Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa

Heippa taasen rakkaat lukijat!


Tällä kertaa tämän postauksen aiheena on aihe, joka kiinnostaa monia ihmisiä. Nimittäin yliluonnolliset ilmiöt.









Monet saattaa ajatella jo tässä vaiheessa, että mitähään potaskaa se nyt alkaa selittämään, mutta voin sanoa, että omakohtainen kokemukseni parin päivän sisällä tapahtuneeseen outoon asiaan voi auttaa aika paljon uskomaan siihen, että maailmassa on asioita joita monet ei edes näe, kuule tai koe.

Siinä on myös syy siihen, että miksi asiaan ei uskota, koska nimenomaan niitä ei nähdä, kuulla tai koeta. Eli se, mitä tässä yritän nyt sanoa, että jokainen toki saa uskoa mihin uskoo, mutta sitten kun niitä itse kokee niin mielipide muuttuu ihan taatusti. Itsekkin pidin noita asioita jollain tapaa ihan hölynpölynä, mutta en pidä enää.

Nyt kerron teille asian, joka tapahtui minulle tässä parin päivän aikana. Ja tämä on niin totta kun voi vaan olla, koska mukanani oli muutama muu henkilö jotka olivat myöskin paikalla kun nämä asiat tapahtuivat ja Jonnekin koki jotain hämärää.

Noniin, eli pari päivää sitten istuttiin kaveriporukalla kylällä yhdessä puistossa, jossa yksi mun kavereista alkoi selittämään sitä, että hänen kämpillä kummittelee. Tämä mun kaveri on vasta muuttanut siihen asuntoon, jossa asuu ja on useempana kertana itse kokenut selittämättömiä asioita, joihin ei ole vielä saanut vastauksia.

Mm.. Hän on kuullut erilaisia ääniä hänen ullakolta, ullakon ovet ovat olleet aamulla auki vaikka on ennen nukkumaanmenoa laittanut ne lukkoon, kämpän ovi on ollut auki vaikka on laittut senkin lukkoon ja yhtenä iltana/yönä tämä mun kaveri oli mennyt alakertaan vessaan niin sillä välin sen kaikki kaapin ovet jääkapin ovi mukaanlukien, olivat ihan selällään auki ja siinä vaiheessa naapuri oli kysynyt, että "Mitä sä oot täällä hakenu kun kaikki kaapin ovet auki". Kaveri oli ollut ihan ihmeissään ja sanonut ettei hän oo siellä mitään hakenu ja oli itse nähnyt että kaikki kaapin ovet oli auki.

No puistoillan jälkeen kun mentiin Jonnen kanssa kotiin ja ruvettiin nukkumaan niin minä näin unta siitä, että sain aivoveritulpan ja mulle soitettiin ambulanssi mutta en koskaan päässy sairaalaan koska mut kaapattiin siinä unessa. Nämä hoitajat oli jotain valehoitajia ja ne kidnappas sairaita ihmisiä ja antoi niiden kuolla pois.

Sitten seuraava päivä unen näkemisen jälkeen:

Lähdin itse Jonnen kanssa paikan päälle tsekkaamaan sitä asuntoa. Mä vartavasten latasin puhelimeen ohjelmia jotka auttaa asiassa, mm EMF mittarin, EVP nauhurin ym.

Lähdettiin sinne kämpille ja heti asuntoon mennessä mulle tuli sellanen outo tunne, että täällä on jotain mitä me ei nähdä.

Aikamme siinä kerättiin evp-nauhotteita ja mä kuljin sen kämpän EMF mittarilla läpi ja muutamissa paikoissa selvästi näki miten se mittari värähteli. En sitten tiedä, onko noihin laitteisiin uskominen mutta kuitenkin pikku asia verrattuna siihen mitä muuta tapahtui.

Ensimäisen EVP-nauhotusta kuunnellessa kuului kaksi selvää koputusta kun pyydettiin antamaan jotain merkkiä jos siellä on joku. Sitten mentiin nauhoittamaan ullakolle josta ei saatu mitään ja mentiin takaisin olkkariin. Tässä vaiheessa jätettiin ullakon ovet auki ja ullakko oli pimeä. Nauhoituksen kuuntelun jälkeen palasin takaisin ullakon ovien eteen niin ullakon valo oli päällä. Kukaan meistä ei koskenut katkaisijaan ja se valo oli ihan taatusti vielä sammuksissa kun oltiin siinä ullakon ovella. Niin, yritettiin saada se valo syttymään myöhemmin uudelleen, mutta sitä ei enää tapahtunut.

