tiistai 18. maaliskuuta 2014

Tiistaipostaus




Heipä hei!


Mä käyn ehkä just nyt niin kierroksilla ettei mitään rajaa!!!!

Olin muutamaa sanaa vaille kirjottanu valmiiksi tämän tiistaipostauksen ja liitin vielä loppuun kuvankin niin jotakin ihmeellistä tapahtui ja sivu päivittyi edelliselle sivulle, missä kävin eli koko helkkarin blogiteksti hävisi kuin tuhka tuuleen enkä etes ehtiny tallentaa sitä!!! Ja postaus oli PITKÄ!!

No eikai se auta kuin aloittaa alusta. Mikäpä kiire valmiisa maailmasa. Että mä onnistun aina niin hienosti!

Tarkoitukseni olisi nyt lopultakin onnistua tässä postauksen kirjoittamisessa ja jopa tallentaakkin tämä sitten kun saan valmiiksi. Tällä kertaa aihe käsittelee pikkusiskoni rippijuhlia, jotka olivat sunnuntaina 16.03.



Silloin kun minä ja Jonne oltiin Espanjassa, niin mun isä lähetti meille kutsun mun pikkusiskon rippijuhliin ja tarkoitus olikin, että me menemme niihin.

Vietiin koira lauantai-iltana koirahoitolaan hoitoon, että me pääsemme sitten aamulla aikasin lähtemään juhliin.

Kello soi sunnuntaina 06.00 ja siitä reippaana suihkuun ja valmistautumaan päivän juhliin. Itellä ei ollu hirmu kiva olotila kun mun korva on ollu jo jonkun aikaa kipeenä ja se oli 3-4 päivää ennen juhliin lähtöä täysin tukossa. Eli kuulin vain toisella korvalla ja sillä mentiin juhliin. :D No se ei juhlamieltä siltikään pilannut vaan ennen kaheksaa jännityneenä sekä hyvillä mielin lähettiin Jonnen kanssa ajelemaan kohti Haukipudasta. :)

Matkassa meni vajaa kaks tuntia ja ehittiin sopivasti kirkolle. Isä, hänen vaimonsa ja mun velipuoli tuli kanssa aika laillla samoihin aikoihin kirkolle ja kerittiin siinä ennen kirkkoon menoa vaihtaa muutama sana ja Jonnekin pääsi tervehtimään mun velipuolta ja mun isää.

Konfirmaatio alkoi klo: 10.00 ja voin sanoa, että edellinen konfirmaatio, jossa olen ollut, on ollu mun oma eikä se mun mielestä kestäny niin kauan kun tuo mun pikkusiskon konfirmaatio. Kaiken kruunasi se, että mulla oli jo tullessa ihan jäätävä pissahätä niin piti sitten kärvistellä kirkon penkissä jalat ristissä.

Sitten lopulta tajusin, että onkohan siellä kirkossa vessa kun ihmisiä lapsineen ravasi vähän väliä meidän penkkirivin vierestä kirkon takaosaan. Jonne kävi tarkistamassa asian ja HALLELUUJA! Siellä oli vessa ja kylläpä elämä kirkastu heti parempaan päin kun pääsin takaisin istumaan kirkon penkkiin.

Siinä penkissä istuessa sitten ehdin mietiskellä kaikenlaista sen ohella kun kuuntelin konfirmaation etenemistä. Ihastelin ymäprillä olevia maalauksia ja kirkon kauneutta. Ihastelin myöskin pikkusiskoani, joka oli todella kauniina rippipuvussaan. Sitten heräsikin ajatus siitä, että voiko todella olla mahdollista, että pikkusiskoni on jo kohta 15-vuotias. Vastahan se oli sellainen pikkunen tiitiäinen, jonka kanssa luin satukirjoja, leikin, pöljyilin ja nukuin samassa huoneessa. Niin ne vuodet vierii.

Tässä muuten kuva siitä kirkosta:




Kaikista ihmeellisin tilanne oli konfirmaation jälkeen kirkon pihalla kun kokoonnuimme isolla porukalla sinne. Siskoni kummisetä ja hänen emäntänsä olivat myöskin paikalla ja olin nähnyt heitä edellisen kerran noin 8 vuotta sitten. Uskomatonta! Oli todella mukava vaihtaa heidänkin kanssa kuulumisia ja olihan siinä ihmettelyn aihetta puolin ja toisin, miten ihmiset muuttuu eikä niitä tänä päivänä tahdo enää tunnistaa. :D Siellä oli myöskin Venäjältä saakka tullut vieraita joiden viime näkemisestä on taatusti yli 10-vuotta aikaa. Hurja tilanne yhtäkkiä nähdä kaikki ne ihmiset joita on viimeksi nähnyt silloin kun ite on ollu vaahtosammuttimen kokoinen.

Jonne reppanakin seisoi hiljaa mun selän takana ja patistin sitä sitten tervehtimään mun isoveljeä ja hänen tyttökaveriaan. Olin puhunut paljon mun isoveljestä Jonnelle ja kerroin, että sen kanssa kannattaa ehdottomasti jutella. No niinhän ne jutusteli ja tulivat heti hyvin juttuun. Aivan kuin olisivat tunteneet iät ja ajat. :D

Kirkon pihalta lähdettiin sitten kävelemään lähellä sijaitsevaan kukkakauppaan. Ei viitsitty nimittäin ostaa Kalajoelta kukkia kun ne ei ois kuitenkaan pysyny hyvänä. Lahja ostettiin jo aiemmin. Ostettiin semmonen hopeinen kaulakoru jossa oli kolme kukkaa ja niiden kukkien keskellä oli vaaleanpunaiset kivet. Sitten Nomination koruun ostettiin risti- ja neliapila koristetarrat. Kukkakaupasta sitten ostettiin violetti gerbera.

