltisti laittaa nenään jne. Nyt on onneksi saatu hyvin sitä limaa irtoamaan, että poikakin voi huomattavasti pirteämmin aiempiin päiviin verraten. Huolissani minä silti olen. Kun on kaikenmaailman RS-virukset ym olemassa. :(

Seuraillaan nyt viikonlopun ajan ja mennään sitten lääkäriin jos tulee tarve. Vielä en hätäile kun tiedän että passittavat kotia kuitenkin ja parin päivän päästä takasin jos ei oo parantunut. Sitä se nykypäivän terveyskeskustoiminta on. Ei oteta vakavasti ennenkuin on suunnilleen pää kainalossa. No, minä äitinä pidän kyllä huolen siitä että mun lapset saa sen tarvitsemansa avun ja hoidon just sillä hetkellä kun tarve on, eikä parin päivän päästä. 

Tällä kertaa siis vähemmän kivoja kuulumisia meille. Toivotaan, että ens kerralla kirjoittelen iloisemmissa merkeissä. 

Toivon kaikille mukavaa viikonloppua! :)

- Milla - 

Hymyä huuleen

Hei taas lukijat ja ihanan aurinkoista päivää kaikille tasapuolisesti. :)

Aivan mielettömän upea sää ulkona kun aurinko paistelee ihanasti. Mieli on virkeä ja kerrankin tuntuu hyvältä olla aikaisin ylhäällä. Vauva tosin nukkuu jo toisia uniaan aamutoimien jälkeen.

Meillä soi herätyskello 07.00 kun Jonnella oli tänään töihin meno. Heräsin sitten vauvan kanssa myös, syötin sen, vaihettiin vaipat ja höpöteltiin niitä näitä. Voitteko kuvitella sen tunteen kun lapsi on tyytyväinen ja palkinnoksi antaa äidille ison leveän hymyn samalla kun minä höpötän kaikkea mahdollista sille. Tosi ihana tunne. Ja se olikin pojan ensimmäinen kunnon hymy hereillä ollessaan. Nyt sekin on muistissa ja ylös kirjoitettu. Voi sitten päivitellä vauvakirjaa. :)

Ajatella, että vauva täytti eilen jo kuukauden. Mihin kummaan tämä aika menee? Minä en kerta kaikkiaan tiedä enkä tahdo enää edes perässä pysyä. Vastahan me tultiin kotiin Oulaisista nyytti mukana ja nyt siitä on mukamas jo kuukausi kun syntyi. Kyllä se vain totta on kun ihmiset sanoo, että lapsi on kerran pieni ja vauva-arki menee nopeasti ohi. Olen samaa mieltä asiasta. Huomasin sen itseasiassa jo silloin kun esikoinen syntyi. Nyt sekin täyttää tänä vuonna jo 7 vuotta. Hurjaa!

Mä tässä väkertelin myös ristiäisiin kutsukortit loppuun. Kunhan Jonne pääsee töistä, niin me lähdetään koko porukalla kärryttelemään ulos ja viedään postitettavat kortit postiin. Enää olisi muutama niitä jäljellä kun suurimmalle osalle ollaan jaettukin jo niitä. Kyllä kuulkaa yks ressinaihe on koko ristiäiset. Nekin lähestyy kovaa vauhtia ja minusta tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Papille pitäisi soitella tämän viikon aikana ja sopia tapaaminen juhlien kulusta. Keittäjälle pitäisi myös soitella ja sopia tarjoiluasioista. Kuulostaa hirveen helpolta, mutta kun ne tarjoiluasiatkin on ihan auki ja levällään vielä. Ei niinkun mitään hajua siitä, että mitä sinne loppupeleissä on tulossa tarjolle. APUA!! Sentään kuitenkin kastemekko on valmiina, juhlien päivämäärä ja kellonaika on lyöty lukkoon niin sehän on ihan hyvä alku. :D Kasteliinan pitäisi tulla postissa varmaan nyt tämän viikon aikana kun viime viikolla sen tilasin. Niin ja tilasin mä tosiaan itselleni juhlamekon ja Jonnelle mun mekkoon sopivan kravatin. Ne on niinkun ihan fine ja odottelee tuolla vaatekaapissa the päivää!
No on tässä onneksi vielä aikaa järjestellä. Ja hyvät bailut me pikku Bawelle saadaan aikaiseksi vaikka vähän aiheuttaakin stressiä. Täytyy johonkin väliin sovitella sellainen kolo lähemmäs juhlia, että ehtisin leipomaan itse sinne muutamia juttuja. Apu ei tietysti pahitteeksi ole, että kaikki innokkaat lapsenvahdit taikka leipurit tänne vaan ilmoittautumaan! :D Palkasta voidaan sitten neuvotella. ;)