Myöhemmin kun jätin nauhurin nauhoittamaan ullakolle ja me mentiin tupakalle ulos niin takaisin tullessamme huomasin, että mun puhelin oli liikkunut siitä kaapin päältä kaapin reunalle. Puhelin oli puoliksi reunan ulkopuolella ja puoliksi kaapin päällä. Kuunneltiin nauhoitus olohuoneessa, ja pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului ääni kun joku olisi vetänyt jotain lattiaa pitkin. Eli todennäköisesti sama hetki kun puhelimeni oli liikkunut sen kaapin/hyllyn reunalle. En voi tietää, mutta sellainen ääni sieltä kuului.

Sitten menin istumaan mun kaverin sängyn laidalle ja siinä vaiheessa mulle tapahtui asia, jota en ole kokenut ikä kuuna päivänä.

Mä tunsin kuinka mun kroppaa alkoi kihelmöimään. Se tunne oli sellanen niinku ois ilmapalloa hivuttanut ihon yläpuolella. Siitä tulee sellaista sähkön tunnetta, jos ootte joskus kokeillu. Sellanen tunne mulle tuli ja sitten yhtäkkiä alkoi tuntumaan ihan mahottomasti paineen tunnetta päässä, jonka jälkeen minua alkoi huimaamaan ja jouduin ottamaan sängyn laidasta kiinni kun minusta tuntui että kaadun. Oli huono olo ja heikko olo samaan aikaan. Kun nousin sängyltä pois niin se tunne lakkasi ja Jonnekin tunsi kylmän kohdan siinä sängyn vierellä. Mulla alkoi tuon tapahtuman jälkeen särkemään päätä ihan älyttömästi, mutta kun pääsin talosta ulos niin se lakkasi.

Tämä kyseinen tilanne on jättänyt niin paljon kysymyksiä. Koska tämä kyseinen talo, jossa kaverini asuu, on siihen menehtynyt nainen ja tänään sain kuulla että tämä nainen on menehtynyt kaatuessaan aivoverivuotoon. :OO Ja niinkuin tuossa aikasemmin kirjotin niin näin päivää ennen, ennenkuin menin edes sinne asunnolle, unen että minä sain aivoveritulpan.

Niin että mitä ihmettä??

Ja toinen asia, että ilmeisesti tämä nainen, joka menehtyi niin menehtyi nukkuessaan sänkyyn ja mikä oudointa, niin tuo mulle tapahtunut asia tapahtui sängyn laidalla istuessa ja EMF mittarit oli aika korkealla kun istuin siinä sängyllä.

En tiiä pidättekö te mua ihan pöpinä, mutta kysymys kuuluu että: Yrittääkö mulle viestiä joku omaa kuolinsyytänsä? Jos siellä on jotain selittämätöntä, niin mitä se hakee siellä asunnossa kun aukoo kaapin ovia ym??

 Minä olin ainoa joka tunsi voimakkaasti sen läsnäolon ja tiedän sisimmässäni, että tämä nainen ei menehtynyt sillä tavalla, että sillä olis ollu hyvä olla koska itsekkin koin pahaa oloa kun istuin siellä sängyn laidalla.

Muut jotka olivat mun mukana, kuuli koputukset, näkivät kun valo oli syttynyt itsestään, mutta minä olin ainoa joka reagoi nuin voimakkaasti. Miksi juuri minä??

Ja tämä juttu tapahtui eilen illalla ja tänään vasta kun aloin juttelemaan muutaman kaverin kanssa, rupesi loksahtelemaan palikat kohilleen ja tajusin, että tuo ei voi olla sattumaa että oon nähny unen päivää ennen kuin menin sinne ja muutenkin kun nuita asioita miettii ja vertaa siihen, että mitä siellä aikoinaan on tapahtunut niin minusta tuntuu, että joku haluaa kertoa jotain.

Mulla on itsellä aavistus siitä, että kuka se voi olla, mutta en sitä tässä paljasta ihan vain suojellakseni asianomaisten henkilöiden yksityisyyttä. <3

Että tällaista tällä kertaa.