Kukkakaupan jälkeen marssittiin takaisin autolle ja alettiin suunnistamaan juhlapaikkaan. Juhlat olivat siis mun pikkusiskon kotona.

Täytyy tässä vaiheessa kiittää sitä, joka aikoinaan keksi navigaattorin. Mä luulen, että ilman sitä me oltais luultavasti jouduttu Kemiin tai johonki mihin meidän ei pitäny mennä. :D Onneksi siis oli navigaattori ja löydettiin hetkessä perille. :)

Perille kun päästiin niin isä sanoi, että niillä oli edellisyönä mennyt ilmastointilaite rikki. No sen kyllä huomasi siellä ihmispaljouden keskellä. Oli nimittäin aika lämmin ilmanhenki. No, onneksi ulkona oli rapsakka pakkas ilma niin etu- ja takaovia kun pidettiin auki niin alkoi ilmakin vaihtumaan.

Osa vieraista oli tosiaan tullut Venäjältä saakka ja ne pääsi ensimäisinä syömään iskän bravuuriruokaa eli lohikeittoa. Mä niin arvasin jo aiemmin, että siellä on varmasti jotain lohiruokaa kun isä sitä on paljon tehnyt ja se kuuluu sen bravuureihin.

Odottelimme pääsyä ruokailuun ja sillä välin juteltiin mun isoveljen ja sen tyttöystävän kanssa. Jonne tuli kyllä niin hyvin mun isoveljen kanssa juttuun, ettei se varmaan muiden kanssa hirveesti porissukkaan. :D Niillä on peräti vielä yhteinen harrastuskin. Frisbeegolf. Jes! Huhtikuussa sitten kun mennään Kuopioon viettämään viikonloppua keskenään, niin pääsee Jonne ja mun isoveli mittaamaan toistensa heittotaitoja. Minä en kilpailemaan rupea, koska tiedän jo valmiiksi, että ne saa mun heittotaidoille nauraa. :D

No joo se siitä.

Päästiin sitten lopulta mekin ruokailemaan ja voi ristus, että oli muuten hyvää lohikeittoa. Namskis! :P Pöydäsä oli myöskin kahta erilaista voileipäkakkua. Kala- ja lihaversioita. Me Jonnen kans maisteltiin sitä lihakakkua ja voi namm!! Oli taivaallista!

Muutenkin kaikki tarjoilupöydät oli niin täynnä kaikenlaisia herkkuja, että silmät pyöreenä sai kattella ja miettiä, että mitähän näistä syö. No mehän syötiin kaikkea mahdollista. Suolasta ja makiaa. Siellä oli täytekakkua, suklaakakkua ja juustokakkua. Jokaista sorttia piti lautaselle laittaa ja voitte vaan kuvitella, mikä fiilis kaiken tuon syömisen jälkeen. Rupes pikkasen farkut kiristämään. :D

Oon kaikenlisäksi Jonnesta ihan sairaan ylpee. Se oli ite oma-alotteisesti menny juttelemaan mun isälle, kiittäny juhlista ja sanonu, että me aiotaan tulla käymään useamminkin niillä kylässä. Oli kuulemma ollu mukava juttutuokio ja isäkin oli mielissään kun tultiin juhlissa käymään ja toivotti tervetulleeksi muulloinki.

Kaikinpuolin siis oli ihanat ja onnistuneet juhlat. Mekin oltais mielellään jääty sinne pidemmäksikin aikaa jutustelemaan, mutta kello rupes olemana jo pitkällä iltapäivässä ja koirakin piti hakea Kalajoella hoidosta kotiin niin piti siis alkaa suunnittelemaan kotia lähtöä.

Vajaa kaks tuntia meni matkassa ja haettiin heti samalla Zorro kyytiin. Niin ja unohdinkin mainita, että tämä kyseinen 16.03 päivä oli myöskin Jonnen syntymäpäivä. Käytiin siis Kalajoelle tullessa hakemassa Jonnen synttäreiden kunniaksi pitsat ja syötiin sitten myöhemmin ne täällä kotona.

Mä ostin Jonnelle symttärilahjaksi Ellokselta vaatteita. Hihattoman hupparin ja pari t-paitaa. Jonne tykkäs lahjoista kovasti. Mukavasti vielä tolleen synttäripäivänä pääsee tutustumaan heti urakalla mun läheisiin rippijuhlien merkeissä. :D Siitä heitettiinki läppää siellä juhlissa, että mä oon niin reilu kun tälleen kevyesti lähen ekan kerran tutustuttamaan mun poikaystävää pikkusiskon rippijuhlissa mun läheisiin. :D No ei näyttäny silti Jonnea ahistavan. Tai ei se sitä ainakaan mulle myöntäny. Toivoa sopii, että ei ahistanu. :D

Että sellaset kinkerit.

Huomenna oliskin tarkotus lähteä vatsalihaksia reenauttaan Kokkolaan Sami Hedbergin keikalle. Meillä on jo kauan sitten varattu liput sinne ja viime viikolla jo valmistauduttiin tulevaan keikkaan kattomalla netistä niitä videoita. Vedet silmissä vatsalihakset kipeenä naurettiin täällä, joten odotukset on hyvät ja korkealla huomisesta stand up - showsta. Musta tuntuu, että mä en tuu etes elossa takasin sieltä. :DD

Mutta mikäli selviän hengissä tukehtumatta nauruun niin torstaina varmaan tulee sitten postausta Samin keikasta.

Siihen saakka heippatirallaa! :)


- Milla -








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti