Kaupantäti, vai mikä se oli?

Moikka moiiiii taas pitkästä aikaa ja mukavaa maanantaita harmaasta säästä huolimatta! :)



Hitsi mää oon nyt niin innoissani kun pääsee taas kirjottamaan tätä blogia. Ja mulla alkoi töissä nyt ensimäinen iltavuoroviikko, jotenka nyt ei voi sanoa ettenkö ehtis kirjoitella. Mahtavaa mahtavaa mahtavaa!! :D

Juu elikkä mä oon tosiaan aiemmissa postauksissa kirjotellut siitä, että mä pääsin kouluun ja opiskelen sitä Myynnin ammattitutkintoa. Mulla on nyt opiskelut sillä mallilla että suoritan parasta aikaa ensimäistä työssäoppimisjaksoa täällä Kalajoen K-Supermarketissa.

Mulla alkoi työharjoittelu kolme viikkoa sitten ja kestää vielä tämän viikon ja ens viikon. Sitte mä lähenkin taas vähäksi aikaa pakertamaan koulun penkille ja tammikuussa teen comebackin kaupan tädiksi kun suoritan sitten toisen top-jakson näyttöjen kera. :) Tämmöstä!!

Mä oon kyllä tykänny ihan älyttömän paljon tuosta pt-kaupan työstä. (päivittäistavara, mikäli joku ei hoksannu) :D. Mutta on mulla kyllä silmätkin auennu entisestään kyseistä alaa kohtaan. Jo ennen kuin edes lähdin työharjoitteluun niin meitä koulussa valaistiin paljon asioilla joita ei oikeasti tule normaalisti ajateltua juuri koskaan. Mutta nyt kun on päässy ite näkemään, kokemaan ja tekemään sitä, mitä on olla kaupassa töissä niin huhhuh!! Ei se ookkaan ihan sitä että sä istut sen 6-7 tuntia päivässä kassan takana nättinä hymyilemässä asiakkaille. Ei todellakaan :D

Mä oon itekki niin monta kertaa meinannu perseelleni lentää siitä syystä, kun näkee sen todellisuuden, että kuinka laaja alue on myyjän työ. Huhui!

Mä en hirveen yksityiskohtaisesti pysty asioita kirjoittamaan, koska mä oon allekirjoittanut vaitiolovelvollisuuden, joka pätee nyt ja aina. En siis voi oikeastaan muuta kertoa kun sen, että mitä kaikkea mä olen päällisinpuolin tehnyt ja mistä mun työpäivät on tähän asti koostuneet.

Ensimäisellä viikolla mä työskentelin leipäpuolella/paistopisteellä. Työpäivät siellä olivat hyvin rutiininomaisia ja jokainen aamu alkoi samalla tavalla eli tarkistettiin päiväykset tuotteista, vanhat pois ja sitten kuorman purkuun. Ja tässä kyseisessä kaupassa on myös tosiaan se paistopiste jossa paistetaan tuoreet riisipiirakat, leivät, ym suolaiset ja makeat tarjolle. Opettelin sitäkin jonkun verran.

Toisella viikolla pääsin sitten tutustumaan kassatyöskentelyyn. Ihan hiton pelottavaa aluksi ja jännittävää. Mulla tärisi kädet ja jalat kun aloin kokeilemaan sitä. Mua opastettiin koko ajan ja "vahdittiin" kun tein ja se alkoikin ihan hyvin siihen saakka kunnes aloin painelemaan vääriä nappuloita jne. Oivoi.. Kyllä mua sitten hävetti. Kun ei koskaan voi tietää, että mitä se asiakas ajattelee sinä hetkenä kun mä painelen mitä sattuu, mitään ei tapahdu eikä mikään etene :D

Mä puoltoista viikkoa kutakuinkin työskentelin kassalla ja kyllä se nyt alkaa sujumaan paremmin ilman sen suurempia ongelmia. Jes! Mä oon ylpeä itsestäni ja siitä kuinka nopeesti oikeasti voi halutessaan oppia uusia asioita kun on avoin kaikelle. Tosi kivaa! :)

Ja tänään maanantaina mulla alkaakin sitten tokavika viikko ja iltavuorolla. Eli pääsen näkemään nyt ensimäistä kertaa, että minkälaisia ovat illat pt-kaupan puolella. Veikkaan että näin maanantaina aika hiljaista mut kattotaan miten käy. :)

Oli jotenki ihan pirun outoa nukkua tänään pitkään kun tottunu heräämään viikolla siinä 06.30 viimestään. Tänään saikin siihen aikaan kääntää kylkeä. Ja miten kävi? No heräsin tietty ennen herätyskelloa. Mä tykkään ihan sikana tämmösistä päivistä ku saa rauhassa herätä, juoda kahvit, käydä suihkussa jne. Aamuvuoroihin kun oon menny töihin niin tuntuu ettei sillon aamulla ehi mitään tehdä. Suihkussaki pitää käydä jo edellisiltana että saa aamulla herätä rauhassa ilman että on kiire. :D

Mut semmosta se työelämä on! Ei aina saa nukkua niin pitkään ku haluaa/jaksaa. Mun eka työviikko leipäpuolella alkoi mm. silleen kevyesti 05.00 herätyksillä, että ei se pt-kaupan työ paljon armoa anna jos sinne halajaa duuniin. Riippuu toki siitä, että millä osastolla sä työskentelet mut kuitenki. :D

Ja kyllähän se tommosina aikasina aamuina mietityttää, että hitto pitääkö mun oikeesti nousta ennen sian pierua tekemään duunia, josta mä en palkkaa saa. Onneksi nuo tuommoset ajatukset hävisi kutakuinkin ekan viikon jälkeen ku rupes oppimaan kaikkea uutta jne. Sitä jotenkin niin avoimin mielin ottaa uutta asiaa vastaan, että sopeutuu myös siihen ajatukseen, että tää nyt on mun koulujuttu ja mä en tästä ikävä kyllä palkkaa saa, mutta en mä muuten opi jos en tätä nyt ota vastaan avoimin sylin.

Mutta kaikesta huolimatta mä oon tykänny kyllä ihan älyttömästi olla tuolla töissä. Jalkojen päällä kutakuinkin 6-7h päivässä, ja sen kyllä päivien lopuksi aina tunteekin, mutta on se vain mun juttu! Ihan selkeesti mun ala. :)

On sitä tässä 22 vuotta haahuiltu ja mietitty, että mikä musta tulee isona. Niin musta tulee kaupantäti! Siis en meinaa sitä että mä perustaisin itte oman puljun ja rupeisin kauppiaaksi. Eieieiei missään nimessä. Vaan ihan työntekijänä kaupassa. Se on se, mitä mä haluun tehdä! :)

Semmosia kuulumisia siis tältä osin. :)

Mun pitää mennä nyt kuivaamaan hiukset ja jos söis jotain hiukopalaakin ennen töihin menoa. Pitää yks kynttilälähetyskin toimittaa kaverille ennenkun meen paiskimaan töitä, joten palaamme ensi kerralla uusin aihein. :)






- Milla -

Opiskelua ja askartelua

Kaikki on mahdollista, jopa koulussakin! :D

Tänään meillä koulussa käytiin läpi markkinoinnin perusteita pari ensimäistä tuntia ja tulikin kirjotettua 7 kpl A4 papereita täyteen muistiinpanoja.
Loppupäivä me sitten askarreltiin!! Nii-in! Askarreltiin! :D

Meille nimittäin annettiin eilen koulussa tehtäväksi tuoda aikakausilehtiä laidasta laitaan, että päästään tekemään tätä perinteistä leikkaa-liimaa askartelua. No niinhän mä eilen illalla illan kähmässä kaivelin tuohivakkaa, jossa me säilytetään takkaan meneviä poltettavia mainoksia, lehtiä jne. Sieltä lähti mukaan Hobby Hallin kuvastoa, Jotexin kuvastoa, K-raudan kuvastoa, K-Kaupan mainoksia jnejne.

Ja miten se liittyi meidän opiskeluun? Sitä minä mietin itsekin kunnes opettajamme valaisi tänään hieman tehtävän tarkoitusta.

Olemme tosiaan käyneet läpi parin viime päivän ajan markkinoinnin perusteita ja siihen liittyen kuluttajia eli toisinsanoen kauppojen asiakkaita ja tuotteiden ostajia.
Tämän askartelun myötä meidät jaoteltiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin erilaiset kuluttajat, mitä kukanenkin ostaa jne.

Meidän ryhmä sai aiheen: Tarkkailijat ja sitäpä me sitten alettiin työstämään. Haettiin siis opettajan antaman lapun mukaan tarkkailijoille sopivia kuvia, sloganeita, tekstejä jnejne ja liimattiin ne kartonkiin. :D Ihan huikeeta!! Pieni sisäinen lapsi heräsi henkiin ja pääsin toteuttamaan luovaa puoltani. Olo oli niinkuin ois päiväkodissa ollu! :D

Loppupäivä me sitten askarreltiin näitä meidän ryhmätöitä ja me saatiinkin 5 minuuttia ennen koulun loppua valmiiksi meidän työ. Kuvamateriaalia mulla ei siitä nyt oo, mutta jääköön se nyt sitten laittamatta. :D

Koulun jälkeen piti käydä sitten Gigantissa kun Jonnella hajosi puhelin käyttö kelvottomaksi.
Niih... Me tosiaan vasta siihen ostettiin uusi akku kun luultiin, että edellinen meni sököksi kun ei ruvennu puhelin lataamaan. No uus akku hommattiin sitten ja vähän aikaa pelitti kunnes alko sama juttu ettei lataa.

No Jonne sitten huomasi, että laturin reiässä törröttää jotaki säikeitä eli näytti niinku ois menny poikki jotaki tms. No onko kumma ettei puhelin lataa. Turhaan tuli sitten ostettua uus akku siihen. Nyt lähti puhelin takuuseen ja Jonne joutuu vaihtamaan uuden liittymän ja saa samanlaisen puhelimen tilalle. Eihän me ostettukaan se kun keväällä. 7kk ehti olla ja PAM!
Ihme kötöstyksiä nuo samsunnit. Onneksi oma kuiteski toimii vielä moiteettomasti vaikka damagea on asfaltin, betonin ym kanssa ottanutkin. *koputtaa puuta*

Nyt pitäis alkaa sunnuntain Partyliten suuresittelyyn pakkaamaan arpajaisvoittoja sellofaaniin. Siinäpä sitä riittääki tekemistä tälle iltaa. :)

Niin ja jostaki kumman syystä mulla alko tehä ihan hirveesti mieli PIPARKAKKUTAIKINAA!!! :DDDD

Älä etes kysy että miksi!! Ei, en ole raskaana mutta siitä huolimatta. Mulla voi olla villi veikkaus siihen, että mistä se johtuu. Se johtuu siitä kun mä sain elokuussa Partyliten konfferenssissa läksiäislahjakassissa noita uusia Jonathan Adlerin omena tuoksuja. Mulla on nyt tollasta viskissä uitettua ja maustettua omena - tuoksua (Big Apple by Night) tuoksulyhdyssä vessassa Scent Plus Meltseinä ja siitä tulee jotenki joulu mieleen ja piparitaikina. :D Se tuoksuu ihan samalle kaikenlisäksi kun se punainen Joulu omena limppari. :P NOMSKIS!

Mutta eipä tässä sen ihmeellisempiä oo kerinny tapahtua. Saapa nähä millanen päivä huominen on ja mitä se tuo tullessaan. :)

Ens kertaan siis!

- Milla-

Kesä kauas katoaa, syksy tekee tuloaan

Heipparallaa ystäväiset TODELLAKIN pitkästä aikaa.

Nyt se tuli, se kauan odotettu inspiraatio ja ennenkaikkea aikaa kirjoittaa. Jessus mikä kesä ja jessus mikä kiire!!

Mua niin harmittaa, että mä en oo pitäny tätä blogia yllä muutamaan kuukauteen ollenkaan. En vain oo jaksanu enkä oo kyllä kerennykkään.

Taisitte huomatakkin jo, että sivujen ulkoasukaan ei oo enää ihan niin kesäinen. No eipä sen nyt tarvii enää tähän aikaan vuodesta ollakkaan. Eli syksysempään teemaan nyt sitten blogin ulkoasua on vaihdeltu ja nyt olis sitten tarkotus lähteä taas kirjottelemaan pitkän tauon jälkeen kuulumisia ja kaikkea sitä, mitä tässä kesän mittaan on aikaan saatu ja mitä tässä syksyn aikana tapahtuu jne. Pitkä ilta edessä! :D

Eli tosiaankin hengissä mä oon vaikken oo nyt tänne kirjottanu yhtään mitään, enkä oo koko sivuille viittiny ees kahtoa.

Mä alotin työkkärin kautta kesäkuussa työkokeilun täällä Kalajoella eräällä antiikkikirpputorilla ja mun oli alunperin tarkotus olla siellä vaan heinäkuun loppuun saakka eli kuukausi kerrallaan. No työnantaja sitten päätti, että haluaisi jatkaa kuukaudella työsopimusta ja sitähän sitten jatkettiin.
No muutama viikko ennen ku mulla sitten olis virallisesti työt loppunu niin päätin hakea työvoimapoliittiseen koulutukseen Ylivieskaan, jossa opiskellaan Myynnin ammatitutkinto.

Työkokeilun ajalla nimittäin tajusin, että mähän en rupea odottamaan ens vuoteen, että pääsen opiskelemaan sisustusalaa täällä Kaljoella vaan haluan opiskella itelleni kaupallisen alan tutkinnon. No, minäpä reippaana tyttönä lähdin sitten selailemaan työkkärin sivuja ja löysin kuin löysinkin tämän Ylivieskassa järjestettävän koulutuksen Myynnin ammattitutkintoon ja hups heijjaa, sinne läks paperit.

Siitä sitten meni abouttiarallaa viikko eteenpäin niin minulle tuli kutsu haastatteluun ja siellä käväsin sitten eräs kaunis maanantai aamupäivä, jonka jälkeen minulle sanottiin, että ilmoitetaan sitten, että mikä on tuomio. Seuraavana päivänä haastattelusta mulle tuli viesti puhelimeen, että minut on valittu Myynnin Ammattitutkintoon Avartum Instituuttiin Ylivieskaan ja tättärää, nyt sitä sitte opiskellaan. Mun piti sitte työkokeiluki jättää kesken kun koulu alkoi ennenkuin mun työt olisi loppunu.

Nyt mä oon kolme viikkoa opiskellut ja mukavaa on ollut!

Toki edellisen postauksen päivämäärää kun katsoo niin tuohon väliin on mahtunut todella paljon muutakin kuin töitä ja kouluun pääsyä. Mm, Party-Lite konfferenssi Jyväskylässä (Joka muuten oli aivan huikea ja teen siitä joskus ihan oman postauksen sitten kun/jos jaksan ja ehdin), Cheekin stadionkeikka ja tehtiin myös viikonloppureissu mummulaan, josta edellisessä postauksessa olinkin hieman kirjotellutkin.

Ja eikö se niin oo, että aina kun on kivvaa niin sitte vähän päästä tulee huonojakin päiviä?
Niitä on riittäny tässä muutaman viikon ajan ihan tarpeeksi. Toivottavasti ei enää tulis mistään huonoja uutisia.

Niin ikävää kuin tämä onkin niin Jonnen isä sekä myös isosetä menehtyivät about muutama viikko sitten ja meillä oli nyt viime perjantaina hautajaiset, jossa saatettiin molemmat haudan lepoon. Täytyy sanoa, etten muistakkaan että milloinka olis viimeksi ollut henkisesti niin raskasta mitä nämä pari viimestä viikkoa on olleet.

Nyt alkaa suurimmat paineet, stressi, ahdistus yms haihtua, sillä on pakko yrittää keskittyä koulunkäyntiin ja tehtävien tekoon sekä parisuhteeseen ja perhe-elämään. Toukokuussa olis tarkotus valmistua, joten senkin takia saa aika sata lasissa paiskia koulutehtävien yms kanssa, että saa tavoitteen täytettyä sekä lupauksen pidettyä. ;)

Enkä todellakaan aio luovuttaa! Ihan senkään takia, koska en halua selekäsaunaa mun veljeltä mitä hän uhkaili, mikäli en käy koulua loppuun asti. Sehän nähhään! Sinnillä, sisulla ja apinanraivolla! Vai miten se oli? :D

Tämmöisiä kuulumisia tänne lyhykäisyydessään. Justiin tuossa äsken sain perjantain etätehtävät valmiiksi ja viime viikon viikkopalautteen. Nyt pitäiskin sitten alkaa suunnittelemaan tulevan sunnuntain Party-Liten suurkutsuja. Tai nekin on tarjoiluja vaille valmiiksi suunniteltu. Pitäis alkaa paketoimaan arpajaisvoittoja ja kattomaan kaikki viimesetki tavarat kasaan ja kirjallinen materiaali jajajajaja.. Hirrrrrveeen hirrrrveen paljon olis hommaa.

Ainiin!! Olin muuten kahdeksas tänä vuonna koko Suomen konsulttien joukossa sponsoroinnissa. Mukaan laskettiin myös myynti, joten ei huono! Niin jos joku ei vielä tiedä, että mitä sponsorointi tarkottaa niin olen siis saanut uusia konsultteja iloiseen joukkoomme. :P

Jokainen asiasta kiinnostunut on tervetullut aloittamaan. Minä autan kaikkia enemmän kuin mielelläni Party-Liten taipaleella. Kun innostuu niin onnistuu ja kun onnistuu niin innostuu!

Nyt mun on mentävä suunnittelemaan seuraavaa liikettä, että sais kaikki tärkiät asiat alta pois. Palaamme taas johonkin aiheeseen jossakin vaiheessa kun keksin, että mikä se voisi olla. :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille tasapuolisesti! :)

Hyviä uutisia! :)

Heippa vain kaikille lukijoille.


Mulla on ihan älyttömän kiva viikonloppu takana päin ja haluaisinkin kertoa siitä teille.

Olenkin kyllä jo päällisin puolin tiivistettynä kirjoittanut facebookkiin viikonlopun asioista ja eilisen päivän touhuista, mutta ne jotka ei mun kaverilistalla siellä oo niin näkevät kuulumiset täältä. :)

Mulla oli tosi kiva työviikko viime viikko ja ihmisiä kävi ihan mukavasti koko viikon ajan mun työpaikalla ja sainkin myytyä tuotteita melko reippaasti. Hyvä niin! :)

Noh, mikäs sen parempaa aloittaa viikonlopun vietto kun työnantaja kertoo minulle, että hän haluaisi mielellään jatkaa mun työsopimusta vielä elokuun loppuun asti eli kuukaudella. Ihan mahtavaa!! :) Mä oon kerenny miettiä jo pääni puhki, että mitähän mä sitte teen kun tuo mun sopimus päättyy heinäkuun viimenen päivä. No, ei tarvi miettiä enää, kun meikälikka on töissä. :))) Jes!!

Mulla on ollu henkisesti ihan pirun raskasta tässä viime aikoina kun oon saanu tapella työkkärin ja kelan kanssa nuista tukiasioista ja tässä oon saanu pelätä, että jäänkö mä kokonaan rahattomaksi, mutta ainakin nyt näyttää ihan todella hyvältä kun saa jatkaa töitä vielä ainakin kuukauden eteenpäin tämän ekan sopimuksen loppumisesta.

Sit mä hain myöskin työvoimatoimiston kautta kouluun Ylivieskaan syksyksi.

Mullahan oli tosiaan alunperin tarkoitus, että haen 2015 vuonna alkavaan aikuislinjan sisustuspuolelle tuohon Kalajoen ammattiopistoon, mutta en minä jaksanu alkaa odottamaan niin pitkään kun eihän sitä välttämättä edes pidetä, jos ei oo tarpeeksi osallistujia. Siksipä mä päätin hakea Ylivieskaan Avartum Instituuttiin 8kk kestävään Myynnin ammattitutkintoon ja sitten hain 8,5kk kestävään Vartija-koulutukseen Ylivieskaan.

Joojoo, minustako muka vartija! :D Mä mietin sitä itekki, muttaku mä haaveilin siitä jo peruskoulun loputtua ja mulla ei ollu mahdollisuutta mennä niin nyt päätin hakea. Ja aionkin hakea mahdollisimman moneen kouluun, jotka kiinnostais mua niin kattotaan pääseekö niistä mihinkään. :)

Ja töitä haen edelleen vaikka mä olenkin tällä hetkellä töissä. Tai työkokeilussa oikeestaan. Koko ajan säännöllisesti haeskelen töitä tästä lähialueilta ja samoin laittelen koulupapereita menemään jos tärppäis. :)

Nyt vain odotellaan tuloksia. :)

Mutta mitä tähän viikonloppuun tulee niin perjantai oli mulla vielä työpäivä ja se meni ihan normisti löhöillessä. Iltasella kävästiin kahtelemassa, että mitä tuolla kylillä näkkyy ja ei siellä muuta näkyny ku tämmönen:

Kyllä siinä piti pari kertaa hierasta silmiä kun liikenneympyrästä ajoin abc:tä kohti. "Mikä hel... tuo on??" No mammuttihan se oli. Eipä oo tuommosia kovin monesti eläissään tullu näillä huudeilla vastaan. Oli herra mammutti lähteny asuntomessuille. Kovin oli laiskan olonen kun ei hievahtanutkaan. ;) 

Lauantaina käväsin hakemassa pojan Kalajoelle ja sen kans lähettiin sitten käymään mun työpaikalla kun lupasin edellis viikolla, että käydään joku päivä kattomassa lampaita siellä ja paistellaan makkaraa. Niin me sitten hurautettiin Rahjaan ja sielläpä se aika vierähti rattosasti. :)

Ensimäisenähän sitä piti päästä polkurattorilla ajamaan ja hyvin näky työt onnistuvan kun kauha on täynnä käpyjä. Ja huomatkaa kuskin muikea ilme! On ihan elementissään nuori herra. :)

Sitten traktorihommien jälkeen lähettiin Punaiseen tupaan (kahvilaan) juomaan mehua ja syötiin vähän kakkua ennen makkaranpaistoa. Tuleehan se hiuko tommosten hommien jälkeen varmasti.

Sitten mehuhetken jälkeen laitettiin makkarat notskin ritsille paistumaan ja lähettiin katteleen lampaita. Ne olikin näköjään meidän ipanan lempparijuttu nuo lampaat. Kovasti niitä piti käydä vähän väliä kattelemassa ja silittelemässä vaikka aluksi vähän jänskätti ettei tohtinu koskea. Sitten kun pääsi silittämään niin olipa kyllä niin muikeeta poikaa. :)

Nuo mun työpaikan lampaat on kyllä hellyyttäviä otuksia kun ovat niin kilttejä. Toki arkoja ovat mutta kun tottuvat niin antavat kyllä silittää. Ainakin tuo musta lammas on sellanen hellyyden kipeä että sitä minäkin oon monet kerrat rapsutellu.

Sitten kun oltiin paisteltu makkarat ja hoidettu lampaita niin lähettiin ajelemaan pikkuhiljaa kylälle päin. Matkalla poikettiin hiihtomajalla Rompetorilla kattelemassa paikkoja ja sieltähän tehtiin löytöjäkin. Ehkä parhain löytö mikä ipanan mieleen oli niin oli nämä:

Ei siinä paljoa uuden uutukainen leikkimopo tai mansikat ja herneet kiinnostanu ku nämä kaks aivan yli ihanaa pomppulinnaa löytyi Rompetorilta, jossa sai muutamalla eurolla pomppia sydämensä kyllyydestä. :D Ja voi miten pieneltä tuo lapsi näyttää noin isossa pomppulinnassa. <3

Oli meillä lystikästä. Siellä aikamme kun kierreltiin ja katteltiin kun lapsi nautti hyppimisestä niin lähettiin käväsemään muurinpohjalätyillä ja sieltä lähettiin sitten kävelemään autolle päin.

Kello rupesi olemaan niin paljon, että piti lähteä ruoanlaittoon vaikka oishan tuolla viihtyny ties kuinka kauan. Kävästiin kaupan kautta ja lähettiin meille tekemään Jessen lemppariruokaa: makaroonilaatikkoa ja sitten sen valmistuessa hypittiin vielä itsemme ihan läkähdyksiin meidän trampoliinilla. Kyllä sitä meikäläiselläki oli lystiä ja miten se ottaakaan mahanpohjasta kun siellä hyppii! :D Ihan tunsin oloni lapseksi itsekkin!

Ruoan valmistuttua sitten syötiin ja meillä oli tarkotus käydä Jessen leikkikaverin luona kylässä, mutta ei sitten enää keretty sinne mennä kun oli jo sen verran paljon kello. Hetken aikaa sitten tuossa ulkona leikittiin vesipyssyillä ja kasteltiin toisiamme sen minkä kerettiin. Tämäkin mamma kuulkaas innostui niin leikkimään, että ei varmaan jääny naapuriltakaan kuulematta meidän hauskanpito. :D

Olihan meillä lystiä! :) <3 Harmi kun aika meni niin nopeesti, että piti lähtä viemään poika mummulaan. Olishan tuota voinu leekata vaikka kellon ympäri kun tuon lapsen kanssa on niin ihana olla. :)

Nyt sitten tänään on ollu tämmönen löhöily päivä. Kattellaan vähän kirpparille menevää tavaraa, siivoillaan ja pestään pyykkiä. Sitä saakin tälle iltaa mennä taas hyvissä ajoin nukkumaan kun on palattava arkeen ja lähettävä aamulla kymmeneksi töihin.

Ens viikonloppuna olis tarkotus lähteä taas pitkästä aikaa käymään kotikonnuilla Kuhmossa. Pitää lähteä mummua auttamaan keittiön kaappien siivouksissa ja mansikan poimimisessa mikäli siellä on mansikat kypsiä. Riippuu toki ihan säästä, että ehtivätkö ens viikonloppuun mennessä kypsyä kunnolla.

Mukava silti mennä synnyinseudulle käymään ja nyt kun mummukin on kotona niin pääsee senkin kanssa viettämään aikaa. :)

Tämmöiset kuulumiset tänne tältä osin.

Ens kerralla sitten taasen uusia juttuja.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


<3 Milla <3

Kesän kuulumisia

Heiiiiiippa kaikille tosiaankin pitkästä aikaa! :)


Ihan ensinnäkin haluan sanoa kaikille, että nyt on ollu niin hirvee hulapaloo kesä, että tämä blogi on jäänyt toistaiseksi unholaan, mutta nyt taas pääsin vauhtiin. Näitä postauksia tulee nyt todella harvoin, koska oon tän kesän töissä ja luultavasti vielä kesän jälkeenkin. Mutta en toki ole unohtanut ihan kokonaan

Näin Juhannuksen jälkeen onkin aikaa istahtaa taas kertomaan kuulumisia. :)

Mun kesään mahtuu hirveesti kaikkea, mistä ois tarkotus kirjotella. Vähän reissuista ja festareista ymsyms. Taas on edellisestä postauksesta niin kauhee aikaväli, että taidan tiivistettynä kertoa jotain mieleenpainuvimpia asioita. :)

Toukokuussa me käytiin Jonnen kanssa mun elämäni ensimäisellä laivaristeilyllä Tallinnassa. Oli ihan huisin kiva reissu. Mä oon niin ilonen, että tutustuttiin tossa keväällä yhteen Helsinkiläiseen poikaan, joka sitten toimi meille oppaana kun lähettiin reissun päälle. Junalla lähettiin Helsinkiin, jossa sitten saatiin opastus terminaaliin josta meidän paatti lähti. Tosin eihän tietenkään meidän tuurilla mikään reissu onnistu ilman kommelluksia. :D

Tämä meidän kaveri opasti meidät aluksi väärään terminaaliin, koska ei älytty lukea lapuista, että mistä se laiva lähtee. No, hirveellä kiireellä taksi Olympia-terminaalista Länsi-terminaaliin ja lähtöselvitykseen, mutta onneks meillä jäi kuiteski hyvin aikaa, että ehittiin sinne laivaan. :D

Vuorokauden reissu tehtiin Tallinnaan, mutta maihin ei noustu ollenkaan kun aikataulu oli vähän tympeä. Buffet-lounas oli justiin siihen aikaan kun ois voinu maihin nousta niin tottakai ruoka meni kaiken edelle kun se lippujen hintaan saatiin. :D Muaha.