Aion selvitellä asiaa vielä, koska minua kiehtoo tuo juttu ja osittain mua vaivaakin. Mutta tosiaan niinkuin alussa mainitsinkin, niin jos ei usko tommosiin niin uskoo sitten kun niitä kokee. Kaikki ei niitä koe välttämättä koskaan, mutta ne jotka kokee niin kannattaa suhtautua asiaan hyvillä mielin. Mun mielestä monet ei pääse tämmösiä tilanteita kokemaan ja ne on niitä juttuja joita voi mielellään kertoa omalle jälkikasvulle joskus. :)

Nyt mun pitää lopetella kun ollaan lähössä murun kanssa syömään Sandy Kelttiin. Meille tuli tänään 6kk täyteen. :) <3

Mukavaa vappua kaikille tasapuolisesti! :)


- Milla -

Tauko teki terää

Heipparallaa!


Niinkuin varmaan ootte huomannu, niin mulla on tässä ollu melko pitkä tauko tämän blogin kirjottamisen kanssa vaikka lupasin edellisessä postauksessa, että pidän säännöllisesti lukijoita ajantasalla kuulumisistani.

ANTEEEKSIIIII!!! Mä oon ihan hemmetin huono pitämään tuota lupausta ja mua itteenikin ärsyttää. Oli pakko pitää tauko, koska mulla ei kertakaikkiaan ole ollut minkäänlaista motivaatiota taikka innostusta kirjoittaa tätä. Mulla on kyllä ollu mahollisuuksia monenakin päivänä/iltana, mutta en vaan oo viittiny alottaa. Nyt päätin, että päivittelen taas kuulumisiani.

Mulla olis pitkältä ajalta paljon kerrottavaa, koska edellinen postaus on siltä päivältä kun kävin sitä Hedbergiä kattomassa, eli tosi kauan sitten. :D Muistaiskin vaan, että mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunu.

No ainaki me päästiin käymään sirkuksessa tämän kuun alkupuolella. Mukana oli tietysti Jesse, Jonne, Ansku ja Anskun pikkuveli Lauri-Pekka. Sirkus oli odotuksiin nähden yllättävän hyvä vaikka olikin hyvin pitkälti aika ykstoikkosia esityksiä. Aikalailla samaa juttua oli, mutta sisälsi silti näyttävän shown kaikinpuolin. Se kesti parituntia sisältäen 15 min väliajan, jonka aikana tarjoiltiin kahvia yms. ja lapset saivat käydä pomppulinnassa tai poniratsastamassa pientä maksua vastaan.

Minusta toki oli hieman outoa että peritään 1€ siitä, että lapsi saa pomppia 5 minuuttia pomppulinnassa. No, se nyt on pieni raha ja ei siellä sitä aikaa niin tarkasti kellosta vahdittu, mutta kuitenkin olisi nyt voinut olla ilmainen ajanviihdyke lapsille kun miettii, että 4-vuotiaan lippu aitiopaikalle koko sirkukseen maksoi jo sen 17,50€  ja teltta oli mun mielestä aika täynnä kun oltiin esityksiä katsomassa.

Väliajalla sitten ostettiin Jesselle sellainen hieno taikasauva, jossa vilkkui valot joka kerta eri tavalla kun painoi napista. Se oli pimeässä teltassa tosi upea. :)

Harmi vain kun automatkalla sirkuksen jälkeen poika ajatuksissaan työnsi sen taikasauvan vänkärin penkin pääosan ja selkänojan väliin, jonka takia se vilkkuva tähti katkesi. Onneksi kuitenkin ne johdot säilyi ehjänä niin oli helppo sitten liimata se paikoilleen.

Raukka se lapsi oli kyllä kun tajusi, että meni se taikasauva rikki, niin alahuuli kyllä meni melko rullalle kun voi vaan mennä ja kyynel vierähti poskelle. Mä sitten jouduin pomppaamaan takapenkille lohduttamaan toista ja sanomaan, että etsitään semmosta super liimaa niin saadaan se korjattua. Johan sitten rupesi taas mieli piristymään. :)

Jesse oli kyllä tosi reippaasti koko sen ajan sirkuksessa. Toinen pääsi elämänsä ensimäistä kertaa näkemään ja kokemaan tuollaista, niin oli todella innoissaan ja mielissään tapahtumasta.