Tällaista tänne tällä erää. Samanlaista arkeahan se päivästä toiseen aika pitkälti on. Kotitöiden tekoa ja vauvan hoitoa. Eilen saatiin tosin helpotusta yhteen kotityöhön. Meidän ei tarvitse enää tiskata!!! HALLELUUJA!!! Me saatiin meidän köökiin kuulkaa tiskikone ja ihan ilmaiseksi vielä. Arjen pelastus jos niin voi sanoa. Kyllä helpottaa huomattavasti, sillä minä ja Jonne ei kumpikaan oltu kovin tiskaamisen ystäviä. :D

Tämä oli nyt tällainen lyhyt postaus kahvikupposen äärellä kun luppoaikaa tuli. Uusia kuulumisia taas kirjoittelen sitten kun tulee kirjoittamisen aihetta. :)

CIAO!

-Milla-

Äiti kahdelle ihanalle pojalle

Hei taas lukijat! :)

Todellakin pitkästä aikaa uutta postausta nyt kun on aikaa kirjoitella. 

Paljon on tapahtunut kuukausien saatossa ja mua naurattikin kun luin äsken edellisen postauksen jonka olin kirjoittanut raskauden puolivälissä. :D No, enää ei olla pullat uunissa. Perheemme kasvoi 15.2.2016 klo 08.30 suloisella pienellä pojalla, jolla on ikää jo reilu kaksi viikkoa. Strategiset mitat hänellä oli 3530g ja 50cm pituutta. Apgar pisteet oli 9-9-10. Meille täydellinen vauva <3 Nyt mä olen äiti kahdelle maailman rakkaimmalle ja kultaakin kalliimmille pojille. <3 

Esikoinen sai toivomansa pikkuveljen ja hän on siitä ollut todella innoissaan. Muistaa mainita moneen kertaan kuinka hänellä on vihdoin pikkuveli ja kuinka hänestä on tullut isoveli. :) Nyt kovasti olemme suunnittelemassa ristiäisiä tälle pikku hepulle, jolla ei vielä muuta nimeä ole kuin "Bawe", jonka sylikummisetä keksi. Ristiäiset olisi tarkoitus pitää huhtikuussa kunhan saadaan isyyden tunnustuksesta vahvistus. Kovasti täällä tehtaillaan jo ristiäiskortteja pikkuhepun kanssa sillä välin kun iskä on töissä. Enää puuttuu vain lukkoon lyöty päivä ja aika niin voidaan lähetellä kutsukortit eteenpäin. :) Minusta on niin ihana kun saa itse askarrella omannäköiset kortit niin ei ainakaan kellään tule samanlaisia vastaan. Ja onhan se mukava muutenkin näin mammaloman ohessa kun on tekemistä ja väkertämistä. 

Pikkumies vetelee tuossa vieressä päiväunia ja mulla on hetki aikaa tähän postaukseen ja kahvikupilliseen. Ihania tällaiset rauhalliset hetket kun voi vaan istahtaa alas, olla ja valvoa samalla pienen tuhisijan unta. 

Tänään olisi tarkoitus lähteä sitten iltapäivällä sukulaisten luo kylään ensimäistä kertaa. Poika ei ole vielä livenä tavannut heitä ja nyt tänään olisi tarkoitus lähteä sitten heihin tutustumaan. Kovasti siellä kuulemma jo odotellaan sinappikoneen tapaamista. Saa nähdä päästäänkö enää poiskaan sieltä. :D Pitää varata hoitokassiin tarpeeksi tavaraa mukaan että voidaan siellä rauhassa kylästellä. :)

Ulkoilutkin ollaan jo aloitettu viime viikonloppuna hieman ennen kahden viikon ikää. Ihan mielettömän kauniita päiviä on ollut nyt kun aurinko on alkanut paistamaan ja lämmittämään. Kevät alkaa pikkuhiljaa sieltä tulla ja KESÄ!! <3 Ei tarvitse sitten niin hirveästi pukea pojallekkaan päälle kun tulee lämpimiä päiviä. Vielä kuitenkin saa aika reippaasti laittaa vaatetta että tarkenee vaikka pakkasta ei kovin paljoa nyt muutamina päivinä ole ollutkaan. Ulkona en ole vielä poikaa nukuttanut, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa tule tapahtumaan kun keksitään vain että miten saadaan poika vaunuissa meidän kotiportaita ylös. :D Tällä hetkellä ollaan kannettu se aina alas ja takaisin ylös kun vaunujen kanssa saa tapella että ne saa ylös. Olisihan se toiselle melkoista ryttyytystä olla kyytillä. 