Ne ruoat oli muuten ihan törkeen hyviä siellä buffassa. Tässä kuva mun annoksesta:

En oo ikinä ennen syöny tommosia katkarapuja ja ne oli tosi hyviä! Ku ois vaan osannu syyä oikein niitä, mutta se mitä irti sain niin hyvää oli. :D Buffassa oli myös hanaoluet/lonkerot ilmaseksi, mutta me oltiinki Jonnen kans kilttejä ja juotiin vain mehua! :D

Laivan meno oli kyllä ihan uskomaton. Täytyy sanoa, että suurin osa risteilijöistä hipo keski-iässä, mutta kyllä siellä sitä nuorisoakin yön aikana oli ihan kiitettävästi. Mutta ne vanhat ihmiset, jotka oli siellä ihan tuhannen kännissä ja konttas pitkin laivan käytäviä niin ei elämä! :D Mä ymmärtäisin jotenkuten nuorilla tommosen käytöksen, mutta että 50-vuotiaat rymyää siihen malliin, että niitä pitää taluttaa ku eivät ite pystyssä pysy. Hihihi! :D No, oli niillä tieten ainaki hauskaa.

Ja yhessä yökerhossa oli tuttu DJ! :) Se on ollu Kalajoella joskus vierailevana DJ:nä.

Mahtava reissu kaikinpuolin oli tuo risteily, eikä tullu ees paha olo vaikka ennen laivaan oloa pelkäsin, että tuunko merisairaaksi, mutta en onneks. Eikä ollu pahaa oloa mistään muustakaan. Onnistunut reissu ja tuliaisiakin tuotiin mun pojalle ja sitte kavereille. :)

Ja sitte muihin kuulumisiin.

Meillä oli tarkotus lähtä heinäkuun alussa summer up- festareille, mutta seki matka peruuntu ku junalippujen hinta olis ollu suunnilleen saman verran kun liput festareille niin laitettiin sitte ne festariliput myyntiin ja päätettiin, että jätetään tällä kertaa väliin. Kyllähän tuo vähän jäi kismittämään, kun olis ollu sen verran hyviä esiintyjiä, mutta aina ei voi voittaa. :)

Tilanteen kuitenkin korjasi Kalajoen Juhannus, johon mentiin eilen päivälipuilla kattomaan Cascadaa, Jannika B:tä, Haloo Helsinkiä ja Astetta. Oli siellä siis muitaki esiintyjiä, mutta nuo oli must to see, erityisesti Cascada, koska sitä olen fanittanut jo pikku likasta asti. :)

Oli ihan huikee meininki ja huomattavasti halvemmalla päästiin kattomaan hyviä esiintyjiä. En ois aiemmin osannu kuvitellakkaan, että pääsen joskus kattomaan Cascadaa ja nyt se on sitten nähty!! :)

Niin ja niinsanottu festarineitsyyskin meni eilen, koska en oo aiemmin ollu missään festareilla ja eilen sitten ensimäistä kertaa 22 vuoteen kävin. :)

Kokkolassaki olis heinäkuussa joku festivaali missä olis ysäriesiintyjiä niin saa nähä tuleeko siellä käytyä. :)

Niin ja sainhan mä tosiaan töitäkin! Mulle tuli postissa työkkäristä semmonen Askel -projekti kirje jossa Kalajokisia työttömiä työnhakijoita autetaan pääsemään työkokeiluun.
Mulle ehotettiin Rahjasta semmosta vuonna 2008 parhaaksi pihakirppikseksi palkittua Antiikkikirppistä, jossa on myyntityötä, tuotteiden esillepanoa, kahvilatoimintaa jnejne. Mulla alkoi 16. päivä siellä työt ja nyt alustavasti olen siellä heinäkuun loppuun asti. Halutessani voin olla samassa paikassa puoli vuotta ja todennäköisesti aion ollakin. Aivan ihana paikka ja työnantajat on todella mukavia ja ystävällisiä.

Siellä pääsee myös harjoittamaan omia kädentaitoja. Tein betonilaastista semmosen raparperilehden muotoisen koristeen oikeaa raparperin lehteä käyttäen. :) Se oli kivaa puuhaa ja saan sen itselleni kotiin kunhan se kuivuu kunnolla. Ajattelin laittaa sen kukkapenkkiin tai johonkin tuonne ulos. :)

Jännä miten voi monenlaisia juttuja hyödyntää johonkin toiseen. Monesta ns roskiinmenevästäkin tavarasta voi näperrellä jos jonkunlaista jos vain mielikuvitusta on. :))

Huomenna pitäiskin mennä kymmeneksi töihin ja ens viikko on todennäköisesti vilkas viikko kun Juhannus on ohi ja asuntomessut alkaa särkillä. Eli ei ainakaan ole tekemisen puutetta, jos vaan on käviöitä.

Viime viikko siellä oli aika hiljainen ja aamusta sai monta tuntia vaan rauhassa istuskella kun ei ollu asiakkaita. Toki siellä sitten on tuotteiden esillepanoa, hinnottelua jne hommaa jos ei myyntityötä tarvi tehä. Niin ja leipoakin siellä välillä pitää. Mun lempparihommaa!! :) <3

Ens viikolla alkaa vohveleiden paisto ja sinne vain kaikki kynnelle kykenevät käymään lasten kanssa ja jos ei lapsia ookkaan niin siitä huolimatta. Siellä voidaan laittaa nuotioon tulet ja jokainen voi halutessaan paistaa makkaraa pientä maksua vastaan, juoda kahvit, syödä lättyjä jne.

Siellä on lampaita, kissa ja koira joita voi käydä kattomassa ja ne lampaat on erityisesti ollu lasten suosikit.

Sieltä löytyy monenmoista myytävää tavaraa, ei pelkästään antiikkia. Kaikkea pikku tilpehööristä lähtien isompaan tavaraan.

Kannattaa siis tulla käymään. :)

Että semmosia kuulumisia mulle. Hengissä siis ollaan ja toivottavasti myös pysytään! :D

Oikeestaan muuta mullistavaa ei tähän hätään vielä oo tullu eteen. Tietty joka päivähän sitä aina jotain tapahtuu, mutta tuossa on päällimmäiset asiat. :)

Toivottavasti teillä kaikilla oli kiva Juhannus! Mulla ainakin oli ihan mieletön. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! <3 Ens kerralla taas uudet aiheet. 

- Milla-

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa

Heippa taasen rakkaat lukijat!


Tällä kertaa tämän postauksen aiheena on aihe, joka kiinnostaa monia ihmisiä. Nimittäin yliluonnolliset ilmiöt.









Monet saattaa ajatella jo tässä vaiheessa, että mitähään potaskaa se nyt alkaa selittämään, mutta voin sanoa, että omakohtainen kokemukseni parin päivän sisällä tapahtuneeseen outoon asiaan voi auttaa aika paljon uskomaan siihen, että maailmassa on asioita joita monet ei edes näe, kuule tai koe.

Siinä on myös syy siihen, että miksi asiaan ei uskota, koska nimenomaan niitä ei nähdä, kuulla tai koeta. Eli se, mitä tässä yritän nyt sanoa, että jokainen toki saa uskoa mihin uskoo, mutta sitten kun niitä itse kokee niin mielipide muuttuu ihan taatusti. Itsekkin pidin noita asioita jollain tapaa ihan hölynpölynä, mutta en pidä enää.

Nyt kerron teille asian, joka tapahtui minulle tässä parin päivän aikana. Ja tämä on niin totta kun voi vaan olla, koska mukanani oli muutama muu henkilö jotka olivat myöskin paikalla kun nämä asiat tapahtuivat ja Jonnekin koki jotain hämärää.

Noniin, eli pari päivää sitten istuttiin kaveriporukalla kylällä yhdessä puistossa, jossa yksi mun kavereista alkoi selittämään sitä, että hänen kämpillä kummittelee. Tämä mun kaveri on vasta muuttanut siihen asuntoon, jossa asuu ja on useempana kertana itse kokenut selittämättömiä asioita, joihin ei ole vielä saanut vastauksia.

Mm.. Hän on kuullut erilaisia ääniä hänen ullakolta, ullakon ovet ovat olleet aamulla auki vaikka on ennen nukkumaanmenoa laittanut ne lukkoon, kämpän ovi on ollut auki vaikka on laittut senkin lukkoon ja yhtenä iltana/yönä tämä mun kaveri oli mennyt alakertaan vessaan niin sillä välin sen kaikki kaapin ovet jääkapin ovi mukaanlukien, olivat ihan selällään auki ja siinä vaiheessa naapuri oli kysynyt, että "Mitä sä oot täällä hakenu kun kaikki kaapin ovet auki". Kaveri oli ollut ihan ihmeissään ja sanonut ettei hän oo siellä mitään hakenu ja oli itse nähnyt että kaikki kaapin ovet oli auki.

No puistoillan jälkeen kun mentiin Jonnen kanssa kotiin ja ruvettiin nukkumaan niin minä näin unta siitä, että sain aivoveritulpan ja mulle soitettiin ambulanssi mutta en koskaan päässy sairaalaan koska mut kaapattiin siinä unessa. Nämä hoitajat oli jotain valehoitajia ja ne kidnappas sairaita ihmisiä ja antoi niiden kuolla pois.

Sitten seuraava päivä unen näkemisen jälkeen:

Lähdin itse Jonnen kanssa paikan päälle tsekkaamaan sitä asuntoa. Mä vartavasten latasin puhelimeen ohjelmia jotka auttaa asiassa, mm EMF mittarin, EVP nauhurin ym.

Lähdettiin sinne kämpille ja heti asuntoon mennessä mulle tuli sellanen outo tunne, että täällä on jotain mitä me ei nähdä.

Aikamme siinä kerättiin evp-nauhotteita ja mä kuljin sen kämpän EMF mittarilla läpi ja muutamissa paikoissa selvästi näki miten se mittari värähteli. En sitten tiedä, onko noihin laitteisiin uskominen mutta kuitenkin pikku asia verrattuna siihen mitä muuta tapahtui.

Ensimäisen EVP-nauhotusta kuunnellessa kuului kaksi selvää koputusta kun pyydettiin antamaan jotain merkkiä jos siellä on joku. Sitten mentiin nauhoittamaan ullakolle josta ei saatu mitään ja mentiin takaisin olkkariin. Tässä vaiheessa jätettiin ullakon ovet auki ja ullakko oli pimeä. Nauhoituksen kuuntelun jälkeen palasin takaisin ullakon ovien eteen niin ullakon valo oli päällä. Kukaan meistä ei koskenut katkaisijaan ja se valo oli ihan taatusti vielä sammuksissa kun oltiin siinä ullakon ovella. Niin, yritettiin saada se valo syttymään myöhemmin uudelleen, mutta sitä ei enää tapahtunut.

Myöhemmin kun jätin nauhurin nauhoittamaan ullakolle ja me mentiin tupakalle ulos niin takaisin tullessamme huomasin, että mun puhelin oli liikkunut siitä kaapin päältä kaapin reunalle. Puhelin oli puoliksi reunan ulkopuolella ja puoliksi kaapin päällä. Kuunneltiin nauhoitus olohuoneessa, ja pitkän hiljaisuuden jälkeen kuului ääni kun joku olisi vetänyt jotain lattiaa pitkin. Eli todennäköisesti sama hetki kun puhelimeni oli liikkunut sen kaapin/hyllyn reunalle. En voi tietää, mutta sellainen ääni sieltä kuului.

Sitten menin istumaan mun kaverin sängyn laidalle ja siinä vaiheessa mulle tapahtui asia, jota en ole kokenut ikä kuuna päivänä.

Mä tunsin kuinka mun kroppaa alkoi kihelmöimään. Se tunne oli sellanen niinku ois ilmapalloa hivuttanut ihon yläpuolella. Siitä tulee sellaista sähkön tunnetta, jos ootte joskus kokeillu. Sellanen tunne mulle tuli ja sitten yhtäkkiä alkoi tuntumaan ihan mahottomasti paineen tunnetta päässä, jonka jälkeen minua alkoi huimaamaan ja jouduin ottamaan sängyn laidasta kiinni kun minusta tuntui että kaadun. Oli huono olo ja heikko olo samaan aikaan. Kun nousin sängyltä pois niin se tunne lakkasi ja Jonnekin tunsi kylmän kohdan siinä sängyn vierellä. Mulla alkoi tuon tapahtuman jälkeen särkemään päätä ihan älyttömästi, mutta kun pääsin talosta ulos niin se lakkasi.

Tämä kyseinen tilanne on jättänyt niin paljon kysymyksiä. Koska tämä kyseinen talo, jossa kaverini asuu, on siihen menehtynyt nainen ja tänään sain kuulla että tämä nainen on menehtynyt kaatuessaan aivoverivuotoon. :OO Ja niinkuin tuossa aikasemmin kirjotin niin näin päivää ennen, ennenkuin menin edes sinne asunnolle, unen että minä sain aivoveritulpan.

Niin että mitä ihmettä??

Ja toinen asia, että ilmeisesti tämä nainen, joka menehtyi niin menehtyi nukkuessaan sänkyyn ja mikä oudointa, niin tuo mulle tapahtunut asia tapahtui sängyn laidalla istuessa ja EMF mittarit oli aika korkealla kun istuin siinä sängyllä.

En tiiä pidättekö te mua ihan pöpinä, mutta kysymys kuuluu että: Yrittääkö mulle viestiä joku omaa kuolinsyytänsä? Jos siellä on jotain selittämätöntä, niin mitä se hakee siellä asunnossa kun aukoo kaapin ovia ym??

 Minä olin ainoa joka tunsi voimakkaasti sen läsnäolon ja tiedän sisimmässäni, että tämä nainen ei menehtynyt sillä tavalla, että sillä olis ollu hyvä olla koska itsekkin koin pahaa oloa kun istuin siellä sängyn laidalla.

Muut jotka olivat mun mukana, kuuli koputukset, näkivät kun valo oli syttynyt itsestään, mutta minä olin ainoa joka reagoi nuin voimakkaasti. Miksi juuri minä??

Ja tämä juttu tapahtui eilen illalla ja tänään vasta kun aloin juttelemaan muutaman kaverin kanssa, rupesi loksahtelemaan palikat kohilleen ja tajusin, että tuo ei voi olla sattumaa että oon nähny unen päivää ennen kuin menin sinne ja muutenkin kun nuita asioita miettii ja vertaa siihen, että mitä siellä aikoinaan on tapahtunut niin minusta tuntuu, että joku haluaa kertoa jotain.

Mulla on itsellä aavistus siitä, että kuka se voi olla, mutta en sitä tässä paljasta ihan vain suojellakseni asianomaisten henkilöiden yksityisyyttä. <3

Että tällaista tällä kertaa.

Aion selvitellä asiaa vielä, koska minua kiehtoo tuo juttu ja osittain mua vaivaakin. Mutta tosiaan niinkuin alussa mainitsinkin, niin jos ei usko tommosiin niin uskoo sitten kun niitä kokee. Kaikki ei niitä koe välttämättä koskaan, mutta ne jotka kokee niin kannattaa suhtautua asiaan hyvillä mielin. Mun mielestä monet ei pääse tämmösiä tilanteita kokemaan ja ne on niitä juttuja joita voi mielellään kertoa omalle jälkikasvulle joskus. :)

Nyt mun pitää lopetella kun ollaan lähössä murun kanssa syömään Sandy Kelttiin. Meille tuli tänään 6kk täyteen. :) <3

Mukavaa vappua kaikille tasapuolisesti! :)


- Milla -

Tauko teki terää

Heipparallaa!


Niinkuin varmaan ootte huomannu, niin mulla on tässä ollu melko pitkä tauko tämän blogin kirjottamisen kanssa vaikka lupasin edellisessä postauksessa, että pidän säännöllisesti lukijoita ajantasalla kuulumisistani.

ANTEEEKSIIIII!!! Mä oon ihan hemmetin huono pitämään tuota lupausta ja mua itteenikin ärsyttää. Oli pakko pitää tauko, koska mulla ei kertakaikkiaan ole ollut minkäänlaista motivaatiota taikka innostusta kirjoittaa tätä. Mulla on kyllä ollu mahollisuuksia monenakin päivänä/iltana, mutta en vaan oo viittiny alottaa. Nyt päätin, että päivittelen taas kuulumisiani.

Mulla olis pitkältä ajalta paljon kerrottavaa, koska edellinen postaus on siltä päivältä kun kävin sitä Hedbergiä kattomassa, eli tosi kauan sitten. :D Muistaiskin vaan, että mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunu.

No ainaki me päästiin käymään sirkuksessa tämän kuun alkupuolella. Mukana oli tietysti Jesse, Jonne, Ansku ja Anskun pikkuveli Lauri-Pekka. Sirkus oli odotuksiin nähden yllättävän hyvä vaikka olikin hyvin pitkälti aika ykstoikkosia esityksiä. Aikalailla samaa juttua oli, mutta sisälsi silti näyttävän shown kaikinpuolin. Se kesti parituntia sisältäen 15 min väliajan, jonka aikana tarjoiltiin kahvia yms. ja lapset saivat käydä pomppulinnassa tai poniratsastamassa pientä maksua vastaan.