Sitten me Jonnen kanssa tossa pari viikkoa sitten käytiin viettämässä viikonloppua Kuopiossa mun isoveljen ja hänen tyttöystävän luona.
Voi jehna mikä reissu!! :D Miltä kuulostaa kun sanon, että tultiin vatsalihakset ja jalat kipeenä pois sieltä? :D Niimpä niin.

Me perjantaina lähettiin junalla sinne ja oltiin joskus abouttiarallaa viiden korvilla Kuopiossa. Otettiin se perjantaipäivä ihan lunkisti siinä ja mun isoveli sanoi ennen kun lähettiin, että pitää ottaa lenkkikamppeet mukaan.

Lauantaiaamu alkoi sitten juoksulenkillä ja olin ihan mielissäni aluksi kun OLETIN, että me mennään juoksemaan maastoon. No oletukseksi jäi kun ajettiin ensinnäkin autolla ekana sinne missä alotettiin tämä meidän "juoksulenkki" ja perille päästyä ihmettelin, että miksi helkkarissa me ollaan Puijon tornin juurella. Ohitse juoksi joku random tyyppi ja mietin, että jaa me varmaan lähtään samalla tavalla sen perään hölkkäileen niin ei se ihan niin mennykkään.

Vuorossa oli PORRASTREENIÄ Puijon tornin juurella alhaalta ylö, ylhäältä alas ja sama toisen kerran. Ei jumalauta!! :D Pääsinkö muutaman juoksuaskeleen eteenpäin niin rupes sattumaan ihan törkeesti taipeeseen niinku joku olis puukolla iskeny sinne ja akillesjänteitä vihlo ihan älyttömästi. Joo huono kunto, tiedän.

Ei se auttanu kun sinnillä etes reippaasti kävellen ne ylös ja alas, välillä juoksuaskelia ottaen mikäli jalka anto myöten. Kuolema oli tulla. Oksetti ja yskitti ja mitä vielä. Isoveli huutaa vieressä että "jaksaa jaksaa" :D Ois tehny mieli tirpasta sitä ohtaan. :D Helppoa se on sanoa semmosen, joka on urheillu pienestä saakka ja tehny jos jonkinmoista liikuntaan liittyvää. :D Lähtä sitten kylmiltään juoksemaan Puijon tornin portaita ylös ja alas niin TERRRRVE!! :D



Kuva kopioitu netistä, mutta tollaset portaat eikä siinä vielä edes kaikki. :D Mutta osviittaa vähän siitä kuitenki.

No porrastreenin jälkeen me sitten alas päästyä Jonnen kans hölkättiin vielä autolle kun ei ollut hirmu pitkä matka. Sitten jalat maitohapoilla autoon istumaan. HAAALLELUUJA! Oli ihan törkeen hieno tunne istua! Tuntu jaloissa niinku ei ois vuoteen päässy istumaan ollenkaan.

Siinä sitte ajettiin isoveljen kämpille, katottiin niitten reissukuvia ulkomaan matkailusta ja valmistauduttiin kaupungille lähtöön.

Käytiin sitten semmosessa kivan kokosessa ostoskeskuksessa (Matkus) vähän shoppailemassa ja tuollon lauantaipäivänä ei kyllä meikäläisen haaviin kaupasta kauheesti mitään tarttunu. Yhden paidan taisin vaan ostaa. Siellä vierähti pari tuntia ja bongattiin Mikko Leppilampi samalla reissulla. Ihkua! ;)

Sieltä sitte suunnattiin ruokakauppaan ja ostettiin illan rientoihin vähän sihijuomaa. Pitihän sitä lähtä sitten illalla tsekkaamaan Kuopion yöelämä kun harvoin isoveikan kanssa pääsee viihteelle. Oli kyllä ihan huisin hauska ilta ja muutama isoveljen kaveri mukaan niin ei voinut välttyä nauramiselta. :D Ihan loistava meininki, läppä lensi ja voi kun meillä oli niiiin muuukaavaaaa!! :)

Käytiin ensteks yhessä  pystybaarissa ja sitte toinen oli joku kasari luukku, ihan jees mesta mutta silti aika tylsä. :D  Ja sieltä sitte suunnattiin Tähti-nimiseen yökerhoon jossa jorattiin niin hiki hatussa ettei mitään järkeä. Isovelikin saatiin lopulta tanssilattialle vaikka ei meinannu aluksi millään tulla sinne. Aikamoiset muuvit! :D Hauskaa oli kyllä mutta lähettiin sitten kuitenki reippaasti ennen pilkkua pois.

