Huhhuh, että on taas mennyt aikaa edellisestä postauksesta. Toukokuussa!! :D No nyt on selvästi aika kirjoittaa tuoreimpia kuulumisia, vaikka kaikkihan ne jo tietääkin. ;)
Elikkä tuossa kesän aikana saatiin uutisia siitä, että meidän poppoo kasvaa yhdellä jäsenellä lisää. <3 Meille tulee Jonnen kanssa perheenlisäystä, Jonnelle ensimäinen lapsi ja minulle toinen. Aika ihanaa!
Minun oma esikoinenkin saa pikkusisaruksen. On tämä jotenkin niin outoa ja ihmeellistä. Ajatella, että edellisestä ja ekasta synnytyksestä on vajaa 6 vuotta aikaa. Hui!
En ole raskauden etenemisestä tänne kirjoitellut ollenkaan, mutta tällä hetkellä mennään jo reippaasti puolessa välissä. Viikkoja minulla on jo 23+2 ja laskettu aika on helmikuussa 21.päivä. :)
Eli ei ole montaa kuukautta enää jäljellä ja musta tuntuu tälläkin hetkellä siltä, että mun maha on vaan edelleenkin ihan hukassa. Ei minkäänlaista ja napakin se vaan siellä on ihan entisensä eikä ole pullahtanut ulospäin. Tosin mä kyllä tunnen sen pohjan lähestyvän päivä päivältä enemmän mun vatsan pintaa! :D Se lähestyy uhkaavasti.. Jonain aamuna se on sitten yllättänyt minut totaalisesti kun herään nukkumasta. :D
Käytiin tossa jokunen aika sitten rakenneultrassakin lääkärissä ja siellä oli kaikki hienosti, juuri niinkuin pitääkin. Saimme sukupuolenkin selville ja ei epäilystäkään siitä, että se olisi muu kuin poika. Eli saamme tähän meidän pesueeseen lisää miesvahvistusta. Taitaa tää mamma olla koetuksella. :D
Kaikin puolin kuitenkin raskaus on alusta asti edennyt ihan hyvin. Ensimäinen kolmannes meni kyllä oikeestaan kaikista huonoiten. Olin tosi väsynyt ja päänsärky oli jotain aivan sietämätöntä lähestulkoon päivittäin.
Pahoinvointia ei ole ollut, mutta olen todella herkkä tietyille hajuille, jotka alkaa yököttää. Kuten esimerkiksi kissojen hiekkalaatikko. :D Sen nähdessäni jo meinaa puklu tulla.
Himotuksia ei sen kummemmin ole ollut, paitsi vihreät omenat, jota söin kilo tolkulla lyhyen ajan sisään ja siitä mun närästyskin varmaan osittain sai alkunsa. :D En käsitä, miten voi ihminen syödä omenaa niin paljon. Normaalisti en syö juuri koskaan ja raskauden alkutaipaleella Jonne reppana joutui kiikuttamaan mulle pussi tolkulla omppuja kotiin. Onneksi se vaihe on kuitenkin mennyt jo ohi.
Miniluumutomaatit on kans ollut toinen himotuksen kohde, mutta niitäkään ei tule enää syötyä paketti tolkulla. Oikeastaan mulla ei tällä hetkellä ole sellaista mitä pitäis jatkuvasti saada syödä. Outoa, koska Jesseä odottaessa mulla meni koko raskaus melkein paahdetun ruisleivän ja suolakurkun kans. :D No, mutta kaikki raskaudet on niin erilaisia.
Nyt tällä hetkellä sitten ei olisi muuta ongelmaa kun nämä armottomat liitoskivut ja närästys. Jaloillaan ei pysty kovin pitkiä matkoja kerralla olemaan kun alkaa paikat menemään kipeiksi. Illat on varsinkin kaikista kamalimpia noiden kipujen kanssa. Närästyksen nyt olen onneksi saanut lääkkeillä kuriin, että se ei enää häiritse niin pahasti. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa alkaa sekin. Päivällä ei niinkään närästä. Tosi harvoin oikeastaan. Että semmosia tällä hetkellä. Onneksi näidenkin kans kuitenkin pystyy elämään, eikä nämä sillä tavoin estä mitään tekemisiä tms. Muistaa vaan pysyä positiivisena kaiken suhteen niin sitä jaksaa paremmin. Vaikka toisinaan on positiivisuus kaukana siitä kun olo on niinkuin raahaisit kymmenen kilon kiveä jalkovälissä. :D
No, mutta ei tässä enää ole kun vajaa 4kk h-hetkeen niin ei tarvitse kivuista valitella. Hurjan nopeasti kyllä aika menee. Vasta oli Juhannus ja kohta Joulu. Sen jälkeen sitä sitten saakin alkaa valmistautumaan koitokseen. Voi kamala. :D Mä kun välillä jään miettimään tuota synnytystä, niin jollain tapaa se pelottaa. Ei sillä tavalla, että se olisi totaalinen "Ei ei ei ei en pysty"-tilanne vaan siis pelottaa lähinnä se, että minkälainen siitä tulee ensimäiseen synnytykseen verrattuna. Onko se nopeempi, vähemmän kivuliaampi ja, että tuleeko kaikki menemään hyvin ja saadaan vauva terveenä maailmaan. Kaikki nuo mua jännittää ja pelottaa. Eniten oikeastaan ehkä se, että jos mä joudun kotoota lähtemään yks kaks yhtäkkiä synnyttään, että ehdinkö mä sitten ton matkan takia sairaalaan saada kivunlievitystä. :D Esikoisesta kun piti synnytys käynnistää kun meni reilusti yli lasketun ajan. Se oli sinänsä ihan helppo juttu. Mitä jos nyt joutuu lähtemään silleen salaman nopeasti yhtäkkiä? :D
Olen päättänyt että otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen jokaisessa synnytyksessä ja sitten jos mä en saakkaan niitä niin se on kaikista pahin pelko.
Ja tietysti se, että miten Jonne kestää kaiken sen katsoa vierestä kun mä huudan ja pusken pää punasena lasta maailmaan. :D
Toivotaan, että menee hienosti omalla painollaan eteenpäin ilman mitään komplikaatioita tms. :)
Niin ja me ollaan jo ostettu vauvalle vaunut, sitteri, turvakaukalo, vaatteita kirppikseltä yms. Ollaan myös saatu tosi paljon vaatteita meidän läheisiltä. Kiitos teille siitä <3
Eikä siinä vielä kaikki. Koko tämä raskaus on saanut minut mummoutumaan. :D Mä oon alkanut ihan hullun lailla kutomaan ja askartelemaan kaikkea. Nyt mulla on vielä vähän työn alla vauvalle toukkapussi vaunuihin ja eilen alotin tekemään sukista sellasia öttimöllisiä. Niiden pitäis olla lumiukkoja, mutta kun ne on mustista sukista tehty niin ennemminkin ne on möllisköjä. :D Eilen tosin kaappiin katsoessani kun ne sinne sievästi riviin asettelin, että ne näyttää barbababoilta :D
Ja jotta tämä nyt ei menis pelkästään synnytyksistä puhumiseen ja vauva-aiheisiin ym. niin on mulla vähän muutakin asiaa. :)
Aloitin nimittäin vastikään uuden jälleenmyyntityön. :) Toimin Hyvän Tuulen Puodin sisustuskutsujen esittelijänä. Mä oon vähän hullu kun mulla on ennestään jo tuo Oriflame ja Partylite ja nyt sitten kolmas juttu lähti pyörimään. Mutta sen verran uusi kun tuo sisustusjuttu vielä on täällä niin se on melkein räjähtänyt jo käsiin. :D Mulla on marraskuulle viidet sisustuskutsut ja yhdet Oriflamet. Eli haipakkaa pitää.
Partyliten suhteen nyt on vähän huonompi menekki, mutta jotain sieltäkin on saavutettu tälle kuuta, ettei aivan nollilla mennä.
Kyllä silti tuo sisustusjuttu on ylivoimasesti menestyvin juttu kun on niin uusi. 2014 on alkanut kotimyyntitoiminta tuossa ja verkkokauppakaan ei ole kyseisessä yrityksessä montaa vuotta kasassa ollut. Kivijalkamyymälöitäkään ei ole Suomessa kun kaksi kappaletta.
Että nyt kun tammikuussa jään sitten äitiyslomalle, niin siinä varmaan ehtii pidellä kutsujakin vielä muutamia ennen vauvan syntymää. Sittenpä se hellittääkin hetkeksi kun vauva syntyy ja uuden opettelu alkaa. Mutta olen mä silti vähän hullu. :D Tietysti nyt kun työttömänä olen ja pian lomalle jään niin se tienesti nuista hommista ei ole yhtään pahitteeksi taskun pohjalle. Päinvastoin oikeastaan. :)
Jonne on tällä hetkellä yhdellä pajalla työhommissa työkkärin kautta. Se oli agrimarketissa työkokeilussa useemman viikon, mutta sillä loppui siellä hommat ja nyt se sitten alotti pajahommat siksi aikaa, että löytää muuta työtä tai mahdollisen opiskelupaikan. Eli ihan hyvin menee silläkin. Minä olen nyt päivät kotona kissojen kanssa ja vietän aikaa esikon kanssa. Nyt kun nuo mun askartelu ja neulonta hommat on saanut alkunsa, niin hyvin mulla aika onneksi kuluu täällä. :D
Että semmosia kuulumisia tänne tällä hetkellä. Joulua mä kovasti jo odottelen, että jos nyt tämä mun tapa kirjoittaa blogia pitää yhtään paikkaansa niin varmaan silloin tulee viimestään uutta postausta. :D Saa nähä. Tässä nyt on niin paljon kaikkee muutakin kun marraskuu on tosiaan täynnä kutsuja ja pojan synttäritkin on sillon yms, että taitaa mennä Jouluun sitten seuraavat kuulumiset, jos ei sitten tule sopivaa aikaa kirjotella aiemmin, jos tulee jotain mielenkiintosta eteen. :)
Nyt mä hörppään mun kupista ton kylmän kahvin pois ja alan miettimään seuraavia hommia. Syödäkkin pitäis ja muru tulee puolen tunnin päästä kotia ja mää sitten ryövään auton ja lähen mummolaan! :)
Toivotan teille kaikille tasapuolisesti oikein mukavaa syksyä! :) Palataan viimeistään Jouluna. :D Muistakaahan olla kiltisti sitten. Tontut rupee jo ikkunoista kurkkimaan. ;) <--- miten mä sainkin ton kuulostamaan kauheelta.
- Milla -