Minusta toki oli hieman outoa että peritään 1€ siitä, että lapsi saa pomppia 5 minuuttia pomppulinnassa. No, se nyt on pieni raha ja ei siellä sitä aikaa niin tarkasti kellosta vahdittu, mutta kuitenkin olisi nyt voinut olla ilmainen ajanviihdyke lapsille kun miettii, että 4-vuotiaan lippu aitiopaikalle koko sirkukseen maksoi jo sen 17,50€  ja teltta oli mun mielestä aika täynnä kun oltiin esityksiä katsomassa.

Väliajalla sitten ostettiin Jesselle sellainen hieno taikasauva, jossa vilkkui valot joka kerta eri tavalla kun painoi napista. Se oli pimeässä teltassa tosi upea. :)

Harmi vain kun automatkalla sirkuksen jälkeen poika ajatuksissaan työnsi sen taikasauvan vänkärin penkin pääosan ja selkänojan väliin, jonka takia se vilkkuva tähti katkesi. Onneksi kuitenkin ne johdot säilyi ehjänä niin oli helppo sitten liimata se paikoilleen.

Raukka se lapsi oli kyllä kun tajusi, että meni se taikasauva rikki, niin alahuuli kyllä meni melko rullalle kun voi vaan mennä ja kyynel vierähti poskelle. Mä sitten jouduin pomppaamaan takapenkille lohduttamaan toista ja sanomaan, että etsitään semmosta super liimaa niin saadaan se korjattua. Johan sitten rupesi taas mieli piristymään. :)

Jesse oli kyllä tosi reippaasti koko sen ajan sirkuksessa. Toinen pääsi elämänsä ensimäistä kertaa näkemään ja kokemaan tuollaista, niin oli todella innoissaan ja mielissään tapahtumasta.




Sitten me Jonnen kanssa tossa pari viikkoa sitten käytiin viettämässä viikonloppua Kuopiossa mun isoveljen ja hänen tyttöystävän luona.
Voi jehna mikä reissu!! :D Miltä kuulostaa kun sanon, että tultiin vatsalihakset ja jalat kipeenä pois sieltä? :D Niimpä niin.

Me perjantaina lähettiin junalla sinne ja oltiin joskus abouttiarallaa viiden korvilla Kuopiossa. Otettiin se perjantaipäivä ihan lunkisti siinä ja mun isoveli sanoi ennen kun lähettiin, että pitää ottaa lenkkikamppeet mukaan.

Lauantaiaamu alkoi sitten juoksulenkillä ja olin ihan mielissäni aluksi kun OLETIN, että me mennään juoksemaan maastoon. No oletukseksi jäi kun ajettiin ensinnäkin autolla ekana sinne missä alotettiin tämä meidän "juoksulenkki" ja perille päästyä ihmettelin, että miksi helkkarissa me ollaan Puijon tornin juurella. Ohitse juoksi joku random tyyppi ja mietin, että jaa me varmaan lähtään samalla tavalla sen perään hölkkäileen niin ei se ihan niin mennykkään.

Vuorossa oli PORRASTREENIÄ Puijon tornin juurella alhaalta ylö, ylhäältä alas ja sama toisen kerran. Ei jumalauta!! :D Pääsinkö muutaman juoksuaskeleen eteenpäin niin rupes sattumaan ihan törkeesti taipeeseen niinku joku olis puukolla iskeny sinne ja akillesjänteitä vihlo ihan älyttömästi. Joo huono kunto, tiedän.

Ei se auttanu kun sinnillä etes reippaasti kävellen ne ylös ja alas, välillä juoksuaskelia ottaen mikäli jalka anto myöten. Kuolema oli tulla. Oksetti ja yskitti ja mitä vielä. Isoveli huutaa vieressä että "jaksaa jaksaa" :D Ois tehny mieli tirpasta sitä ohtaan. :D Helppoa se on sanoa semmosen, joka on urheillu pienestä saakka ja tehny jos jonkinmoista liikuntaan liittyvää. :D Lähtä sitten kylmiltään juoksemaan Puijon tornin portaita ylös ja alas niin TERRRRVE!! :D



Kuva kopioitu netistä, mutta tollaset portaat eikä siinä vielä edes kaikki. :D Mutta osviittaa vähän siitä kuitenki.

No porrastreenin jälkeen me sitten alas päästyä Jonnen kans hölkättiin vielä autolle kun ei ollut hirmu pitkä matka. Sitten jalat maitohapoilla autoon istumaan. HAAALLELUUJA! Oli ihan törkeen hieno tunne istua! Tuntu jaloissa niinku ei ois vuoteen päässy istumaan ollenkaan.

Siinä sitte ajettiin isoveljen kämpille, katottiin niitten reissukuvia ulkomaan matkailusta ja valmistauduttiin kaupungille lähtöön.

Käytiin sitten semmosessa kivan kokosessa ostoskeskuksessa (Matkus) vähän shoppailemassa ja tuollon lauantaipäivänä ei kyllä meikäläisen haaviin kaupasta kauheesti mitään tarttunu. Yhden paidan taisin vaan ostaa. Siellä vierähti pari tuntia ja bongattiin Mikko Leppilampi samalla reissulla. Ihkua! ;)

Sieltä sitte suunnattiin ruokakauppaan ja ostettiin illan rientoihin vähän sihijuomaa. Pitihän sitä lähtä sitten illalla tsekkaamaan Kuopion yöelämä kun harvoin isoveikan kanssa pääsee viihteelle. Oli kyllä ihan huisin hauska ilta ja muutama isoveljen kaveri mukaan niin ei voinut välttyä nauramiselta. :D Ihan loistava meininki, läppä lensi ja voi kun meillä oli niiiin muuukaavaaaa!! :)

Käytiin ensteks yhessä  pystybaarissa ja sitte toinen oli joku kasari luukku, ihan jees mesta mutta silti aika tylsä. :D  Ja sieltä sitte suunnattiin Tähti-nimiseen yökerhoon jossa jorattiin niin hiki hatussa ettei mitään järkeä. Isovelikin saatiin lopulta tanssilattialle vaikka ei meinannu aluksi millään tulla sinne. Aikamoiset muuvit! :D Hauskaa oli kyllä mutta lähettiin sitten kuitenki reippaasti ennen pilkkua pois.

Väsy siis yllätti ja ei muutakuin hodarien kautta isoveljen tykö koisimaan. Aamulla oli vähän tukka kipiä vaikkei nyt kovin paljon maisteltukkaan. Mulla tahtoo muutenki niin helposti tulla pää kipiäksi jos menee juomaan yhenkään vääränlaisen drinkin tai jonkun shotin. No, mutta se ei menoa haitannu. Onneksi sai sitten nukkua junassa pöhnää poies kun sunnuntaina sitten lähettiin takasi kotia päin.

Sunnuntaina tosin sitten vielä piipahdettiin Matkuksessa shoppailemassa ja sieltä löyty sitten jo vähän paremmin shopattavaa. Löysin Jessellekkin vaatteita Lindexiltä. Sillon törmättiin sitten tähän Kristiina Komulaiseen, joka aikoinaan juonsi Nrj- radiossa. Liekköhän juontaa enää?? En tiedä..

Sitten Matkuksen jälkeen meillä oli tarkoitus mennä syömään yhteen Meksikolaiseen ravintolaan, mutta siellä oli niin pirun pitkä odotusaika ruoalle, että meidän aika ois loppunu kun juna läksi. Sitten tyydyttiin Hesburgeriin ja sielläkin kerettiin syödä vaan ranskalaiset kun piti lähteä ajelemaan juna-asemalle. No, olipa ainaki evästä junaan. :))

Kaikinpuolin siis loistava viikonloppu Kuopiossa lukuunottamatta sitä inhottavaa porrastreeniä. :D Olen siitä ikuisesti vihainen veljelleni. Miksi se ei sanonu sitä mulle etukäteen? No siksi ku en ois muuten lähteny sinne. Hmmm.. Se tuntee mut liian hyvin. :D

Niin ja käytiinhän me toki muuten viikkoa ennen tuota Kuopion reissua Jonnen kanssa mun kotikulmilla Kuhmossa. Tai no alunperin ei ollu tarkotus lähteä sinne, vaan Kajaaniin kun minun mummu on ollut siellä sairaalassa. Iskä siis mulle ilmoitti tästä ja lähettiin sitten mummua kattomaan Kajaaniin kun se tilanne kuulosti vähän siltä, että onko mummulla kauan elinaikaa.

Alunperin meidän piti käydä vaan päivän reissu siellä, mutta olis tullu niin paljon ajamista, että päätettiin sitten ajaa vielä Kajaanista Kuhmoon ja seuraavana päivänä takaisin kotiin niin ehdin mummua käydä katsomassa vielä seuraavanakin päivänä. 

Ensimäisenä päivänä kun käytiin niin ei oikein tullut vierailusta mitään kun oli niin väsynyt, mutta seuraavana päivänä oli kyllä niin tuttu oma mummu kun olla ja vaan voi. 