Väsy siis yllätti ja ei muutakuin hodarien kautta isoveljen tykö koisimaan. Aamulla oli vähän tukka kipiä vaikkei nyt kovin paljon maisteltukkaan. Mulla tahtoo muutenki niin helposti tulla pää kipiäksi jos menee juomaan yhenkään vääränlaisen drinkin tai jonkun shotin. No, mutta se ei menoa haitannu. Onneksi sai sitten nukkua junassa pöhnää poies kun sunnuntaina sitten lähettiin takasi kotia päin.

Sunnuntaina tosin sitten vielä piipahdettiin Matkuksessa shoppailemassa ja sieltä löyty sitten jo vähän paremmin shopattavaa. Löysin Jessellekkin vaatteita Lindexiltä. Sillon törmättiin sitten tähän Kristiina Komulaiseen, joka aikoinaan juonsi Nrj- radiossa. Liekköhän juontaa enää?? En tiedä..

Sitten Matkuksen jälkeen meillä oli tarkoitus mennä syömään yhteen Meksikolaiseen ravintolaan, mutta siellä oli niin pirun pitkä odotusaika ruoalle, että meidän aika ois loppunu kun juna läksi. Sitten tyydyttiin Hesburgeriin ja sielläkin kerettiin syödä vaan ranskalaiset kun piti lähteä ajelemaan juna-asemalle. No, olipa ainaki evästä junaan. :))

Kaikinpuolin siis loistava viikonloppu Kuopiossa lukuunottamatta sitä inhottavaa porrastreeniä. :D Olen siitä ikuisesti vihainen veljelleni. Miksi se ei sanonu sitä mulle etukäteen? No siksi ku en ois muuten lähteny sinne. Hmmm.. Se tuntee mut liian hyvin. :D

Niin ja käytiinhän me toki muuten viikkoa ennen tuota Kuopion reissua Jonnen kanssa mun kotikulmilla Kuhmossa. Tai no alunperin ei ollu tarkotus lähteä sinne, vaan Kajaaniin kun minun mummu on ollut siellä sairaalassa. Iskä siis mulle ilmoitti tästä ja lähettiin sitten mummua kattomaan Kajaaniin kun se tilanne kuulosti vähän siltä, että onko mummulla kauan elinaikaa.

Alunperin meidän piti käydä vaan päivän reissu siellä, mutta olis tullu niin paljon ajamista, että päätettiin sitten ajaa vielä Kajaanista Kuhmoon ja seuraavana päivänä takaisin kotiin niin ehdin mummua käydä katsomassa vielä seuraavanakin päivänä. 

Ensimäisenä päivänä kun käytiin niin ei oikein tullut vierailusta mitään kun oli niin väsynyt, mutta seuraavana päivänä oli kyllä niin tuttu oma mummu kun olla ja vaan voi. 

Mikäpä sillä kun oli saanu nukuttua ja syötyäkin niin mielikin oli parempi ja sen huomasi. Tänäänkin kun soitin mummulle niin se oli jo aiemmin siirretty Sotkamoon Kajaanista, mutta nyt taas on Kajaanissa tutkimusten takia. Kuulosti tosi hyvinvoivalta ja pirtsakalta omalta ihteltään. Mun mummu on paras ikinä <3 Selviytyjä! :)

Tosiaan Kuhmossa me sitten oltiin yötä ja pitihän sitä Jonnelle näyttää kun ei ollu ikinä ennen siellä ollut. No ei siinä kyllä kauheesti nähtävää ole, mutta kaupasta piti kyllä hakea rönttösiä ja karjalanpiirakoita. Oonkin niistä rönttösistä tainnu kirjotella aikasemmin täällä blogissa, joten ei niistä sen kummemmin enempää. Jonne oli vaan aluksi ihmeissään, että miten sitä tommosen puolukka-peruna survoksen päälle voi voita laittaa. Nii.. Sitä PITÄÄ laittaa ja PALJON! Ihme kyllä tykkäsi kovasti vaikka ensin luulin, että saapa nähä, että tykkääkö vaiko ei. Karjalanpiirakoitten takia meinasi nielasta oman kielensäkin. :DD