Niin ja mitä meidän arkeen tulee muuten niin poika on ihan täysimetyksellä. Maitoa riittää paremmin kun hyvin. Ja hän nukkuu erittäin hyvin päivällä ja öisinkin parin tunnin pätkiä. Viime yönä pisin pätkä oli pikkusen reipas kolme tuntia, jonka ansiosta sitten valvottiinkin keskellä yötä kun poika päätti että enää ei nukuta. Silmät oli pyöreät ja kirkkaat kun Naantalin aurinko ja ei ollu kiire nukkumaan. Äidillä ja iskällä olis ollu kyllä väsy, mutta sitkeästi valvottiin ja ruvettiin nukkumaan sitten kun alkoi pojalla silmä painamaan. :)

Ens viikolla olisikin sitten ihan ensimäinen neuvolakäynti. Jännä nähdä, että miten poika on kasvanut siitä kun terveydenhoitaja kävi kotikäynnillä. Ihan ei silloin vielä syntymäpainoa oltu tavoitettu mutta nyt varmasti on mennyt reippaasti jo yli. Pituuttakin sille on tullut jo niin että silmissä kasvaa. Hurjaa vauhtia kasvaa ja aikakin menee niin nopeasti jo kun yli kaksi viikkoa on siitä aikaa kun hän syntyi. Tuntuu kyllä kuin se olisi ollut eilen. 

Onnellinen kyllä saa olla kaikesta tästä. Se rakkaus mikä minulla on näitä lapsia kohtaan, unohtamatta tietysti Jonnea niin on jotain aivan käsittämättömän suurta. Minä itkin silmät päästäni tämän pikku hepun syntyessä ja se side siihen muodostui heti kun hänet näki. Aivan äärimmäisen uskomatonta miten voikaan rakastaa niin paljon. <3 Ja vaikka minunkin elämässä on ollut käännekohtia ja mutkia matkassa niin siitä huolimatta rakastan molempia lapsiani ja Jonnea eniten maailmassa. Heidän eteen teen mitä vaan, jotta jokaisella on varmasti hyvä olla juuri näin kun ollaan. 

Joku varmasti joskus kysyy, että koska tehdään lisää lapsia. No, tällä hetkellä minun lapsilukuni on täynnä. Katsotaan sitten uudelleen kun ollaan päästy muuttamaan isompaan kotiin ja ollaan Jonnen kanssa molemmat töissä. En siis missään nimessä sano että tämä oli nyt kokonaan tässä. Eihän sitä tiedä mitä elämä ja tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Haaveena minulla on ollut että kolme lasta tekisin, mutta se kolmas saa tulla sitten joskus pitkän ajan päästä kun on isompi koti ja työ. Nytkin on siinä ja siinä että me mahdutaan kaikki olemaan tässä nykyisessä asunnossa kun on vain yksi makuuhuone ja muutenkin rajalliset tilat. Kaksi kissaakin pyörii meidän elämässä mukana niin ei tänne enempää mahtuisikaan väkeä asustamaan. :)

Tämmöistä siis tänne kuuluu. Aika lailla samoja rutiineja päivästä toiseen vauvan kanssa on. Välillä kylästellään jne. Kotona on kuitenkin hyvä olla ja nautin kyllä tästä kaikesta oikeasti. Sekin on niin jännä, että ihminen joka on tykännyt mennä ja tulla, on sitoutunut ja juurtunut kotiin täysin. Tietysti se on nyt tässä vaiheessa ihan velvollisuuskin mutta ei tee yhtään mieli lähteä mihinkään ilman lapsia. Tietysti välillä on kiva ystävien kanssa käydä kahvilla ja saada omaa aikaa vaikkapa ruokakaupassa käymiseen, mutta mä olen niin takertunut tähän arkeen täällä, että en kyllä vaihtaisi muuhun. On ihanaa olla äiti ja viettää aikaa perheen kanssa. Se on minulle kaikista tärkeintä. <3 

Nyt minä toivotan kaikille ihanaa torstaipäivää ja hyvää tulevaa viikonloppua. Toivottavasti saadaan auringonpaistetta jokaiselle päivälle. :)

- Milla -