Mikäpä sillä kun oli saanu nukuttua ja syötyäkin niin mielikin oli parempi ja sen huomasi. Tänäänkin kun soitin mummulle niin se oli jo aiemmin siirretty Sotkamoon Kajaanista, mutta nyt taas on Kajaanissa tutkimusten takia. Kuulosti tosi hyvinvoivalta ja pirtsakalta omalta ihteltään. Mun mummu on paras ikinä <3 Selviytyjä! :)

Tosiaan Kuhmossa me sitten oltiin yötä ja pitihän sitä Jonnelle näyttää kun ei ollu ikinä ennen siellä ollut. No ei siinä kyllä kauheesti nähtävää ole, mutta kaupasta piti kyllä hakea rönttösiä ja karjalanpiirakoita. Oonkin niistä rönttösistä tainnu kirjotella aikasemmin täällä blogissa, joten ei niistä sen kummemmin enempää. Jonne oli vaan aluksi ihmeissään, että miten sitä tommosen puolukka-peruna survoksen päälle voi voita laittaa. Nii.. Sitä PITÄÄ laittaa ja PALJON! Ihme kyllä tykkäsi kovasti vaikka ensin luulin, että saapa nähä, että tykkääkö vaiko ei. Karjalanpiirakoitten takia meinasi nielasta oman kielensäkin. :DD

Täytyy sanoa kyllä itsekin, että monen vuoden tauon jälkeen Hyvärisen Leipomon rönttöset ja karjalanpiirakat vei muuten oikeesti kielenki melkein mennessään. Maistu niiiiin hyvälle!!! :)) 

Voi kumpa täällä Kalajoellaki olis niitä mutta ei oo. Ruisleipää kerran löysin tuolta K-supermarketista, mutta se oli Porokylän ruisleipää. No samaa ne Kuhmossakin myypi niin olin kerran hyppiä riemusta kun löysin sitä täältä. Oli ihan pakko ostaa ja mikrossa lämmittää muutama slaissi sitä, voita ja juustoa päälle niin voi NAM! :D

Kävästiin me sitten paikallisessa pubissa missä sai karaookkea veisata. Itse kävin yhen biisin verran luikauttamassa ja seki meni niin perseelleen kun voi vaan mennä. Onneksi siellä ei kukaan minua enää tunnistanu ja Jonneakaan kukaan ei oo ikinä nähny niin pysty ihan huoletta laulaa vähän huonomminkin. :D 

Yhen vanhan koulukaverin minä näin hotellilla, jonka peräti tunnistin niin sen kanssa siinä jonkun aikaa raatasin menemään, mutta muuten ei kyllä oikeen muita vanhoja kavereita näkyny. Tai en ainakaan tunnistanu. :D

Eipä siellä kauheesti meno ollu muuttunu. Kasvot muuttunu kyllä, mutta meno pysyny samana. Ei siitä siis sen erikoisempia. :D

Ens kuun puolessa välissä ois tarkotus lähteä Jonnen kans laivalle Tallinnaan. Liput on kyllä jo varattuna jne, mutta saa nähä peruuntuuko se risteily. No toisaalta, minuapa tuo ei haittaa vaikka peruuntuuki. On sitä tärkeempääkin kuin reissaaminen. :) <3

Treenaamisen kanssa menee kohtalaisesti. Oon nyt ihan koukuttunu frisbeegolffiin ja sulkpalloon. :D Niitä on tässä useempana päivänä tullu pelailtua.

Aron puistossa tulikin eilen tehtyä uus oma henk. kohtainen ennätys +13 kaikenkaikkiaan kierrettynä kaikki yhdeksän väylää. 

Särkilläkin toissapäivänä käytiin kiertämässä semmonen 18 väylänen rata ja siellä ruhtinaalliset +35 pisteet. :D Siitä on hyvä parantaa.

Salilla oon kans käyny joo, mutta ne laitteet on siellä semmosia, että mä en niillä oikeen pysty tekemään mitään. Kaikki on jotain painonnostopenkkejä niin hyvä jos mulla etes pelkkä tanko nousee penkistä niin jeejee. No, onneksi siellä voi soveltaa ja tehä jotain muuta. Vaikkapa hyppiä hyppynarulla, tehä vatsoja, pelata sulkkista liikuntasalissa jne... 

Ruokavalio minut tuntien on vähän päässy lipsumaan, joka ei sinänsä varmaankaan yllätä ollenkaan. Lisäaineet on ollu käytössä, mutta niitäkin oon unohdellu syödä. Liikunta on kyllä lisääntyny ihan törkeen paljon mutta kaikki muu sitten unohtuu. Perkele ku rupes maistumaan puulta se ainainen maitorahkan syöminen ilman sokeria yms niin yäh! Sain mä sillä painon laskemaan, mutta sitten kun taas vähän rupesi lipsumaan tuo syöminen niin nousi lukemat samaan mistä alotin, vähän ylemmäski. :S

Että sellaset kuulumiset tälleen suht. lyhkäsesti tiivistettynä. :D

Mä kävinki tänään kiertämässä kahdesti Aron puiston 9 väyläsen radan, kutsu kävi ja nyt uusiksi. Eli liikuntaa tiedossa. Wippii!! Ens kerralla sitten taas uudet kujeet ja aiheet. Siihen saakka näkemiin! :)) 

Go pullukka Go!!

Hellurei ja hellät tunteet!

Se olis torstaipäivä ja mun kohalla muutoksen sekä ns. "uhrauksen" päivä. Mutta ennenkuin alan kirjoittamaan tuohon liittyen niin haluan palata eiliseen iltaan. Nimittäin:

Me siis tosiaan oltiin Jonnen kanssa eilen illalla kattomassa Sami Hedbergin keikka Kokkolassa.
Keikka kesti pari tuntia mukaanlukien 20 minuutin väliajan.
Aika meni kuin siivillä ja ei ollu sellasta hetkeä lainkaan että olis saanu hiljaa istua penkissä naama näkkärillä. Voi jösses mikä mies! Juttua lensi tuon tuosta ja mä olin varmaan se joka nauroi isommin koko porukasta. :DD
Siis mistä helkkarista tuo jätkä keksii nuo juttunsa?? Se kertokin, että kirjottaa jutut itse ja keksii ne. Siis minkälainen huumorintaju pitää olla, että pystyy tollasiin suorituksiin?? :D Mäki haluan!!

Mun ripsivärit ja kajaalit levisi keikan aikana, mutta sehän ei menoa haitannut. Yhteiskuva keikan jälkeen otettiin ja ostettiin Jonnen kans Hedbergin paidat ja niihin vielä saatiin nimmaritkin. Loistavaa!! :)

Keikka oli siis kaikinpuolin ihan mielettömän hauska ja ennenkaikkea hyvä! Menisin siis toistekin kunhan vain näille huudeille eksyy. Niko Kivelä on kuulemma kuukauden päästä Kokkolassa, joten kai sekin pitää käydä kattomassa. Hedberg on heittämällä tähän saakka ykkönen. Ei vedä Ismo Leikola vertoja Samille, ei sitten yhtään! :D

Noniin ja sitten takaisin tähän päivään. Niin mitenkä niin muutoksen ja uhrauksen päivä?

Noh, aloitetaampa siitä, että mä olen niin pettyny itteeni, että hävettää, harmittaa, ketuttaa ja mitä vielä.. Mun kuntokuurin suhteen siis.

Mä taisinkin joissain postauksissa kirjotella mun ruokavaliomuutoksesta ja kuntoilusta. No eipä oo tullu sen suhteen kauheesti pidettyä täällä blogissakaan kirjaa ja tässä jokunen aika sitte mä kyllästyin siihen kuntokuuriin ihan täysin.
Mulla oli puhelimessa semmonen ruokavalio-ohjelma, joka ilmotti millon pitää syödä ja johon piti kirjata, että mitä on syöny jne. Se oli hetken aikaa hauska, mutta lopulta kyllästyin.

Latasin vatsalihasten treenaamiseenki ohjelman puhelimeen, mutta sekin on ollu käyttämättömänä jo ties kuinka kauan. Mun motivaatio hävisi. Se hävisi, koska kyllästyin ja sen seurauksena mä sorruin herkuttelemaan ja vetämään niin hirveet määrät ties mitä, mitä ei ois pitäny ja siitä kertoo "ystäväni" puntari.
Mä painan rehellisesti sanoen melkein 62kg!! Oon 156-157cm pitkä ja painan melkein 62kg!! Siis eihän tuo oo vielä normaalista vakavampaa, muttaku mä nään peilistä itteni ja kroppani ja tunnen miten mun ympärille kasvaa tollanen armoton pelastusrengas. Ääääää!!

Vaikka kuinka mä oon yrittäny syödä säännöllisesti ja suht. terveellisesti niin sitten tulee välillä niitä hetkiä, että nyt on pakko saada jotain hyvää ja en pysty hillittee itteeni ja OMNOMNOMNOM, sitte mennään eikä meinata. Kohti lihavuutta!! YÖK!

Tänään sitte totaalisesti murruin kuin menin puntarille ja seisoin peilin edessä ilman paitaa. Ajattelin:"Mä oon lihonu monta kiloa siitä mihin sain painoni putoomaan edellisen dieetin ansiosta. Nyt se kaikki on tullu takasin ja enemmänki. Mun maha on kasvanu ja perse levenny."
Eiii hyvä!! Siinä vaiheessa mä mietin ja mietin ja mietin, että mitä helkkaria mä voin tehdä, että saan tämän herkuttelun paheeni pois ja saan itteni hoikempaan kuntoon.

Jonne lähti sitte kaverinsa kanssa kylälle kahvittelemaan niin mä sillä välillä aloin selailemaan internetin ihmeellistä maailmaa ja rupesin hakemaan erilaisia dieettiohjelmia ja ruokavalioita mitä voisin kokeilla ja missä saattais mielenkiinto pysyä yllä. Ainakin yrittää voi ja niin aionkin!