Täytyy sanoa kyllä itsekin, että monen vuoden tauon jälkeen Hyvärisen Leipomon rönttöset ja karjalanpiirakat vei muuten oikeesti kielenki melkein mennessään. Maistu niiiiin hyvälle!!! :)) 

Voi kumpa täällä Kalajoellaki olis niitä mutta ei oo. Ruisleipää kerran löysin tuolta K-supermarketista, mutta se oli Porokylän ruisleipää. No samaa ne Kuhmossakin myypi niin olin kerran hyppiä riemusta kun löysin sitä täältä. Oli ihan pakko ostaa ja mikrossa lämmittää muutama slaissi sitä, voita ja juustoa päälle niin voi NAM! :D

Kävästiin me sitten paikallisessa pubissa missä sai karaookkea veisata. Itse kävin yhen biisin verran luikauttamassa ja seki meni niin perseelleen kun voi vaan mennä. Onneksi siellä ei kukaan minua enää tunnistanu ja Jonneakaan kukaan ei oo ikinä nähny niin pysty ihan huoletta laulaa vähän huonomminkin. :D 

Yhen vanhan koulukaverin minä näin hotellilla, jonka peräti tunnistin niin sen kanssa siinä jonkun aikaa raatasin menemään, mutta muuten ei kyllä oikeen muita vanhoja kavereita näkyny. Tai en ainakaan tunnistanu. :D

Eipä siellä kauheesti meno ollu muuttunu. Kasvot muuttunu kyllä, mutta meno pysyny samana. Ei siitä siis sen erikoisempia. :D

Ens kuun puolessa välissä ois tarkotus lähteä Jonnen kans laivalle Tallinnaan. Liput on kyllä jo varattuna jne, mutta saa nähä peruuntuuko se risteily. No toisaalta, minuapa tuo ei haittaa vaikka peruuntuuki. On sitä tärkeempääkin kuin reissaaminen. :) <3

Treenaamisen kanssa menee kohtalaisesti. Oon nyt ihan koukuttunu frisbeegolffiin ja sulkpalloon. :D Niitä on tässä useempana päivänä tullu pelailtua.

Aron puistossa tulikin eilen tehtyä uus oma henk. kohtainen ennätys +13 kaikenkaikkiaan kierrettynä kaikki yhdeksän väylää. 

Särkilläkin toissapäivänä käytiin kiertämässä semmonen 18 väylänen rata ja siellä ruhtinaalliset +35 pisteet. :D Siitä on hyvä parantaa.

Salilla oon kans käyny joo, mutta ne laitteet on siellä semmosia, että mä en niillä oikeen pysty tekemään mitään. Kaikki on jotain painonnostopenkkejä niin hyvä jos mulla etes pelkkä tanko nousee penkistä niin jeejee. No, onneksi siellä voi soveltaa ja tehä jotain muuta. Vaikkapa hyppiä hyppynarulla, tehä vatsoja, pelata sulkkista liikuntasalissa jne... 

Ruokavalio minut tuntien on vähän päässy lipsumaan, joka ei sinänsä varmaankaan yllätä ollenkaan. Lisäaineet on ollu käytössä, mutta niitäkin oon unohdellu syödä. Liikunta on kyllä lisääntyny ihan törkeen paljon mutta kaikki muu sitten unohtuu. Perkele ku rupes maistumaan puulta se ainainen maitorahkan syöminen ilman sokeria yms niin yäh! Sain mä sillä painon laskemaan, mutta sitten kun taas vähän rupesi lipsumaan tuo syöminen niin nousi lukemat samaan mistä alotin, vähän ylemmäski. :S

Että sellaset kuulumiset tälleen suht. lyhkäsesti tiivistettynä. :D

Mä kävinki tänään kiertämässä kahdesti Aron puiston 9 väyläsen radan, kutsu kävi ja nyt uusiksi. Eli liikuntaa tiedossa. Wippii!! Ens kerralla sitten taas uudet kujeet ja aiheet. Siihen saakka näkemiin! :))