Hetken siinä selatessa eri vaihtoehtoja löysin tän Jutta Gustafsbergin Go Fat Go-dieetti. Dieetille on annettu tarkat ohjeet, jota tulee noudattaa ruokavaliossa. Lisäravinteet tehostavat dieetin vaikutusta, mutta eivät ole välttämättömiä.

Musta tuntui siltä, että mulle ne on välttämättömiä ja tilasin netistä eräästä verkkokaupasta itelleni kunnon satsin edesauttamaan tätä mun alkavaa dieettiä. Luulis, että alkaa läskit lähtee!! Mä aion niin tehä töitä tän kroppani eteen. Haluan taas sen fiiliksen ku voin kattoa peiliin, hymyillä ja olla ylpee itsestäni ja siitä mitä mä oon saanu aikaseksi. :)

Lista lisäaineista, mitä tilasin:

- Fast Omega 3 tabletit (aamupalan sekä iltapalan lisäksi.)
- Fast Dietmix-jauhe (palautukseen treenin jälkeen tai välipalaksi.)
- Fast Burner kapselit (tehostettuun rasvanpolttoon aamuisin ja iltapäivisin.)


Ruokavalio, jota tulen noudattamaan:

Aamupala: 100g rasvatonta raejuustoa, 45g kaurahiutaleita, 100g pakastemarjoja tai 150g sokeroimatonta mehukeittoa, 2kpl Fast Omega 3 tabletteja, 2kpl Fast Burner kapseleita

Lounas: 100g kanaa, kalaa tai vähärasvaista naudan jauhelihaa, 25g rasvatonta raejuustoa tai 50g munan valkuaista, 200g vihanneksia ja 10g oliiviöljyä

Välipala: 250g maitorahkaa, 100g pakastemarjoja tai 40g Dietmix-jauhe sekoitettuna veteen, 2kpl fast burner kapseleita.

Päivällinen: 100g kanaa, kalaa tai vähärasvaista naudan jauhelihaa, 40g riisiä, pastaa tai perunaa, 200g vihanneksia

Iltapala: 250g maitorahkaa, 150g sokeroimatonta mehukeittoa tai 100g pakastemarjoja. 10g vehnäleseitä ja 2kpl Fast Omega 3 tabletteja. 

Treenin jälkeen välittömästi 40g Dietmix-palautusjuoma (jauhe + vesi)

Tärkeää on myöskin, että juo tosi paljon vettä pitkin päivää. Minimissään 3 litraa/pv. 

Ateriaväli mulla tulee olemaan 2-4 tuntia. Minimissään kaks tuntia saa olla ja maksimissaan neljä tuntia. Sokeria ja suolaa ei saa ruoanlaitossa käyttää ollenkaan. Siinä voi tulla vähän ongelmia ku normaalisti oon tykänny laittaa aika rutkasti suolaa esim jauhelihaan kun paistan sitä. Mutta tuokin on sinänsä ihan totuttelukysymys. Varmaan saattaa aluks maistua puulta nuo ja varsinki maitorahka jos sitä ei saa makeuttaa, mutta eiköhän niihinki makuihin aikanaan makunystyrät totu.

Ainoa miinus tässä on se, että mä en oo vieläkään päässy yli tupakasta. Mä oon lukuisat kerrat yrittäny lopettaa tupakinpolttoa, mutta aina todella huonolla menestyksellä.
Ja jostakin mä aikoinaan luin, että tupakinpolttajat käyttää esim. suolaa enemmän ku ne jotka ei polta. Ja ne jotka ei polta niin maistaakin ruoan paremmin mitä ne, jotka polttaa, koska tupakin polttajien makuaisti on huonompi.

Eli se mikä tässä on positiivista, niin se jos lopetan polttamisen niin mun ei tarvii myrkyttää mun kehoa liiallisella suolalla tai sokerilla. Mutta sitten taas herääkin kysymys, että jos lopetan polttamisen niin rupeeko mulla tekemään enemmän mieli ruokaa, jota en voi tuota dieettiä noudattaessa syödä yhtään enempää kuin määrätään. En siis vielä tiedä, että mitä ton polttamisen suhteen teen, mutta harkinnassa on kyllä, että jos jätän sen kokonaan pois.

Niin ja pitää toki muistaa seki, ettei pelkän ruokavalion tai tupakinpolton lopettamisen myötä nää läskit lähe. Tohon pitäis vielä yhistää liikunta/treenaaminen. Huhui!

Treeniohjelmaa mä en tolta Jutalta vielä löytäny, mutta ehkä mä nyt alotan ton ruokavalion kanssa ja teen noi perus treenit mitä aiemminki, eli vatsalihakset, hyppynarutreenit, koiran lenkittäminen ja mikäli Jonnen kaverin isältä saadaan tohon Bingotalolle avain punttisalille niin siellä ruvetaan sitte käymään säännöllisesti myöskin.


ELI VAPISKAA LÄSKIT!! TE SAATTE NIIN KYYTIÄ!! :D

Huomenna siis kauppaan ostamaan tarvittavat ruoka-aineet ja sit pitäis ootella, että ne lisäravinteet tulee postissa niin sitte voidaan ihan kunnolla alkaa vihdoinkin saavuttaa,sitä mitä tässä oon yrittäny huonolla menestyksellä saavuttaa.

Lähtöpaino siis 61,7kg ja tavote ois tiputtaa sinne 50kg. Eli töitä on ja paljon ja ihan hyvä ois kun tavotteeseen päästyäni saisin pidettyäkin sen painon siinä mihin tähtään ja sen jälkeen vois alkaa keskittyä enemmän lihaksiin. Nyt siis tarkotus poistaa tätä ylimäärästä rasvaa mun kropasta ja saada myöskin paino tippumaan.

GO FAT GO!!

Ja lupaan, että alan pitämään enemmän kirjaa noista mun treeneistä ja syömisistä ym. Mä lupasin aikasemmassaki dieetissä pitää teitä ajantasalla, mutta sekin innostus lopahti sitte ku sorruin syömään kaikkea mitä ei pitänyt. Mutta nyt siis aion todellakin kirjoittaa mun saavutuksista ja kuulumisista tämän dieetin ohella. :)

Niin ja mitä tähän muutokseen vielä tulee niin mä muutan mun unirytmit kohilleen. On tässä viime aikoina venähtänyt vähän turhankin pitkäksi nuo nukkumaanmenot eli tarkoitus olis mennä viimestään 12 aikaan yöllä nukkumaan ja herätä siinä kaheksan aikoihin aamupalalle ja siitäpä ne päivän touhut sitten saa alkaa. Luulempa, että rupee tämäkin akka olemaan pirteempi ja reippaampi kun saa kaikki nuo jutut kohilleen ja wörkkimään.

Että sellasta.




Tässä olis nyt aikalailla tämän hetkiset kuulumiset.

Tosin koira jouduttiin eilen käyttämään eläinlääkärissä kun sillä on jo jonkun aikaa aika rajusti punottanu vasen silmä. No sille todettiinkin sitten tuo nuorille koirille yleinen silmäsairaus, joka hoituu silmätipoilla. Eli silmien limakalvot ovat turvonneet ja luomen sisäpuolella on rakkuloita, jotka hankaa sitä silmää.

Apteekista siis haettiin silmätipat, joita muuten minäkin oon joskus silmätulehukseen käyttäny. Ei siis vissiin oo erikseen elukoille ja ihmisille noita ku samaa litkua voi käyttää.

Tänään pitää 6x laittaa molempiin silmiin yks tippa ja muina päivinä viikon verran 4x/pv. Mä olin aluksi ihan varma, että tolle "ADHD":lle ei varmana onnista laittaa minkään näkösiä tököttejä silmiin, kun ei se malta paikallaan pysyä paitsi sillonku nukkuu, mutta yllättävän helposti on onnistunu. Tosin pitää ensin sen antaa rauhottua otteeseen ja sitte ku se on paikallaan niin tupsautetaan tipat silmiin.
Jonne on pidelly Zorroa ja minä oon laittanu tipat.

Täytyy silti sanoa, että pennuksi ja suht. pieneksi koiraksi tuolla on ihan sikana voimaa ja massaa rimpuilla otteesta irti. O.o Mikähän Hulk tuon koiran sisällä asustaa?? :D

No, mutta hyvin on kuiteski tähän mennessä onnistanu ja vielä pitäis about viikko noilla tipolla mennä. Sit jos ei senkään jälkeen ala punoitus häviään niin uus käynti eläinlääkärissä ja mietitään sitte, että mitä tehdään.

Mutta kaikinpuolin koira on vilkas oma itsensä. Syö hyvin ja nukkuukin hyvin. Eli ei ongelmia päälle päin.

Mitä nyt välillä Zorron nukkuessa, saa käydä lähempää kattomassa että liekkö tuo enää ees elossa. Eilenki nukku tällä tavalla:

Tuli sitten huomattua, että tuo on ihan normi nukkuma-asento. Hengitti se vaikka näytti aluksi aika pelottavan kuolleelta. :D

Tässäpä siis meidän konkkaronkan kuulumiset.

Seuraavaan kertaan siis! :)


- Milla -